torstai 2. maaliskuuta 2017

Valintoja

Hiihtolajien parhaiden otatuksien seuraaminen MM-kisoissa ja täällä ruohonjuuritasolla elämyspankkiin saatu hieno, onnistunut, talviajotapahtuma Syötteellä saivat ajattelemaan erilaisia valintoja ja mihin ne voivat johtaa.



Niitähän tämä elämä on täynnä, osa isompia ja suurin osa pienempiä. Monenlaista on omallekin kohdalle sattunut ja tehdyt valinnat ovat ohjanneet kutakin hetkeä toisenlaiseksi kuin menneisyyttä. Tulevaisuutta kun ei juurikaan voi hallita, niin valinnoilla olen yrittänyt ohjata nykyisyyttä. Huippu-urheilijoiden elämä on jatkuvaa, jopa mikrotason säätöä kohti kulloisiakin tavoitteita. Erilaiset ohjelmat, kalenterit, testit ja seurannat pyrkivät paaluttamaan tietä tulevaisuuteen. Pyrkimys on toimia kulloinkin elettävässä hetkessä, jotta ennakoimaton tulevaisuus olisi elinkelpoisa ja yksilö kehittyisi mahdollisimman tehokkaasti. Motivaatio, innostus ja halu säilyen.

Meillä taviksilla ei välttämättä ole, eikä tarvitse olla näin tavoitehakuista tai suorituskeskeistä se arki, missä taaplataan. Jotkut ovat tietysti hyvin rinnastettavissa huippu-urheilijoihin esim. työnsä puolesta. Työura voi olla ihan yhtälailla suorituksia täynnä ja erilaisia ennätyksiä tai menestystä tavoittelevaa. Minun kohdalla se hissi on mennyt jo aikoja sitten, liekkö tuota sellaista nappia hissikorissa on todellisuudessa ollutkaan. Mutta tässä iässä uskaltaa jo sanoa ääneen, että ei ole ollut väliksikään. Sellainen ei kuitenkaan ole tuntunut omalta tai intohimoa ruokkivalta asialta.

Elämässä tarvitaan intohimoa, muuten siitä ei selviä hengissä. Vai onko se vain minun ajatus asiaan? Miten se elämän rikas sisältö sitten määritetään, siitähän se lienee on kiinni. Jollekin riittää vallan mainiosti muiden silmissä täysin harmaa, väritön, intohimoton, tasalaatuinen - sellainen hopeanharmaanissanalmera1.6SLX-tyyppinen - juttu (mullahan on hyvä huudella viininpunaisen tojota-avensiksen omistajana...), jossa haikaillaan Kekkosta, lauantaitansseja ja korkeintaan kolmea televisiokanavaa. Toisten ollessa kuin flipperin palloja, ryysimässä kuori kiiluen päin kaikkea mikä vilkkuu ja kilisee. Kimpoillen sinne ja tänne.

Joku vetää suorilla, muut ähisee perässä


Jos nuo olisivat äärilaitoja, niiden väliinkin mahtuu todellisuudessa niin monta erilaista versiota, kuin on ihmistäkin. Itsehän me toimimme tässä elämässä, pääosin tietoisena tekemisistämme. Osa tietenkin koettaa pysytellä kaukana siitä, erilaisten kemiallis-eteeristen yhdisteiden avulla. Joillakin riippuvuudet nousevat niin vahvoiksi, että kaikki todellinen karkaa tavoittamattomiin ja useimmiten surullisin seurauksin.Tietyllä tapaa noilla huippu-urheilijoillakin on samansuuntaisia elementtejä aktiiviuransa aikana, täydellisenä peilikuvana toki.

Tavallisuus hylätään, kaikki "normaali" työnnetään syrjään ja hypätään syrjään valtavirrasta. Etenkin ehdottomalla, terävimmillä huipulla kaikki panostetaan menestymisen eteen. Sen se myös vaatii, koska silloin ei tehdä missään asiassa kompromisseja, eikä saa tehdä. Korvien välissä tehdään alunalkajin iso valinta, jossa päätetään panostaa kaikki mahdollinen urheilu-uran eteen. Jokaisena päivänä tehdään lukemattomia valintoja, joiden toivotaan vaikuttavan suotuisasti tavoitteiden täyttymiseen.

Tähän tiivistyy huippu-urheilijan mieli aika hyvin

Henkisen valmentautumisen ja psyykeen merkitys on alettu härmässäkin ymmärtää vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Valinta siitä, miten suhtaudut erilaisiin tulevaisuuden ennakoimattomiin asioihin ratkaisee lopulta todella paljon. Oletko valmis. Oletko todella ja oikeasti valmis kärsimään kipua, tuskaa, ahdistamaan itsesi ajattelemaasi maksimia kauemmas. Koska todellisuudessa, jokaisella meillä on kaiken sen mitattavissa olevan maksimin päälle vielä tikku tai kaksi raavittavaksi. Jolloin astutaan johonkin, missä ei ole uskallettu ennen kuvitella oltavan.

Itsekin olen erilaisissa koitoksissa rymynneenä ymmärtänyt kantapään kautta, että fysiikan kehittäminen on toinen juttu ja toinen on sitten se, miten suhtaudut asioihin ja hetkeen. Erilaisia tekniikoita käyttäen koetun kivun tuntemisen voi jopa tukahduttaa ja kyetä etenemään hankalan vaiheen yli. Olen kertonutkin erilaisista "kipulaatikoista" ja ääneen laulamisista suoritusteni aikana.

Luulen niin, että parasta tuossa on se, että vaikka ne tikut onnistuisikin joskus "tuhlaamaan", uusia löytyy jokaisessa kulloisessakin elettävässä tiukassa hetkessä. Mutta kestävyysurheilun kohdalla suurin este noille ylimääräisille voimavaroille on kipu ja tuska, joka on oltava valmis tuntemaan omien resurssien täydellisissä puitteissa. Sitä se intohimo palvelee. Ihmisen täytyy kokea intohimoa jotakin asiaa kohtaan, että hän on valmis ennakoimattomaan tulevaisuuteen ja nykyiseen hetkeen, jossa tehdään aina ja jatkuvasti valintoja. En ole lukenut ja kouluttautunut asiaan, mutta nämä ovat omien kokemusten myötä syntyneitä ajatuksia juuri tällä hetkellä. Kirjanoppineet osannevat kiistää, täydentää tai kyseenalaistaa.

Niistä valinnoista. Jos ajattelen omalle kohdalle, niin voisin valita kroonisia sairauksien kanssa elävän näkökulman. Tai sitten esim. pyöräilyn kestävyyskoitoksia ajavan näkökulman. Tai niihin harjoittelevan. Tai yksinkertaisesti arjessa juuri selviävän. Usein niin täytyy valitsematta tehdäkin. Kuten eilen, kun onnistuin kaatamaan maitomotin syliini, sotkien keittiössä osimoilleen kaiken siinä kolmen neliön alueella. Tai toissapäivänä eläinmuonakaupassa, jonne menin ostamaan koiranruokasäkkiä (joka on aina iso investointi) ojennellen kassalle alennuskuponkia. Jonka voimassaolopäivä oli juuri edellisenä päivänä päättynyt. Tai joku aika sitten autoa rassattaessa, kun meinasi palaa koko kotisko. Ja niin edelleen. Joskus tuntuu, että arki on ihmisen pahin vihollinen. Työttömänä rahat ovat koko ajan vähissä, elämä on kädestä suuhun selviämistä. Systeemit ja koneistot ovat tylyn kylmiä, tunteettomia. Syyllistämistä ja leimaamista tuntee kokevansa vahvakin, saati sitten itsetunnoltansa heikot.

Mutta täytyy ihmisen kyetä katsomaan peiliinkin. Tässä elämässä saa yllättävän usein juuri sitä mitä tilaa. Kestävyysurheilussa eteenkään ei ole minkäänlaisia puhtaita oikoteitä onneen. Täydellinen sohvaperuna kyllä kehittyy alussa hyvinkin nopeasti liikuntakyvyttömästä nahjuksesta särmäksi aktiiviliikkujaksi ja paremmin voivaksi yksilöksi. Mutta todellinen kestävyys ja fysiikan kehittyminen vaatii vuosia ja sitkeätä tekemistä. Intohimoa, joka ilmenee arjen valinnoissa.



Itseasiassa, olen jopa siinä mielessä onnekas, että voin aika usein valita kestävyysurheilua harrastavan pyöräilijän roolin. Mutta ehkä se onni on osin kuitenkin valintojen myötä syntynyt asia.  Olen valinnut joskus elämälleni uuden suunnan, jossa aloin tähdätä parempaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Sitkeä, vuosien työ on johtanut siihen, että voin toteuttaa erilaisia haaveita ja unelmiani sillä saralla. Kokea erilaisia elämyksiä. Koska muuten tuota arkea ei järki kestä.
Kuten hiljakkoin totesimme toisen, 1-tyypin diabeetikon kanssa, että hienoa olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Voidakseen kokea hienoja elämyksiä yhdessä muiden ihmisten kanssa. Koska totuus on se, että yksinkin koettua rikkaampaa on pystyä kokemaan yhdessä ja jakaa tuntemuksia jälkeenpäin.

Selkäreuma on kairannut rangan siihen kuosiin, kuin se on eikä sille ole mitä tehdä. T1 ei karkaa tietenkään mihinkään ja se kantautuu nahkojen sisuksissa sinne, mihin tietoinen minäkin. Kuten kaikilla meillä, mitä kroonista sairautta nyt sitten onkin diagnosoitu. Mutta diagnoosit ovat yksi asia ja se miten hetki, johon kyetään kuitenkin isosti vaikuttamaan on toinen asia. Tietenkin on myös niin, että toisilla ei ole hirveästi valinnan- tai vaikuttamisen varaa. Jos rikkinäinen kroppa ei toimi kuten mieli haluaa, niin se ei toimi. Tai ainakaan sillä hetkellä tai sillä tavalla, millä sen kuvittelisi voivan toimia.

Valinta on kuitenkin siinä, jaksaako etsiä itselleen toimivia vaihtoehtoja. Tai pystyykö luopumaan jostakin, mikä on ollut itselle siihen asti tärkeää ja löytämään jonkin muun mieltä rikastuttavan tai jopa intohimoa herättävän asian. Paraurheilijat ovat hieno esimerkki siitä, että kaikki ei ole aina sitä, miltä se ulkoisesti voi vaikuttaa olevan. Mutta meissä taviksissa on ihan samalla tavalla lukemattomia esimerkkejä, joista voi ottaa itselle innostusta tai rohkeutta.

Uskallusta tehdä erilaisia valintoja, uskallusta kokea intohimoa.


Siinä on yksinkertainen kuva, joka saa ajattelemaan valintoja. Minkälaisen elämän haluat elää vaikkapa yhden pallon sisällä?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti