Selkärankareuma ja skolioosi

Selkäni on ollut enempi tai vähempi kroonisesti kipeä viimeiset 20 vuotta. Välillä on toki ollut parempia jaksoja, jolloin tuntemukset ovat lieviä. Mutta ei ole aamua, etteikö rintaranka, ristiselkä ja alaraajat olisi jäykät ja kipuilevat. Onneksi vuonna 2004 Oulusta löytyi niin viisas, silloisen Diakonissalaitoksen lääkäri, joka ohjasi minut jatkotutkimuksiin. Tosin asiaan auttoi selkä oman tahdon ilmaus siitä, että en aio lähteä penkistä mihinkään, ennenkuin jotain alkaa tapahtumaan. Sekä etukäteen tekemäni omat selvitykset vuosikymmenen aikaisista oireista ja niiden yhteensopivuuksista taudin kuvauksiin. Olin sairastanut hiljakkoin myös iriitin toisessa silmässä (värikalvon tulehdus), mikä herätti myös mielenkiintoa.

Selkärangan röntgenkuvaukset, verikokeet ja lääkärin haastattelut muodostivat selkärankareumadiagnoosin sekä skolioosin loppuvuodesta 2004.


Tarkemmat selvitykset osoittivat, että lonkasta ylöspäin ensimmäiset viisi nivelväliä osoittautuivat osittain jäykistyneiksi, surkastuneet nivelvälit ja kalkkeumat huonontivat liikeratoja. Rintarangan alueella oli osittain yliliikkuvia niveliä ja kaksi pientä välilevyn repeämää. Rangassa on myös skolioosi niin, että ranka on vinoutunut rintarangan ja lannerangan alueelta (takaapäin katsottuna oikealle). Näiden lisäksi kuulun kuulemma sellaiseen pieneen joukkoon selkärankareumapotilaista, joilla niveltulehdukset voivat hyppiä nivelestä toiseen, ilman mitään erikoista syytä. No, sekin on huomattu vuosien aikana...


Miten tällä paketilla pärjätään arjessa?

Vaihtelevasti. Selkälihakset jäykistyvät herkästi, kun ranka ei liiku kuten pitäisi ja kun ranka on kierossa skolioosin vuoksi, tukilihaksisto on kovilla. Raskaita nostoja tulisi välttää, samoin äkillisiä kiertäviä liikkeitä. Tietyt urheilulajit ovat sen myötä jokseenkin mahdottomia. Juokseminen on hankalaa, kun lanneranka ei anna periksi ja rasitus kohdistuu liikaa rintarangan alueelle. Mutta kyllä tässä silti on juoksuaskeliakin joskus otettu, jopa cyclocrossinkin muodossa! Koetan venytellä joka päivä, pitää selkää liikkeessä ja mielen virkeänä. Pyöräily eri muodoissaan onnistuu onneksi erittäin hyvin, olen saanut selän lihaksistoa siihen jamaan, että se kestää kaksipyöräisen rasitukset. Tosin rajatkin ovat tiedossa...todella kovat, brutaalit mäkitreenit maantiepyörällä rassaavat ristiselän aluetta niin, että paikat kipeytyvät, jos toistoja tulee liikaa. Teknisesti vaativat maastopyöräreitit ovat vaikeita selälle, sen takia ajan 29er täysjoustopyörällä, jotta selkään kohdistuisi mahdollisimman vähän rasitusta.

Talven kovat pakkasjaksot aiheuttavat tulehduskierteitä sen takia, kun ei pääse riittävästi liikkumaan ulkona. Mutta silloin kun pakkaset eivät pauku liian kovissa lukemissa teen lumitöitä, hiihdän tai kävelen hangessa. Kaikki toimivat myös pyöräilyharrastusta silmälläpitäen hyvinä treenimuotoina.

Lääkehoitona on ollut tulehduskipulääke (meloksikaami) tarpeen mukaan. Diagnoosin jälkeen kokeiltu kuukauden sulfasalatsiinilääkitys alkoi oireetta (1.vko 500mg/vrk, 2.vko 1000mg/vrk), mutta kolmas viikko aiheutti karmeat pahoinvoinnit (3. vko 1500m/vrk) ja verkikokeet paljastivat maksa-arvojen nousseen hälyttävän korkeiksi ja lääkitys lopetettiin siihen. Neljäs vko olisi ollut 2000mg/vrk. Jos ongelmia ei olisi esiintynyt, tällä lääkkeellä olisi pystytty hillitsemään taudin etenemistä rangassa.

Meloksikaami on kuitenkin auttanut pahimpien tulehduskierteiden yli, eikä ole vienyt toimintakykyä muutoin pois. Nyt kun olen myös 1-tyypin diabeetikko, on sillä omat vaikutuksensa insuliinin vaikutukseen itse tulehdusten lisäksi. Eli tulehduskierteiden aikana sokeriarvot nousevat ja se täytyy koettaa huomioida insuliiniannostelussa. Eli kulmakerrointa siihenkin hommaan lisää!

Mistä selkärankareumassa on sitten kysymys?

Tässä kuvaus Suomen Reumaliiton sivuilta:

Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on pitkäaikainen niveltulehdus lähinnä selkärangan mutta usein myös raajojen nivelissä. Lisäksi se aiheuttaa tulehduksia jänteiden kiinnittymispaikoissa sekä joskus silmän etuosassa. Harvoin tulehdukset esiintyvät sydämessä tai aortan seinämässä. Selkärankareuma kuuluu spondylartropatioihin.
Selkärankareuma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, mutta taudinkuva on miehillä vaikeampi kuin naisilla. Sairaalapotilaista suurin osa on miehiä. Läheskään kaikki sairastuneet naiset eivät tiedä sairastavansa lievää selkärankareumaa. Taudille altistava perinnöllinen riskitekijä on yleinen suomalaisilla. Suomessa on noin 10 000 hoitoa tarvitsevaa selkärankareumapotilasta, mutta arvioiden mukaan selkärankareumaa sairastaa väestöstä jopa yksi prosentti.

Syyt

Taudin syytä ei tunneta, mutta yhtenä laukaisevana tekijänä pidetään infektiotautia. Selkärankareuma kehittyy usein reaktiivisen niveltulehduksen jälkeen. Sairastumiselle altistaa perinnöllinen HLA-B27-antigeeni, joka todetaan verikokeella 95 prosentilla selkärankareumapotilaista.

Oireet

Tyypillinen selkärankareumapotilas on nuori mies, joka alkaa herätä aamuöisin ristiselän kipuun. Kipu voi säteillä takareisiin, mutta ei jalkaterään kuten iskiaksessa. Selkä on aamulla kankea, mutta ylösnousu ja lyhyt voimistelu poistavat kivun. Noin puolet potilaista sairastuu myös raajanivelten tulehdukseen, jolloin polvet, nilkat ja lonkat tulehtuvat. Joskus tauti alkaa polven tai muun raajanivelen turvotuksella, harvoin silmän tulehduksella. Rintakehäkivut ovat melko yleisiä.

Selkärankareuman oireet voivat osalla potilaista jäädä lyhytaikaisiksi. Joskus tauti uusiutuu vasta vuosien kuluttua oireettoman kauden jälkeen, joskus se pitkittyy ja alkaa jäykistää selkärankaa. Kipu pakottaa selkärangan etukumaraan. Nikamien väliin kasvaa luusiltoja. Selän jäykistymisen seurauksena asento painuu etukumaraan ja selkäranka muuttuu liikkumattomaksi. Myös raajanivelet voivat tuhoutua. Suurimmat haitat koituvat lonkkien, polvien ja olkanivelten pitkäaikaisesta taudista.
Osa potilaista sairastuu myös jossakin vaiheessa silmän etuosan reumaattiseen tulehdukseen (iriittiin). Yksi tai kaksi sadasta selkärankareumapotilaasta sairastuu sydäntulehdukseen.

Toteaminen

Koska selkäkivut ovat yleisiä, selkärankareuman diagnoosi helposti viivästyy. Taudin varhaisvaiheessa selkä taipuu vielä hyvin, mutta usein sairauden toteamisen aikoihin jäykistymistä voidaan havaita. Selkärankareuman diagnoosi voi viivästyä jopa viidestä kymmeneen vuotta ensimmäisistä oireista.
Tauti varmistetaan risti-suoliluunivelten (s-i-nivelten) röntgenkuvilla, joissa näkyy tulehdusmuutoksia. Varhaisvaiheessa myös magneettikuvaus on hyödyllinen. Myöhemmin selkänikamien välillä näkyy luusiltoja (syndesmofyyttejä). Veren tulehdusarvot ovat korkeat ja hemoglobiini matala. Veriarvot voivat olla normaalitkin. Reumatekijää ei ole veressä. Epävarmoissa tapauksissa HLA-B27-antigeenin tutkimisesta voi olla hyötyä.

Hoito

Selkärankareuman hoidon tärkeä osa on liikuntaa. Selkärankareuma pyrkii jäykistämään selkärankaa etukumaraan. Päivittäisellä voimistelulla voidaan ylläpitää hyvää ryhtiä ja selkärangan liikkuvuutta. Ainakin kerran päivässä selkä pitää ojentaa täysin suoraksi. Liike on helppo tehdä siten, että seisoo kantapäät seinää vasten ja painaa takaraivon seinään kiinni. Rintakehän liikkuvuutta voi ylläpitää hengittämällä syvään. Potilaita ohjataan kuntoutuskursseilla huolehtimaan tuki- ja liikuntaelimistön kunnosta. Ammatillinen kuntoutus on nuorille selkärankareumapotilaille tärkeää.
Lääkehoitona käytetään lievissä tapauksissa tulehduskipulääkkeitä. Sulfasalatsiini hillitsee taudin etenemistä etenkin selkärangassa. Muitakin reumatautien peruslääkehoitoon kuuluvia lääkkeitä käytetään. Vaikeimmin sairastuneita hoidetaan uusilla biologisilla reumalääkkeillä, jotka ovat osoittautuneet selkärankareumassa tehokkaiksi. Selkärankareumapotilaille tehdään polvien ja lonkkien tekonivelleikkauksia, jos sairaus on tuhonnut näitä niveliä.
Silmien kipu ja punoitus voivat olla merkkinä silmätulehduksesta, minkä vuoksi on hakeuduttava päivystystapauksena silmälääkärin hoitoon.

Ennuste

Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, selkärankareuman ennuste on keskimäärin hyvä. Sairaus jatkuu aktiivina harvoin yli 40-vuotiailla. Useimmat säilyttävät työkykynsä, ja vain pieni osa potilaista sairastuu niin vaikeasti, että siitä seuraa haittaava invaliditeetti.

1 kommentti:

  1. Oletko kokeillut mitään luonnollista parannusmenetelmää.

    MSM on huippujuttu kaikkiin nikamavaivoihin.
    Nikamaan kun yleensä kertyy kalsiumia joka ei sinne kuulu.
    Msm "liuottaa" ylimääräisen kalsiumin pois sieltä minne se ei kuulu.

    Kookosöljy voitelee kehon sisältäpäin keskipitkine rasvoineen.

    Lähdevesi on arvaamattoman tärkeässä roolissa tai yleensä elävä vesi (ei pilattu kraanavesi).

    Sitten kun elimistö alkaa puuhata epäkuranttia kamaa ulos niin on tärkeää nauttia lähdevesi-puhdistamaton merisuola-bentoniittisavi-juomaa.
    Savijuoma poistaa tehokkaasti kaikkea raskaskasmetallia ym jätettä jonka et halua pilata vertasi.

    Terveyttä!

    VastaaPoista