lauantai 10. kesäkuuta 2017

Suunnittelua ja toteutusta

Hyvä se on suunnitella etukäteen, ettei tarvitse hosua ja korjata jälkikäteen.


Näin se menee, mutta käytäntö osoittaa sitten, kuinka suunnittelun pohjalta varsinainen toteutus tulee menemään. Näin Hossan kansallispuiston maastopyöräreittien suunnittelukin on mennyt. Pulpetin takainen työ on tehty jo aikapäiviä sitten, mutta edelleen maastossa toteutetaan asioita - reitin osa kerrallaan. Asetettu aikataulu ja noin 85 reittikilometriä ovat puristaneet toteutuksen voimakkaaseen etukenoon. Ei ainoastaan mtb-reittien, vaan koko kansallispuistoprojektin osalta. Töitä tehneet ihmiset ovat tehneet mielettömän työn.

Suuri yleisö ei yleensä tiedäkään, kuinka massiivisia valmistelevat työt ovat. Mietitäänpä esim. Hossan Värikallion vanhan katselulavan vaihto-operaatiota. Puurakenteinen lava oli rakennettu 1980 luvun alussa ja oli huonossa hapessa. Ensinnäkin vanhan lavan purkaminen oli jo oma operaationsa. Rakennelma hinattiin sijoiltaan muutaman kilometrin päähän rantaan, jossa se pätkittiin muutaman metrin osiin, jotta tonneja painava rakennelma saatiin ylipäätänsä nostettua kuivalle maalle. Kaikkea tätä ennen uusi teräsrakenteinen ponttoonilava oli rakennettu ja kuskattiin rekka-autoilla muutaman kilometrin päähän soratien varteen. Sieltä osat kuljetettiin kuljetuskopterilla ilmasiltaa pitkin Somerille ja laskettiin kasauspaikalle. Siellä palaset kytkettiin yhteen ja lopulta valmis lava hinattiin takaisin paikalleen. Jotta ihmiset pääsevät nätisti kävelemään Värikallion kivikautisen fasebookin äärelle. Siinä on muuten mennyt joskus päivittäjillä hanttiin, mitä siihen kirjoitetaan. Toinen osapuoli on läksinyt Julma-Ölkylle kirjoittamaan omat kuvansa. Tämä on meikäläisen teoria :)

Mutta. Tuo katselulavan vaihto onnistui juuri suunnitelmien mukaan, toteutus meni nappiin, eikä haavereita sattunut. Kun menette aikanaan paikan päälle, niin muistakaa mielessänne työmiehiä, jotka sen mahdollistivat.

Vanhan katselulavan purku käynnistyi kesäkuun alussa 2016
Kun suurta mediahuomiotakin saanut osaprojekti loksahti kohdalleen, toimi se ikään kuin alkusoittona kaikelle muulle. Julma-Ölkylle pian valmistuva riippusiltayhteyden kivi- ja kierreportaiden rakentaminen paikkaan, jossa ei ole tietä tai sähköjä ja työskentelyolosuhteet täysin säiden armoilla on oma juttunsa. Vuoden aikana on rakennettu myös kilometrejä uusia pitkoksia kaikille kulkijoille, myös maastopyöräilijät huomioiden. Iikoskelle on rakennettu uusi sillan kansi kaiteineen ja reiteillä olevia siltoja on uusittu myös. Talvella on ajettu sorastuksia useaan kohteeseen reittien varrelle, usein myös erittäin haastavissa olosuhteissa. Esteettömien reittien, käymälöiden ja kalastuslaitureiden rakentaminen liikuntarajoitteisille kansallispuiston kävijöille on ollut oma kokonaisuutensa. Hossan kansallispuiston kävijöille kaiken näkyvimmän eli luontokeskuksen täydellinen uusiminen on ollut valtava urakka.

Aurinko paistoi viimesyksynä Iikosken sillan runkopalkkien välistä. Ei paista enää. 

Maastopyöräreittien toteutus on ollut lopulta tässä kokonaisuudessa kohtuullisen pieni osuus. Joskin työllistävä ja tärkeä sellainen. Reitistön myötä Hossan toimijat tulevat saamaan uutta asiakaskuntaa alueelleen ja se jos mikä on tärkeä juttu. Itse miellän maastopyöräilyn moderniksi eränkäynniksi ja kansallispuistossa ajaminen on retkeilyä parhaimmillaan. Ei mitään stravasegmenttien kellotusta ja sykkeiden vahtaamista, vaan nimenomaan oman itsensä lataamista, aistien vapauttamista ja ympäristön kokemista. Voi se silti olla fyysisesti haastavaa ja kestävyyskuntoa mittaavaa. Sitä se varmuudella onkin. Mutta ennen kaikkea se on elämyksien mahdollistamista itselle.

Muistetaan kuitenkin, että huvivero saattaa mennä maksuun, jos ei ole tarkkana! Kuten minulla muutama vuosi sitten, kun kaaduin 26km päässä luontokeskuksesta taittaen vasemman käden peukalon. Itku ei auttanut, vaikka itkettikin vääntää peukalo ajoasentoon tangolle ja palata takaisin käytännössä yksikätisenä ja yksin. No siitä selvittiin, mutta muistetaan se, että ollaan koko ajan tietoisia tekemisistä ja liikutaan mieluusti kaverin kanssa. Eikä luoteta ainoastaan teknisiin välineisiin, vaan luetaan sitä karttaa, mikä on aina mukana ja opetellaan tietämään, missä milloinkin liikutaan. Toki yksinkin voi mennä, mutta en suosittele kuin kokeneemmille kulkijoille.

Loppusuora lähestyy
Niin työni suunnittelijana tässä projektissa kuin käytännön toteutustenkin osalta. Vielä on kuitenkin kosolti tehtävää kuluvan kuukauden aikana. Kansallispuiston avajaisia vietetään viikon päästä lauantaina 17.6.2017. Tutustupa muuten avajaisten laajaan ohjelmistoon ja Cycloksen tarjoamaan mtb-ohjelmistoon päivän aikana:

https://hossanjuhlat.com/
Cycloksen tarjoama ohjelma avajaisissa


Työ ei kuitenkaan ole läheskään valmis avajaisiin mennessä. Ei toki. Reittityöt jatkuvat vielä varmuudella koko sulan maan ajan, patikkareittienkin osalta. Mutta uskallan luvata, että mtb-reittien opasteet ovat valmiina kuun lopussa, reittien lähtöpisteiden opastetaulut ovat paikoillaan ja gpx-reittijäljet jaossa. Toivottavasti myös mtb-reittien taitettava kartta. Onneksi luontokeskukselta saa jo nyt repäisykartan, josta näkyvät myös mtb-reitit (ensimmäinen kuvan kartta) ja luontokeskuksen aulan näytöistä pääsee tutkimaan aktiviteetteja. Myös Karttakeskuksen julkaisema Hossan ulkoilukartta on jo saatavilla. Retkikartan osalta työ on kesken ja tällä hetkellä siellä näkyy ainoastaan yksi mtb-reitti. Toivottavasti kolme muutakin saadaan päivitettyä, koska niitähän väki haluaa tutkia ennen koko reissulle lähtöä ja monet myös mobiilista retken aikana. Luontoon.fi -sivustolle tulee paljon uutta informaatiota ja näitä tietoja on tuotettu matkan varrella.

Monet ovat kysyneet minulta matkan varrella, että "mitä sinä siellä teet, ajelet vain maastopyörällä niitä reittejä?". No sitäkin, mutta en tietenkään vailla tarkoitusta. Suunnittelijan tehtävä oli tietenkin alussa selvittää eri vaihtoehdot ja valita niistä oman näkemyksensä mukaan parhaat yhdistelmät erilaisille kohderyhmille. Heille, jotka eivät ole välttämättä ajaneet koskaan maastopyörällä tai eivät ole mitenkään lajiin orientoituneet. Toisena ryhmänä mtb-pasillin pureman saaneet, joilla on jo jonkinverran ajokokemusta, mahdollisesti omat varusteet ja kalusto ja sitten ne, joilla ei ole enää paluuta normaaliin elämään. Polku vie ajajaa runsain mitoin ja moneen suuntaan.

Opastetut kiertosuunnat valittiin toteutukseen juuri siksi, että kohderyhmät saisivat parhaiten kaiken koettavan irti ja toisaalta, tietyt maastonkohdat olisi paras selvittää ko. suunnassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö reittejä saisi ajaa toiseenkin suuntaan, erityisesti alueen jo entuudestaan tuntevat ja muuten kokeneet voivat varsin vapaasti lähteä yhdistelemään kaikkia reittejä ja vaihtaa kiertosuuntia. Opastus on vain kiertosuunnan mukainen.

Vaihtoehtoiset reitit haluttiin ottaa mukaan siksi, että ajajat saisivat kokea jotain alueelle ominaista, mutta kenties teknisesti vaativampaa tai reitin luonteeseen ei niin suoraan istuvaa elementtiä. Tai, jos haluttaisiin hivenen helpompaa ajamista, niin sitten voitaisiin hyödyntää huoltoreittiyhteyksiä autiotuville. Näitä polkuja ja huoltotieyhteyksiä ei mitä todennäköisimmin merkitä maastoon lainkaan, vaan ne löytyvät mtb-reittikartasta. Eli kartan hankkineet saavat sitä kautta ekstraa.

Sorastukset ovat ajettu talven aikana ja asettuvat uomiinsa kesän aikana. Olisiko 85 reittikilometristä sorastettu noin puoli kilometriä kuluneinta, juurakkoisinta tai kivikkoisinta osuutta. Että ne jotka ovat jo nyt isoon ääneen mouhanneet siitä, kuinka kaikki Hossan polut sorastetaan voivat miettiä toisenkin kerran asiaa. Jos osaavat. Sorastuksia on pitänyt muokata ja muotoilla.

Tulevalla viikolla jatkuu reitin merkkaus, mikä vaatii patikkapohkeilta taas oman osansa. Kestopuutolpat kuskataan niin lähelle reittejä autolla kuin mahdollista, mutta tiedossa on kuitenkin raakaa lihasvoimin tehtävä työtä. Tolpat olalle, rautakankea, ruuvaria, sahaa, reppua yms. mukaan ja menoksi. Onneksi on käynyt aikanaan kranaatinheitinmiehen koulutuksen niin on joskus joutunut kantamaan vähän enemmänkin rompetta maastossa :)

Suunnittelija työssään sillä, missä pitääkin. Ei näitä hommia pulpetin takaa yksistään tehdä.

Yksistään ei pärjää, yhteistyössä on voimaa.
Tosin avajaisviikko voi hidastaa reittitöitä valmisteluineen, katsotaan miten käy. Avajaisiin odotetaan muuten hyvän sään vallitessa 2000-3000 vierasta, kuka tietää vaikka vieläkin enemmän. Presidenttipari saapuu avajaisiin ja kutsuvieraitakin on satoja. Aikamoiset systeemit koettavaksi. Todella hienoa, että maastopyöräilevä yhteisö on mukana ja saa näkyvyyttä niin Cyclos Kuusamon kuin Suomen Ladun maastopyöräilytoimintojen välityksellä.

Kulunut työviikko meni gpx-reittijälkiä ajaessa. Että ne muutamat päivät olivat maastopyöräilyn harrastajan unelmapäiviä. Senpä takia nyt viikonloppuna täytyy keskittyä palautumiseen. Siviilimaailman pyöräilyharrastamiset saavat jäädä nyt viimekesän tapaan vähemmistöön. Mutta eiköhän sitä taas viiletetä muillakin maastopoluilla heinäkuun loppupäässä, ellei maailma aivan kummalliseksi heittäydy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti