sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Syöte MTB Winter 2017 -tapahtuman ytimessä

Eilen pääsin asiakaspalveluhommiin, joita olin mielelläni tekemässä yhdessä muiden tapahtuman oppaiden kanssa.



Krossikommuunin järjestämän Syöte MTB Winterin toinen painos ajettiin eilen ja päällimmäisenä ajatuksena on, että meillä kaikilla kävi käsittämätön munkki. Nimittäin koillismaalla(kin) tuhrutti pari kolme päivää lunta yötä päivää ennen tapahtumaa, mutta lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Olisihan se ollut suuri sääli, jos kauempaa tulleet osallistujat eivät olisi päässeet kokemaan Syötteen hienoa luontoa kaikessa kauneudessaan. Ajamiseen pakkaslumen sataminen ei juuri vaikuttanut, koska reittien pohjat ovat olleet viikkoja panssarikunnossa. Nyt Syötteen hienot vaaramaisemat piirtyivät ajajien verkkokalvoille, kansallispuiston hienojen kuusikkojen kehystäessä ajoreittien menoa. Karut suomaisemat siinsivät reittien ympärillä. Aamun napakka -20°C pakkanenkin lauhtui suurin piirtein kymmenellä asteella, joten olosuhde oli todellakin kohdillaan. Vasta iltapäivän ja illan aikana alkoi lumisade, joka kuitenkaan ei häirinnyt menoa sen kummemmin.

Täällähän on pyöräilijöitä?!




Erkki ja Katja alkoivat ottaa ryhmää kasaan.



Lähtöpotrettia






Veikon ja Harrin ohjaama toinen LKP-ryhmä myös valmiina.


Tapahtumassa ajetaan ohjatusti erilaisissa taso- ja nopeusryhmissä. Itse sain kunnian olla LKP-ryhmien, eli leppoisan-keskipitkän 1 ja 2 ryhmien saattokuskina. Eli jos jollain olisi tullut ongelmia reitillä, olisin varmistanut osallistujan turvallisen pääsyn takaisin valojen alle. Mutta eipä ollut onneksi sellaisia murheita, yksi vuotava sisärengas vaihdettiin Annintuvalla ja muutoin saimme vain keskittyä ajamiseen ja fiilistelyyn. Ryhmissä oli myös kipparit ja perämiehet, jolloin jokainen osallistuja sai keskittyä kaiken kokemiseen omista lähtökohdistaan.

Ryhmät kerättiin kasaan ja kipparit kertasivat päivän teemaa ja kuinka homma tulisi etenemään. Porukat näyttivät olevan hyvillä mielin ja puseron alla oli sopivasti värinää päivän reissua varten. Kiersimme lähtöpaikalta Oksanperän kautta Toraslammelle ja sieltä Annintuvalle, jossa tehtiin uutta jakoa kahteen LKP-ryhmään.

Kohti Oksanperää





 

Veikon ohjaama ryhmä tuli perässä

Toraslammella pidettiin ensimmäinen tauko


Perämies Katja raportoi tapahtuman järjestäjien watsupp-rinkiin ryhmän sijainnista. Eikä näytä olevan kovin synkkää!



Kohti Annintupaa

Imatran pariskunta Annintuvalla


Tämmöstä se nykynuoriso on, aina nokka luurissa kun silimä välttää! Veikko ja Harri asialla :)




Tällä härvelillä pääsee mihin vain, reittien huolto sujuu leikiten!

Anninkosken hieno silta

Toinen ryhmä kävi kiipeämässä lisälenkin luontokeskuksella ja toinen jatkoi suoraan Pärjänjokivartta pitkin Romesuvannolle ja edelleen Hanhilammen huoltoon. Jatkoin luontokeskukselle suunnanneen ryhmän perämiehenä. Kävimme ylhäällä luontokeskuksella pullaruokinnassa ja kurvasimme sitten lumikenkäreitin kautta alas Annintuvan kulmille. Sieltä lähdimme sitten ajamaan Romesuvannon kautta Hanhilammelle.

Paluu pullansyönnistä metsäpolkua pitkin


Meitsie!

Raahen veljekset Hanhilammelle johtavan tien varressa.


Erkin johdolla oli hyvä edetä!


Hanhilammen hulppea kota. Ylhäältä Pytkynharjulta katsottuna ei näytä kovinkaan isolta, mutta totuus paljastuu viimeistään kodassa!

Osa porukkaa paistoi makkaraa, itse tyydyin eväsleipään. Kokemuksesta tiesin, että loppunousussa olis voinut olla hankalaa :)


Hanhilammen mahtavalle kodalle saavuttuamme aiemmin Annintuvalta lähtenyt LKP-ryhmä lähti jatkamaan kohti finaalia, eli Romesuon upeiden maisemien kautta ylös Iso-Syötteelle. Jatkoimme sitten aikanaan samoja jälkiä perässä.

Viimeiselle etapille kohti Romesuota ja lopulta Iso-Syötteelle johtavaa loppunousua.

Romevaara näyttäyti komeasti auringonpaisteessa.

Romesuon upeaa maisemaa, Iso-Syöte taustalla. Ylösnousemus odotti :)

 
Viimeinen välipotretti ennen loppurykäsyä.

Onhan se kieltämättä jyrkkää :)

Periksi ei annettu, vaikka välillä piti tunkatakin! Se kuuluu kuvioon.

Mutta heti kun kulma loiveni, ajettiin taas.

Perillä! Loistava porukka ja hienosti sujui päivä!


Hienoa oli nähdä taas sitä kuuluisaa itsensä ylittämistä, kun porukat punnersivat ja tunkkasivat periksi antamatta paikoin brutaalinkin jyrkkää loppunousua. Yhdellä jos toisella tuntui kramppaavan ja ahdistavan, mutta kukaan ei kironnut tai synkistellyt - päinvastoin. Aina kun nousukulma loiveni, kokeiltiin ajaa taas pieni pätkä eteenpäin. Eikä aikaakaan, kun kaikki olivat selättäneet pahimman. Viimeiset sadat metrit menivät sitten jo lähes huomaamatta. Hienoa porukkaa kerrassaan! Ylhäällä, juomahuollon tankkausten jälkeen otettiin loppupotretit ja väki suuntasi saunomaan ja syömään. Matkaa kertyi meikäläisen lankamittariin osimoilleen 40km, joten ihan hieno siivu siitä kertyi.

Itsellä jäi kuitenkin vielä virtaa puseroon ja hetken tuumailtuani päätin lähteä sakkolenkille. Karautin Isolta alas ja ajelin takaisin luontokeskukselle, josta lähdin kiertämään vielä toiseen kertaan Annintupa-Romesuvanto-Hanhilampi-Romesuo-Iso-Syöte -lenkin. Tulipahan samalla käytyä loppureitti läpi luutakuskina! Hanhilammen jälkeen alkoi punteissa tuntua jo siltä, että enimmät virtapiikit alkoivat ehtyä. Loppunousun jyystö ajaen toiseen kertaan voiteli sitten miehen siihen kuntoon, että ylhäällä ei enää tehnyt mieli lähteä lenkille :) Lopulta päivän saldoksi kertyi 5h 5min ajoa ja matkaa 64km. Hotellin sauna pehmensi miehen sopivasti ja ruoka upposi kuin onttoon honkaan!

Kiitokset omasta puolestani kaikille osallistuneille, oppaille, kanslian väelle ja huollon ihmisille, sekä tapahtuman yhteistyökumppaneille. Kiitos ennen kaikkea hienoille LKP-ryhmille mainiosta ajopäivästä!