torstai 19. lokakuuta 2017

Liejupolkuja, Puurosuon tulet ja Pieni Karhunkierros

Päivän ohjelmistossa oli tutkia Ryötingintien ja Oulangan kansallispuiston välinen Karhunkierroksen osuus. Lähdin liikkeelle Farleylla ja aavistelin edessä olevan kohtuullista jumppaa, joten laskin rengaspaineet heti kärkeen alas. Ehkä alemmaksi kuin koskaan aiemmin sulan maan aikana. Takana 0.28bar ja edessä 0.22bar.

Osuus kulkee soiden välisiä osuuksia, mutta ei se paljon kyllä suota kuivempaa tuntunut olevan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos jokin reitin osa on ollut joskus kuiva, niin nyt siitä ei ollut tietoakaan. Aamulla muta ja lieju oli vielä pakkasyön jäljiltä kohmeessa, mutta päivällä räpärälli lensi. Juurakot olivat liukkaita, mutta matalapaineinen litkutettu Barbegazi nieli mörköä todella hyvin. Sitä mietin vain, että kun oikeastaan koko reittiosa Konttaiselta Juumaan on tässä kunnossa, niin mitähän se on sitten keväällä juoksuaikaisten kirmatessa hulluna kohti Sallaa? Nytkin oli jo pahimmissa paikoissa varsinaisen polun vieressä neljä kiertopolkua. Jotain noille on tehtävä, se on selvä. Onneksi kuitenkin pitkokset vaikuttivat hyviltä, niitä on uusittu muutamia vuosia sitten. Männyn taimien kasvaminen polun kyljessä alkaa myös paikoin olla ongelma. Siinä sitä askarta riittäisi.

Puurosuon laavuilla oli mukava juoda termarikahvit nuotiotulilla. Tiaiset pölähtelivät oksalta toiselle ja räpistelivät maanpintaa eväksen haussa. Muutama kuukkelikin ilmaantui lähipuiden oksille. Keli oli aika tyyni, aamulla pientä pakkasta ja päivällä nollassa tai pikkaisen plussalla. Oulangan kansallispuistossa oli vielä syksy. Joki-ilmasto pitää lämpöä vielä yllä ja kuuraa tai jäätä ei ollut missään. Trafiikkia näytti kyllä olevan Myllykosken ja Jyrävän välillä. Siinä kuin hetken piipahdin niin laskin parisenkymmentä kulkijaa. Karhunkierrosta käveli ehkä yhteensä parikymmentä retkeilijää kolmen päivän aikana Konttaisen ja Oulangan kansallispuiston välillä.

uǝuᴉɐʇʇuoꓘ

Onhan tämä nyt komea näky!


Vaaraylängöllä oli talviolosuhde


Lähdin liikkeelle naavapartametsästä

Polku on leventynyt melkoiseksi ränniksi

Keskellä menee alkuperäinen polku...

Liejua, mätöä, mutaa, juuria, kiviä ja jäisiä pitkoksia. 



Välillä oli sentään suht kuivaa


Ei näistäkään ollut kaveriksi


Reitti meni metsään..

...ja välillä taimikkoviidakkoon




Puurosuon laavut. Missähän liene se puurosuo?

Tätä ei jaksa ymmärtää...

Aamupakkasella oli mukava juoda kahvit nuotiotulilla

Tauon jälkeen homma jatkui, hetken kuivemmalla polulla


Kunnes tuli vastaan seuraava liejutaimikkopolku

...ja arvotaan seuraava reitti

Pitkokset olivat hyvässä kunnossa


Kaikenlaista tulee vastaan..

Mikähän maalimerkki tämä sitten oli...?

Notkon pohjalla oli sinänsä jäsyt pitkokset siltoineen, mutta lasku sinne ja nousu sieltä pois oli niljakasta ja juurakkoista

Kintaat tiskiin!


Tämän pidemmälle ei ollut lupakirjaa






Paluumatkalla 

Pitkoksen rakentajan puumerkki

Semiteknistä. Parilla jalkakosketuksella ja keskisuurilla kirjaimilla.


Ihanaa juurakkoa. Josta päästäänkin kuvapresentaatioon, miten sisärenkaaton kumi pelaa matalilla paineilla:

Sisärenkaallinen vaatii aina kovemman paineen, jolloin rengas kimpoaa paineesta riippuen aina jonkin verran. Maantiemiesten "3,5bar, että rullaa sitten tiellä" asetuksilla meno on kuin lottopallolla arvontakoneessa.

Tässä 0.22bar paineella rengas painuu kasaan, kuitenkaan juuren lyömättä vanteelle

Ohjaamossa horisontti pysyy vakaana ja rannemomentti rentona

Juurihoito on ohi ja kumes on valmis vastaanottamaan seuraavan esteen. Tasaisellahan näillä paineilla ei aja pirukaan.

Sitten teille, jotka tarjoatte argumenttia, jonka mukaan maastopyöräily kuluttaa polkuja enemmän kuin patikointi...vasemmalla ja oikealla rinkkaselkäisen kanta-astujan jäljet ja keskellä matalapaineinen fatbiken rengasjälki


Takaisin talviolosuhteisiin

ja naavapartametsään


Siinä on aika kova kaksikko. Etualan laitteella 2000km mittarissa, pyöränkuljetusvälineellä vähän enempi. 

Aika hyvänä on tuo kulutuspinta säilynyt vuoden seikkailujen jäljiltä. Kyljet alkavat kylläkin näyttää kuluneilta.

Valkoinen torni..

Sellaiset olivat Karhunkierroksen pisimmän yksityismaiden osuuden (on niitä vielä muuallakin) tutkimukset. Pitkälle alkukesään jatkunut talvi, sateinen kesä ja syksy sekä kova trafiikki reitillä näkyvät. Täytyy ynnäillä plussia ja miinuksia ja katella, minkälainen jakojäännös jää kun otetaan kaikki muuttujat huomioon.

Siihen asti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti