tiistai 21. maaliskuuta 2017

Oulangan erämaareitillä

Oulangan erämaareitti avautui jälleen helmikuun alussa Kiutakönkään ja Juuman välille. Kyse on osimoilleen 26km mittaisesta talvireitistä, jota ylläpidetään kelkalla ja sitä voi kulkea fatbikella, suksin tai lumikengin.



Lähtöpaikaksi voi valita joko Juuman tai Kiutakönkään luontokeskuksen. Juumasta käsin ajettuna puolimatkassa odottaa Suomen upeimpiin koskimaisemiin lukeutuva Kiutakönkään alue sekä tietysti luontokeskus, jossa pääsee pullaruokintaan ja kahville. Toki tulisteluhommia voi tehdä lukuisissa paikoissa reitin varrella, jos niin haluaa. Toisaalta, jos lähtee Kiutakönkäältä, niin samalla reissulla pääsee kokemaan saman tajuntaa laajentavan Oulangan kanjonin luontokokemuksen tuplasti. Saa Juumastakin pullaa. Joten päättäkää ite :)




Aloittelevalle suosittelen järjestämään reissun niin, että ajaa Juumasta Kiutakönkäälle. Profiili on hivenen helpompi niin päin ja perillä odottaa retken kohokohta. Kunhan varautuu siihen, että pusero voi olla tyhjä perillä. Mutta niinhän se saa ollakin!

Retkikartan kuva

Reitti on käytännössä yhdenlainen sekakäyttäjien paratiisi. En tarkoita huimausaineita, vaan käytettäviä liikkumisvälineitä. Päivän jäljistä päätellen väliä oli kuljettu ainakin tavallisilla suksilla, liukulumikengillä, lumikengillä, kävellen, kapearattaisella maastopyörällä, kenties plussarenkaisella maastopyörällä, läskipyörällä sekä eräsuksilla ja ahkiolla.

Monenlaista uraa ja harjannetta. Ihan ajettavaa, mutta nimenomaan vaatii aktiivista ohjaamista.
Sekä suksen monoilla, kun reitin pitkät nousut ja laskut eivät mene kuin mörkötassulla ylös ja hirveillä riskeillä suorilta alas. En suosittele. Itse asiassa, minusta reitille ei pitäisi edes työntyä tavallisilla purkkijärvisillä. Erämaareitti on suksihommissa eräsuksien ja uusien liukulumikenkien reviiriä. Laskuissa näki tänäänkin, kun kapeilla suksilla oli vauhti kiihtynyt liikaa ja ainoa keino oli ollut kiskaista lumienkelit hankeen. Pyöräilijän näkökulmasta eräsuksi on ihanteellinen tamppaamaan uraa. Samoin liukulumikenkä. Kapea konelatusuksi oli tehnyt sitä jälkeä, mitä se tekee ja tällöin ajajan kannalta ura oli nimensä mukaan urainen. Sitten kun ylämäissä oli mäiskätty monoilla pinta tohjoksi, sai pistää parastaan päästäkseen ajamalla muutoin noustavat kinkamat ylös. Että jos sielä uralla pitää tunkata eli kävellä joko pyörää työntäen tai suksia kantaen, niin tehtäisiin se uran reunoja pitkin. Kun perästä voi tulla joku toisenlaisen välineen käyttäjä, joka voisi päästäkin nousut ylös.

Tänään erityispropsit pitää antaa sille normimaasturilla Juumasta ilmeisesti Jussinkämpälle survoneelle kuskille. Jos jonkinlaista käärmettä ja kraateria oli kaivautunut uralle. On mahtanut tuntua reisissä ja pohkeissa. Ei tälle reitille kannata käytännössä lähteä kuin fatbikella. Plussarenkaisella pärjää Kiutakönkäältä Ansakämpän seutuville kyllä, koska kulkijaa riittää ja pohja on kovempi. Tämä kaikki tietysti ottaen huomioon, ettei ole satanut lunta. Reitti kun ajetaan kerta viikkoon riippumatta sataako lunta joka päivä vai ei. Joten kannattaa seurata säätilannetta tarkkaan.

Tänään olosuhde oli aika optimi, kun yöllä oli lähes -20 pakkasta ja päivällä pikkumiinuksilla. Siltikin fatbikella sai säädellä rengaspaineita alemmas. Juumasta lähdin 0.4barilla ja lopulta palasin takaisin 0.3 edessä ja 0.35 takana. Eli muutamia sihauksia piti päästää pois. Hankalin osuus oli Juumasta lähdettyä puiston rajalta Jussinkämpälle, jonka pohja oli pehmeimmässä kunnossa. Missään vaiheessa reitti ei ollut Syötteen panssariväylien kaltainen, mutta eipä se ollut tarpeenkaan. Voisi melkein verrata reitin kuntoa tänään Hanhilammen ja Romevaaran väliselle pätkään poislukien ne kelkan aallot, niitä ei luojan kiitos Oulangan reitillä ollut.

Kaiken kaikkiaan reissu oli fantastinen. Ei voi muuta todeta tai oikeammin, onneksi saa noin todeta. Ensimmäinen kymppi Juumasta oli sopivaa esileikkiä, kunnes Jussinkämpältä eteenpäin alkoi varsinaiset herutukset. Kulmakkovaaran nousut ja laskut saivat viimeistään koneen lämpöiseksi. Osuus Ansakämpälle asti oli hienoa metsäuraa. Ansakämpältä eteenpäin maisemat olivat yhtä juhlaa. Kiutakönkäällä ei sitten oikein osannut edes ajatella mitään. Vain äimistellä sitä maisemaa. Jylhät kallioseinät korostuivat kesäistä asuakin paremmin jään, lumen ja alati pauhaavan kosken kehyksenä. Mieletöntä. Viimeinen kilsa pullatarjottimen ääreen oli muutoin panssaripolkua, mutta portaiden kohdat olivat superliukkaita. Joten niissä tarkkana, kiertopolkuja löytyy kumminkin.


Jussinkämpältä



Pitkosremonttia valmistellaan







Ansakämpän viitalla nojasi ehdat tervasukset












Meinasin lähteä Krugerin Freddietä kattomaan, mutta jätin toiseen kertaan.

Kaffi- ja pullatankkauksen jälkeen sitten sama uusiksi, mutta toisinpäin! Pikkaisen mietitytti, miten reisi jaksaa jauhaa aavistuksen nousuvoittoisemman reitin. Hyvin jaksoi, vaikka pari jalkakosketusta piti keulan karkaamisen takia ottaa. Mutta nousua riittää ja nousujalkojen on syytä olla iskussa kun reitille lähtee. Muutoinpa paluupätkässä ei ollut mitään mitä ei olisi kokenut jo hivenen aiemmin.

















Takaisin Juumaan



Juumassa ainoa mukana ollut mittari eli pyörän matkamittari näytti lukemaa 54,90km. Ajelin muutaman lisäkurvin Kiutakönkään päässä perusreitin lisäksi. Ajoaikaa kului 4h 18min, koko reissuun meni kuutisen tuntia. Tämä siis kohtuullisen hyvissä ajo-olosuhteissa.

p.s. ainiin, muistakaa, että kanjonissa on aina kylmempää kuin Juuman päässä. Aurinko ei pääse paistamaan ja lämmittämään samalla tavalla. Ajolasin linssin värinä ollut tumma ei ollut myöskään paras, vaan esim. punertava olisi toiminut paremmin.

Täältä löydät kaikki reissun kuvat: NAKS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti