lauantai 21. tammikuuta 2017

Syötteen talvireiteillä pyöräilemässä

Suuntasin auton keulan aamusta kohti Syötettä ja alueen talvipyöräilyreittejä. Oli viimeinkin aika korjata aukko sivistyksessä ja lähteä tutkimaan mistä on kyse. Saati vierailemaan Syötteellä talviaikaan, sekin ensimmäinen kerta laatuaan.



Kuusamolaisella polkupyöräilyn harrastajalla meinasi olla pasmat sekaisin klo 10.15 Syötteen luontokeskuksen pihalla, kun ympärillä pyöri valmiiksi pari pyöräilijäporukkaa ja kuusi vai seitsemän kuskia. Jestas, mitä täällä tapahtuu??
Pakkasta oli -12...-14°C ja tuuleskeli aika viiltävästi. Kävin hakemassa luontokeskukselta reittikartan ja tutkailin varsteita virittäessäni, että aluksi pitäisi laskea Annintuvalle, josta sitten reiteille. Otin ylimääräisen takin laskun ajaksi ylle, niin eipähän tarvinnut paleltua heti kärkeen.

Olikohan neljää kilometria mittarissa, kun kamerassa oli jo varmaan kymmeniä kuvia! Huiman hienoa maisemaa tuli vastaan jatkuvalla syötöllä, aurinko paistoi ja tuulikin tuntui puhaltelevan selän puolelta. Kannatti kerrassaan tulla. Suurinpiirtein metrin levyinen ajoura oli lähes panssaria ja ilmeisesti ihan juuri vielä lanattu. Olin varautunut ihan muuhun ja pysähdyinkin pumppaamaan hivenen lisää ilmaa eturenkaaseen, 0.3bar paine tuntui muljuavalta ja nosto 0.4 rauhoitti menoa sopivasti.
















Kurvasin Toraslammelle menevän uran ohi ja kaarsin kohti Ahmakalliota. Luontokeskukselta vinkkasivat, että reitti olisi nyt auki. Nousua oli tiedossa. Vaan sittenhän näkökenttään ilmestyi Köpi, joka oli raapaissut jo silmiä aukoakseen parikymmentä kilsaa vyölle. Ei muuta kuin perään. Nimenomaan, sillä suurinpiirtein 6m pysyin siinä pyöränmitan päässä, kunnes piti antaa jo siimaa :) No, näin me olemme ennenkin ajaneet. Meikäläinen seurailee hajujälkeä ja maestro jumppaa haarahyppyjä aina jossain matkan varrella, odottaessaan perälautaa paikalle.

Ahmakalliolle kiikkuminen, näköalatorniin kipuaminen, maisemien katselu, tykkymetsän ihmettely ja sitten hoilakan laskusouuden nautiskelu sai suun korviin. Pelkästään tämän takia kannatti tulla! Kertakaikkiaan hieno lenkki kansallispuiston maisemissa.











 




 








Muoviromua levitelty kansallispuistoon! Hävyttömiä..


Tuon huippukiepin jälkeen kurvailtiin Ahmatuvalle, sieltä Ylpiätuvalle, Välituvalle ja takaisin Annintuvalle. Pilssivesien laskun jälkeen jatkettiin rantabulevardin suunnille ja ajeltiin Romesuvannolle. Keli kylmeni reippaasti, liekkö ollut jo lähelle -20°C niillä seuduin? Barbegazien suunnat linjattiin kohti Syötekyläntietä, jonka ylityksen jälkeen lähdettiin takaisin kohti Romesuolle vievää uraa. Sekin ura on vain talvella saavutettavissa, kertakaikkisen hienoa koettavaksi.





Älä lähre sinne. Välituvalta tultaessa viritti komoislutzia, mutta tulppina tuli tonttiin. Siinä ei muuten montaa millisekuntia mene kun klossit nassahtaa auki ja pontrageri on jo maata vasten :)

Aina sitä saa oottaa...





Tätäkin tietä on ajettu kesällä ja pyöritty kulmilla polkuja ajellen.












Romesuolta jatkettiin kohti Isolle vievää loppurykäisyä, joka kuitenkin ohitettiin kiertämällä urastoja pitkin Iso-Syötteen julkisivun puolelle. Metka oli nähdä Syötteellä elämää, väkeä oli kuin pipoa Safaritalon seutuvilla, matkailuvaunualueilla jne. Kesällä kun tienoolla on lähinnä sääskiä maastopyöräilijöiden ja rullahiihtäjien lisäksi.

Loppuparlamentti pidettiin luontokeskuksella pullakaffien äärellä. Voi vitsit. Ei voi muuta sanoa. Hieno elämys kokonaisuudessaan ja Ahmakallion kierros oli -92 alkaneen pyöräilyharrastus-urani kohokohta. Aika paljon sanottu, mutta niin se oli ja on.


Lisäkoordinaatteja löydätte sivuilta luontoon.fi  ja Bike Hotel Concept

Menkää ihmeessä toteamaan itse!

Tässä alkuosa, vastapäivään kierrettynä
Loppuosa ja edelleen vastapäivään edeten.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti