sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Talvipyöräilyä Syötteen kansallipuiston tykkykuusikoissa

Sen sanon, että menkää kuusikkoon. Tarkemmin sanottuna, menkää Syötteen kansallispuiston kuusikkoon. Menkää talvella. Menkää fatbikella tai suksin. Vaikka mieluusti pian.


Siitäkin huolimatta, että olen lyönyt pääni vuosikymmenen alussa pahasti kuusen kylkeen (kainuulaiseen), niin se täytyy edelleen todeta, että talviasussa Ahmavaaran tykkykuusikko on täysin ainutlaatuinen ja tulisi kuulua Maailmanperintökohteeksi jos mikä. En ole koskaan nähnyt ja kokenut missään vastaavaa. Ehkä jossain saattaa samanlaista olla, ei ainakaan koillismaalla.

Pitkoslankkua oli valmiina Ahmavaaran uudelle reitille

Kuin kuusamolaista kevyenliikenteen väylää. Annintuvalta eteenpäin oli kovaa paanaa kuten yleensä, muualla sitten jonkin verran upottelevasta kunnolla upottavaan. Rengaspaineet olivat tänään alimmillaan 0.26 bar








Eri lajien yhteiseloa lyhyellä osuudella Toraslammen seudulla








Kohti Ahmatupaa















Tämä kuusi oli joutunut antautumaan lumen painon alla. Tarkkailkaa ympäristöänne, kun tuolla kuljette. Rengaspaineet alas ja katse ylös!


Ahmatupa oli hiljainen. Muutaman viikon päästä kahvila aukeaa!



Kukkarosuo


Kukkarosuon itäpuolella, Selkävaarassa oli vielä enemmän lunta kuin Ahmavaarassa. 



Iso-Syöte

Pekka. 




Paistettiin makkaraa ja lämmitettiin pullaa tässä hivenen normaalia isommassa kodassa, jossa oli kylmempää kuin ulkona.
 


Siellä oli taas yksinkertaisen polkupyöräilijän hyvä hengittää raikasta happea ja antaa aistien ahmia ympäriltään kaikkea sitä, mitä luonto siinä hetkessä tarjosi. Muuallakin, kuin kuusikoissa. Syötteen suot ja mäntymetsikötkin olivat elementissään.

Mutta suosittelen kuusikkoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti