keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kaikki loppuu aikanaan

Kuten pestini kansallispuistoprojektissa viime perjantaina. Sain olla kaikkiaan 7kk mukana tässä ainutlaatuisessa projektissa ja kiikkustuolissa riittääkin aikanaan muisteltavaa.

Avajaiset
Hossan kansallispuiston avajaiset olivat lopulta hienompi kokemus, kuin varmaan kukaan osasi kuvitellakaan. Sää suosi ja väkeä oli arvioiden mukaan 4500-5000 hlöä. Presidenttiparin ja arvovieraiden läsnäolo oli koriste kakun päällä, mutta se tavan kansan paljous teki siitä päivästä hienon. Sekä erilaiset, Hossamaiseen tapaan hivenen erilaisella tulokulmalla varustetut performanssit pitkin päivää. Mieskuoro Huutajien esitykset jäivät erityisesti mieleen. Huosiharjun seinämät kaiuttivat sanoman todellakin perille! Varsinaista avajaispäivän esitystä vieläkin hienommaksi kokemukseksi jäi edellisen myöhäisiltapäivän hetki Huosivirran sillalla, jossa olin iskemässä opastetolppaa maahan, kun Huutajat aloittivat jossain lähistöllä viimeistelyharjoituksensa kajauttamalla huutonsa. Lähialueen luonto reagoi kuin auringonpimennyksen aikana: linnut hiljenivät ja tuulenvirekin laantui. Aurinko siinteli jo laskevana horisontin takana. Huh huh!

Cycloksen pojat valmiina avajaisiin

Päivä sujui erinomaisesti Cyclos Kuusamon poikien kanssa pyöräilypisteen touhuissa. Päivälle kertyi mittaa aamu viidestä lähtien sunnuntaiaamuyöhön puoli kuuden kieppeille samoilla silmillä. Pyöräilypisteen parasta antia oli se, että ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita maastopyöräilystä ja pyöristä sekä Hossan uusista reiteistä. Väki kävi testaamassa kaikissa ikäluokissa pyöräkalustoamme ja onneksi saimme edellisvuonna hankittua lasten ja nuorten maastopyöriä Pyörä-Suvalasta Oulusta. Nimittäin ne pyörät olivat ahkearassa käytössä! Sen lisäksi aikuiset testailivat meidän omilla pyörillämme lajia rakentamallamme testiradalla. Valikoimassa oli fatbike, 29 jäykkäperä ja täysjousto. Olisipa ollut pyöräkauppias paikalla, niin kauppaa olisi taatusti tullut ja tarjouksia olisi saanut tehdä!

Avajaisseremoniat Huosilammen rantapenkereellä

Jaoimme myös ensimmäisten tuntien aikana kaikille testiradalla ajaneille lapsille viitisenkymmentä seuran juomapulloa ja päivän mittaan saimme vanhoille ajopaidoillemme (siis sponsorilogot edellisiltä kausilta) uudet omistajat. Toistakymmentä ajopaitaa ja muutamat ajohousut saivat uudet osoitteet! Ne ilmeet :) Kaikki esitteet menivät myös jakoon ja reittikarttoja jaettiin runsaasti. Reittien pääopastetaululla oli hyvä kertoa reiteistä kiinnostuneille. Kaikki tämä osoitti vahvasti sen, kuinka suuri kysyntä on laji- ja kalustoesittelyille. Ehkäpä järjestämme tulevaisuudessa vastaavanlaisen tapahtuman Hossaan yhteistyökumppaneidemme kanssa?

Päivän päätyttyä oli muutama tunti aikaa huilata ja valmistautua ilta-yön mtb-retkiin. Oli todella elämys kuunnella Värikallion kajakkiorkesterin esitystä vastapäiseltä kallioseinämältä kuusikon keskellä puolen yön maissa. Vielä hienompaa oli syödä nuotiopannulla paistettuja lättyjä Kokalmuksen laavulla yhdessä kavereiden ja retkelle osallistuneiden kanssa kahden aikaan yöllä! Sen tankkauksen jälkeen meinasi vain väsyttää raakasti ja täytyy sanoa, että viimeinen pari tuntia meni hivenen "himmein valoin" takaisin luontokeskukselle. Siellä oltiin joskus neljän aikaan aamuyöstä. Kotimatka sitten siihen päälle ja kotona pääsin nukkumaan joskus puoli kuuden aikana aamulla. Kellon ympäri siis meni avajaiset. Mutta oli sen arvoistakin!



Kokalmuksen laavulla sunnuntaina klo 02.00



Paluu arkeen
Seuraavana maanantaina alkoi sitten projektin viimeinen jakso. Tavoite oli saada reitit merkattua kesäkuun loppuun mennessä, mikä tarkoitti kahden viikon aikataulua. Siinä onnistuttiin ja viimeinen opastetolppa oli Hossan maaperässä 30.6.2017. Viikko käveltiin päivittäin "romut" kannossa ja avattiin poluille kaatuneita puita ja levennettiin vanhoja liian kapeaksi jääneitä avauksia sekä parannettiin näkyvyyttä.


Viimeinen viikko tehtiin viimeistelytöitä raivaushommien, pengerrystöiden ja uudelleenlinjausten merkeissä. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä, kun kävin yhtenä iltapäivänä Jatkonvaaran Huosivirran puoleisella osuudella kankeamassa toistakymmentä kiveä pois poluilta. Lähinnä sellaisia, jotka voisivat rikkoa renkaita tai olivat hankalia ajolinjojen suhteen.
Uusi linjaus Suottaperässä. Tunnetaan tästä eteenpäin "Antti-Ollin linjana".
Linjan yläosan juurakkoinen viistopolku pengerrettiin, jolloin se on sujuvammin ajettavissa kaikissa keliolosuhteissa. Vanha rantapolun linja näkyy vasemmalla edessä, uusi linja jatkaa punaisten nauhojen suuntaan suoraan ja näkyvyys on selkeä.

Pitkä-Hoiluan itärannan uusia pitkoksia. Vielä tästä sai paremman, kun...

...raivasi pitkokselle tulon ja siltä poistumisen avoimeksi.
Kiveäkään ei jätetty kääntämättä..
Viimeistä päivää
Projektin viimeisenä päivänä kävin tutustumassa Perangan reitin tilanteeseen Aittojoelta käsin ja pääsin nautiskelemaan retkeilystä. MH päätti säilyttää tämän reittiyhteyden, mutta sen "ylläpitotaso" tulee varmaankin jäämään vähäisemmälle asteelle, kuin varsinaisen reitistön. Jospa kuitenkin reittiä saadaan avattua pahimpien pusikoiden osalta, tehtyä sille muutamia lyhyempiä uudelleenlinjauksia ja varmistettua, että maalipilkka on molempiin suuntiin riittävä. Lavajärven ja Kukkurin välille on jo ajettu uutta pitkoslankkua odottamaan kirvesmiesten töitä. Muutaman viikon työllä tuo n.15km reitti saataisiin niin hyvälle mallille, ettei sille tarvitsisi sen jälkeen tehdä mitään aikoihin. Toivotaan, että rahaa löytyy sen verran jostakin hankkeen kulmasta, että paikalliset miehet saisivat töitä.

Viimeistä päivää päin hevonperseenmutkaa

Viimepäivinä on voinut katsella sosialistisen median kuvia, kun ajoporukat ovat tutustumassa kansallispuistoon ja sen reitteihin. Palaute on ollut pääsääntöisesti todella positiivista. Jotkut Hossan kävijät eivät tietysti tykkää muutoksista, joita uusi kansallispuisto on tuonut tullessaan. Maastopyöräily on kuitenkin ollut aina sallittua retkeilyalueenkin merkityillä reiteillä ja hyvin ovat patikoijat ja maastopyöräilijät sopineet samoille poluille ennenkin. Mutta maastopyöräilijöillä on näytönpaikka ja tilaisuus osoittaa muille kansallispuiston liikkujille, että fiksu käytös ja kohtaaminen onnistuu. Hölmöillä ei kestä.

Mutta ihan sama vastuu on minusta patikoijillakin. Ennakkoluuloista voi vapautua kyselemällä maastopyöräilijöiltä lajista ja siihen liittyvistä asioista. Hetken kohtaamiset poluilla luovat tunnetta siitä, että Hossan kansallispuistossa ollaan nauttimassa luonnosta ja luontoliikunnasta välineistä riippumatta.

Työt jatkuvat edelleen
Työt jatkuvat vielä maastopyöräreittienkin osalta, vaikka  oma työni siellä päättyikin. Kesän mittaan valmistuu mtb-reittikartta ja lähtöopastetaulut ilmestyvät Hossalaislammille, Huosivirralle sekä Aittojoelle. Kirvesmiehet rakentavat pitkoksia ja siltoja reittien varrella. Luontokeskuksen edusta saa pyörätelineitä, joihin voi jättää levyjarrullisenkin maastopyörän tauolle. Ne vanhanliiton vanteentappajat kun kannattaa kiertää kaukaa.

Kun liikutte reiteillä, niin seuratkaa opastetolppia ja niissä olevia värillisiä heijastinlätkiä. Jatkon valkea on valkoisella heijastimella, Kokalmuksen kierros punaisella, Harjujen huikonen keltaisella ja Sininen saavutus sinisellä. Puissa olevat maalipilkat eivät liity mtb-reitteihin mitenkään. Itseasiassa niiden osalta tilanne on vielä sekava, kun ne ovat retkeilyalueen reittien mukaisessa muotissa. Kansallispuiston patikointireitit kun uudistuivat myös.

Risteyksissä on käytetty nuolimerkkejä osoittamaan käännökset. Reittien lähtöpisteiden, risteysten sekä teiden ylitysten kohdalla on pyritty toistamaan opastemerkki suhteellisen pian lähdön jälkeen. Ikään kuin vahvistamaan mieleen, että "olet oikeassa suunnassa - jatka eteenpäin". Jatkossa, mikäli risteäviä polkuja ei reitillä ole reittimerkin väli on pidempi. Kansallispuistoon kun ei ole haluttu ripotella ylettömästi tolppia.

Latasin gpx-reittijäljet jälki.fi -palveluun, käykääpä sieltä tutkimassa. Siellä on varsinaisten reittien lisäksi ns. vaihtoehtoiset reitit tai polkuyhteydet. Eli sellaiset polut, jotka vievät pisteesta a pisteeseen b vaihtoehtoista reittiä, mutta joka on useimmiten myös teknisesti vaativampi ajettavaksi. Mukana on myös muutamia huoltoteitä kulkevia reittejä, jotka tarjoavat helpompaa ajamista ja kohteena on joko laavu tai autiotupa.

Kieltämättä tällä hetkellä on henkisesti ja fyysisesti sellainen olo, ettei tiedä kuinka tässä pitäisi olla. Olkapäissä on ollut jonkinsortin tulehdustila viimeiset kuukaudet ja kropassa tuntuu fyysinen kuormitus. Hyvät yöunet, sopiva aktiivisuus ja muutamat lenkit ovat saaneet palautumisen ja virkistymisen hyvälle alulle. Pyöräkalustoa on ehtinyt huoltamaankin ja katse on jo kääntynyt elokuun 5. Syöte MTB:tä kohden. Siellä olisi tarkoitus ajaa kuudetta kertaa. Mitään sen kummempia tavoitteita ei ajamisen suhteen ole, muuta kuin hyvä ja ehjä ajo. Mitään kynnyksellä kaahausta ei ole luvassa, kun kroppa on viimeisen vuoden ajalta enemmänkin retkeilyvauhtisen ajamisen muotissa. Mutta jospa tässä pientä terävyyttä saisi kaivettua muutaman viikon aikana ennen koitosta. Sitä tässä olen vain alkanut entistä enemmän aaviloida, että ajaisin reissun Farleylla.




Nimittäin pyörän metkut ovat tulleet tutuiksi ja tuntuu siltä, että olisi mielenkiintoinen kokeilla kuin homma sujuisi? Sulan maan ajaminen on nimittäin ollut melkoinen yllätys siinä suhteessa, kuinka hyvin sillä pyörällä ajaa teknisempää settiä. Matalat 0.2-0.3bar paineet 4,5" renkailla tasoittavat menoa melkoisesti. Nyt kun sain vaihdettua uudet Shimano XT-sarjan jarrulevyt avidin tekeleiden tilalle, niin jarrutuntuma parani selvästi jo testilenkin perusteella. Samoin vaihdoin 68cm levyisen -16° tangon tässä välillä paikoillaan olleen vanhan 62cm -12° tangon tilalle. Se oli muuten peruja vuoden 2010 Gary Fisher HiFi:stä. Ei kannata heittää vanhan kaluston putkiosia turhaan pois, sitä kun ei tiedä koskaan, mitä tulevaisuudessa tarvitsee. Farleyn orkkistanko oli liian suora ja vasen olkapää ei sietänyt sillä ajamista pidemmän päälle syystä tai toisesta. Kipuilu loppui heti kun sai lisää backsweeppiä ohjaamoon.

Onko lie keski-ikäistymisen merkki? No, aika hyvin tässä vielä mennään :)

p.s. mitenkähän sen Trekin Fuel EX:n käy tässä hommassa? Pitäiskö tuo laittaa kiertoon ja hommata taas kunnon maantieraaseri tilalle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti