lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mittasuhteista

Edellisen tekstin valintoihin liittyy myös mittasuhteet. Miten eri asiat asettuvat koetun elämän aikajanalle ja miten nykyisyydessä vastaan tulevat kyetään ymmärtämään suhteessa kokonaisuuteen. Minkälaisen painoarvon saavat tulevaisuuden kalenterimerkinnät?



Kärpäsestä saa erittäin näppärästi härkäsen. Useimmiten erilaisia tunteita nostattavia ajatuksia kykenee luomaan hyvinkin nopeasti. Hepuloimaan, panikomaan, näkemään asiat suurempina, kuin ne lopulta ovatkaan. Toisaalta joskus myös aliarvioimaan. Kokemus tasoittaa useimmiten kaikkia näitä, kun on riittävän usein huomannut liioitelleensa. Huippu-urheilijoilla on isoja, koko uran kannalta merkittäviä tavoitteita, mutta samaan aikaan urheilijan arjessa lukemattomia yksityiskohtia huomioitavana. Vähemmän kokemusta omaavat urhelijat todennäköisesti liioittelevat joidenkin asioiden mittasuhteita ja reagointien äärilaidat ovat isoja. Kokeneemmat kykenevät suhteuttamaan asioita aiempiin kokemuksiinsa. Entäpä tavis sitten?

Jotenkin tuntuu, että uusi vuosituhat on osoittamassa suomalaisen, keski-ikäisen ja sitäkin vanhemman kansalaisen suhteellisuuden tajun olevan kovaa vauhtia rapistumassa. Nuorilla ja teineillä ei edelleekään kiinnosta ne asiat, mitkä meitä, joten siinä suhteessa voidaan olla hyvillä mielin. Junnut käyttäytyvät suurinpiirtein yhäkin niin, kuten heidän odottaakin käyttäytyvän. Keski-ikäiset paasaavat yhä edelleen, kuinka nuorison ruutuaikaa tulisi rajoittaa ja kuinka se on NIIN turmiollista se erilaisten morkoonien (copyright Janne Kaikkonen) nämelöinti päivästä toiseen. Eikä ne tee mitään muuta. 



Sen sijaan näiden ihmisten olisi syytä kiinittää moralistin katse omaan virtuaalimaailman käyttäytymiseensä. Lahden MM-kisojen aikana on taas nähty, kuinka oksennustaitoisa väkeä tämä aikuisväestö onkaan. Ihan käsittämätöntä tekstiä tulee läpeensä kaikkiin netissä julkaistuihin kisapäivätason artikkeleihin. Iltapäivälehdistö on kiihdyttänyt klikki-journalistisen otteensa huippuunsa ja trollina houkuttelevat tunnekuohuissaan verkossa seilaavat kansalaiset suoltamaan milloin mitäkin. Eikä suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä kokonaisuudesta tai sen osasista. 

Interwebin kommentoijat ovat kuin noitavainojen kansalaisia, jotka mestaavat kaikkea mikä liikkuu kollektiivisessa maniassa. Sitten vielä jotkut medioiden edustajatkin ovat sitä mieltä, että mitä enemmän sosialistien media riiputtaa julkista lihaa mediakansan ruoskittavana, sitä paremmin valtaa pitävät pysyvät ruodussa ja nuhteessa. Samalla aika tehokkaasti unohtaen sen, että kuitenkin se elämä on jossain muualla kuin internetissä. Mittasuhteet karkaavat, kuin puhelinoperaattorilla aikanaan, joka hassasi rahansa rakentamattomien mobiilimastojen väliseen bittikohinaan, aiheuttaen viittävaille konkurssin ja tuhansien ihmisten potkimisen kortistoon. 

Suhteellisuuden taju se karkaa meillä kansalaisillakin. Klikkejä kalasteleva sosialistinen media oikein luo pohjaa tälle aivot narikkaan vapauttavalle mölinälle. Nyt paraikaa meneillään olevien MM-kisojen hiihtosuorituksia on reposteltu yltä ja päältä. Rooman Colosseum on iltapäivälehtien virtuaaliartikkeleiden kommenttikentissä. Muussa arjessa kollektiivinen tuomitseva mielipide kohdistuu milloin mihinkin asiaan. Kuten viimeaikoina vaikkapa postin ruoskintaan. Unohtaen kuitenkin kaiken aikaa sen, että niitä myöhästeleviä lähetyksiä suhteessa ajallaan toimitettuihin taitaa olla edelleenkin aika vähän? Kuinkahan on käynyt sen postinkantajan työmotivaation, jonka työkuormaa on todennöksesti kolminkertaistettu viimeisinä vuosina ja sitten vielä sielä laatikon toisessakin päässä odottaa ruoskaa heiluttava kansalainen?



Itselle opetettiin pienestä pitäen, että "pidä suusi kiinni, jos ei ole oikeasti mitään sanottavaa". Tyhjän läkyttäminen ja huutelu on höpöhommia. Varsinkin, jos ei ole oikeasti henkseleitä, millä paukutella. Suhteellisuuden taju ja mittasuhteiden ymmärtäminen on ollut tähän astisen elämän yksi isoja opin asioita. En väitä olevani mikään täydellisyyden perikuva. Itsekin sorrun monenlaiseen, mikä jälkeenpäin olisi saanut jäädä sanomatta tai kirjoittamatta. Kohtuullisen tehokas virtuaalisäilän filtteri on ollut ajatus siitä, että uskallanko sanoa tämän kasvokkain? Väitän osaavani kuitenkin suodattaa lukemaani ja toisaalta pidättää. Ettei virtsa pääse karkaamaan hangelle varkain. 

Don´t eat yellow snow - lauloi Frank Zappakin, ennen kuin kukaan tiesi virtuaaliverkoista ja sosialistisista medioista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti