sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Syöte MTB Winter 2018 - leppoisaa ja keskipitkää

Meikäläinen on leppoisa ja keskipitkä. Niin oli eilinen Syöte MTB Winter 2018 -tapahtuman LKP2 -ryhmäkin. Ihan paras porukka!

Leppoisia ja keskipitkiä!

Ryhmässämme starttasi aamusella 19 leppoisaa ajuria, mutta kun meininki oli vain niin kohdillaan, kuutisen tuntia myöhemmin porukka oli kasvanut yli kahteen kymmeneen. Eilispäivänä nautiskeltiin kaikkiaan reilu 7h kaikista fatbike-pyöräilyn elementeistä Syötteen kansallispuiston ja retkeilyalueen hienoissa maastoissa. Evästä tankattiin tasaiseen tahtiin ja lopussa osa sakkia pääsi ns. tiloihin, joita piti ravita geelimäisellä polttoaineellakin :) Panssariväyliä, hivenen muhjuisempia ja ekstramuhjuisia sellaisia selviteltiin enimmäkseen ajamalla, mutta jonkin verran tunkatenkin.

Lumienkeileitä, ukemeja - sitäkin enemmän upeaa yritystä, rentoa kruisailua, iloista pulinaa ja porinaa,naurun kiherrystä. Lopussa ehtaa irvistelyä ja armotonta huohotusta. Loppunousu oli taas maineensa veroinen!

Hymyt eivät hyytyneet ja Iso-Syötteen hotellin saunan lämpö kietoi lopullisesti rentoon fiilinkiin. Ruoka upposi kuin onttoon honkaan! Leppoisasti kun ajelee niin lopputulos on selvä. Lautasmallit unohtuvat hetkeksi :)

Oli suuri etuoikeus saada olla ohjaamassa tätä hienoa ryhmää 40km reissulla ja mukava oli seurata meitä reippaampienkin menoa. Kiitos omasta puolestani! Perämiehenä toimi leppoisa, mutta ylipitkä teräsmies Timo Mattila ja LKP1 ja LKP2:n saattohoitajana Antti Kouva!

Lähtöryhmityksen tunnelmaa




Oksanperän suunnan huippubaanaa, aurinkokin alkoi paistamaan.


Päästettiin LKP1 -ryhmä ohitse huskyfarmin tienoilla, olivat käyneet katsomassa koiria.



Toraslammen huolto alkoi siintää jo mielissä









Sitten suunta kohti Ahmavaaraa ja Ahmatuvan munkkeja!

Välipotrettia upeassa maisemassa

Antti-Ollin reippaat ajoivat kahdeksikkoa meidän ympärillä pitkin päivää. Tällä miehellä ei hymy hyydy :)











Tästä alkoi päivän teknisemmät urat ja ensimmäinen jämäkkä nousuosuus.

Kaikki jaksoivat omien voimavarojen puitteissa komeasti!







Peräosastokin saapui viimeisille sadoille metreille ennen munkkitankkausta

Tauon jälkeen jatkettiin Kukkarosuon ylitykseen, joka oli varsinainen trial-pätkä.


Valoa kohden!


Nuorta tyyliä ja voimaa

Ahmavaaran nousut ja laskut jäivät taakse ja meininki vain parani Annintuvalla






Koetahan olla nyt ölövinä A-O!


Iso-Syöte talvipyöräilijän silmin


Suunta kohti Hanhilampea

"Oli se näin lähellä...!"





Sitten viimeinen osuus kohti Iso-Syöteen huippua. 

Ei mennyt tämän kuvan oton jälkeen kauaa, kun varsinainen raasto alkoi. Ekstramuhjuiset urat ja raastavat nousut alkoivat viimeistellä leppoisia :)


Siltikin vain hymyilytti!

Äärimmäisen raaston jälkeen tämä maisema palkitsi

H a p o k a s t a.

J E S!

J E S! ²

H U H !

M e teimme sen!

Paitsi että vielä muutama kymmenen nousumetriä kohti tätä...

Vielä vähän...

Joko se nyt jo loppui, vain reilu 7h? 
Siinä sitä oli 40km edestä ajettavaa

Päivän sankareita, muitakin kuin leppoisia


Nähdäänkö me ensivuonna taas?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti