perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kevättä

Kevättalvi vaihtui kevääksi koilliskairassakin.


Kevään ensimmäisellä maantielenkillä (Penttilän lenkki) pari viikkoa sitten.




Lumet ovat saaneet tosissaan kyytiä, yöpakkaset päättyivät (ainakin nyt näyttää siltä) ja aurinko kilottaa tälläkin hetkellä täydeltä terältä. Taas on se aika vuodesta, kun pitää opetella uudestaan pukeutumaan ulkolenkille. Kummallista, kun ei tarvitsekaan enää pukea kaikkea mahdollista, mitä urheiluvaatekaapista löytyy. Viikon päivät sitten aloitettiin varovasti: kypärälakki jäi pois, muuten sama vuoraus kuin ennenkin. Toissailtana tarkeni jo jättää pitkät kalsongit talviajohousujen alta. Tänään on jo siinä ja tässä, että tarkenisko jo lyhyillä ajohousuilla ja punteilla! Herranjestas.
 
Vuotungin Jyrkkäkoskella viikko sitten.




Susi-Kalle täytti eilen 80v. - onnittelut! Rossin kävi patsaalla viimeviikonloppuna, jolloin Rukalla oli vielä täysi talvi.

Rossin on kaivettu naftaliinista, johon sen viimevuoden TdH:n jälkeen jätin. Muuan maantielenkkikin on tullut heitettyä, plusasteilla nippa nappa. Tarkoitus on ajaa nyt maantielenkkiä määrävoittoisesti ennen maastokauden alkua. Sunnuntaina, Vapun päivänä päästään kiipeämään Konttaisen nousua Wappuajojen merkeissä, täytyykin varustautua lenkille asianmukaisin tykötarpein...

Nousisko se Konttainen paremmin Vapunpäivänä, jos asentelisi munkin tuolla tavalla stemmin nokkaan...?

Ensiviikon torstaina eli Helatorstaina odottaa sitten todellinen kevätklassikko, eli Jokijärven lenkki. Taas on tiedossa mielenkiintoisia tuntemuksia, kun siirrytään ajotunneissa uusille luvuille. Toivottavasti ei ole samanlainen vastatuuli, kuin vuosi sitten

Helluntaipäivälle 15.5. on suunnitteilla yhteislenkki Taivalkosen ja Syötteen maisemiin. Karautetaan yhteiskyydein ensin Taivalkoskelle, josta jatketaan pyörillä kohti Rytinkisalmentietä. Elintarvikekioski Kuksan kohdalta jatketaan kohti Syötettä. Käydään verryttelemässä 2km mäkietapilla Iso-Syötteen nousu ja ihastellaan huipulla mahtavia maisemia. Sitten jatketaan kohti erästä koillismaan pisintä maantienousupätkää kohti kansallispuiston aluetta ja lopulta Virkkusen kylään. Sieltä käännytään kohti Taivalkoskea, jonne saadaan myös kiipeillä ihan nokko huikonen. 

Rossinin viimeisin ulkoasu ennen Wappuajoja.


Matkaa tälle siivulle tulee suurinpiirtein 100km, jokunen maantiepyöräilijän kusema ylikin. Mäkitreeniä tulee enemmän, kuin Kuusamossa millään satasen maantiereitillä, joten meikäläinen tulee kokemaan monta välikuolemaa vesijohtoputkipyörällä :) Tuon reissun jälkeen alkaakin olla vähitellen aika suunnata katseet maastohommiin. 

Jokohan sitä pääsisi Hossassa käymään toukokuun loppupuolella?

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Vertaisia tukien




Loistava Kuusamon terveyskeskuksen diabeteshoitajamme Erja Isopoussu kysyi muuan viikko sitten vuosikatsastukseni yhteydessä, tulisinko vierailemaan tammikuussa aloittaneen painonhallintaryhmän päätöskokoontumiseen tänään alkuillasta. 

Ajatuksena oli kertoa omasta (painonhallinta)historiastani ja siitä, mikä sai vuosikymmen sitten tekemään isojakin muutoksia elintavoissani, syömisissäni ja liikkumisissani. Mistä tilanteesta lähdin liikkeelle ja missä olen tänä päivänä? Onko sittenkin niin, että perintötekijöiden tai muiden elämään sisältyvien koettelemusten taakse ei voi lopulta piiloutua? Mitä merkitystä omilla päivittäisillä valinnoilla on? Miten motivoitua?

Hieno porukka vaikutti olevan koolla ja kiinnostusta riitti. Oivalluksia, kokemusta, sitoutumista ja halua erilaisiin muutoksiin näytti olevan. Kerroin ihan käytännön tason esimerkkejä, miten muutin syömisiäni jne. mutta viestini heille oli oikeastaan tämä:

Itsestä huolehtiminen on parasta, mitä itselleen voi tehdä. Sitku ja mutku ovat kavereita, jotka kannattaa jättää matkasta. Ihminen joutuu kohtaamaan eläessään monenlaisia asioita, toiset merkityksellisempiä, kuin toiset. Jotkut todella runkoa vavisuttavia. Juuret, varsinkin useaan haaraan kasvavat pitävät kuitenkin huolen siitä, että pystyssä pysytään. Kuoressa voi olla elämän jälkiä, sisäpuolella voi silti olla terve ydin. Kuten vuodenkiertokin etenee, välillä versot työntävät uutta ja välillä lehdet varisevat alas. Ulkopuoli ei siis välttämättä kerro yhtään mitään, mitä sisällä on.

Aina ei tarvitse suorittaa tai suoriutua, itselleen pitää olla armollinenkin. Suunnitelmien ja unelmien kautta jäsentyy tavoitteet, jotka pitävät katseen kirkkaana. Kun kaivaa motivaation sisimmästään, liekki pysyy elävänä ja polttoaineen syöttö kestävänä. Kuitenkin on niin, että tässä ja nyt tarkoittaa todella tekoja puheiden sijaan. Välillä omia kuviteltuja tai todellisiakin rajoja koettelevia. Ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan. Aina ei ole hauskaa, eikä pidäkkään olla. Mutta kun elää ja toimii itselleen, kestää vähän kurjisteluakin. Jossain vaiheessa huomaa pystyvänsä antamaan itsestään myös muille ja huomattavasti enemmän, kuin ennen. Vertaistuki on tärkeää - sehän on tukea vertaisilleen. Itse olen sitä saanut ja kokenut sen tärkeäksi. 


"Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku." 

Näin totesi Sokrates, antiikin Kreikan filosofi - mitä ilmeisimmin. En tiedä itse mitään, mutta sen tiedän ainakin, että en tiedä mitään. Tässäkin voin mukailla Sokratesta. Mutta jotain käryä on ja siitä voi aina kertoa vertaisilleen.





Kaikkea hyvää tälle ryhmälle ja kenelle vaan muutosten edessä oleville. Jos entinen resepti ei ole toiminut, kannattaa kokeilla uusia mausteita. Parasta, mitä itselleen voi tehdä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Talvi taittui mutta selkä ei

Aamusella satoi taivaan täydeltä vanhan lumen surmaa.

Varovainen kurkistus sälekaihtimien raoista...

Näkyyhän se naapurin katto jo sentään huhtikuun alussa :)

Kaikesta huolimatta talvea pakettiin
Tolkuttomista kinoksista huolimatta kevään maantiekausi kolkuttelee koilliskairassakin jo ovella ja alkaa olla sopiva hetki vetää yhteen talvikauden tekemisiä. 

Mietiskelin marraskuun alkupuolella, että hiihtoa voisi taas ottaa ohjelmaan talvi- ja sisäpyöräilyn lisäksi. Kenties hankkia uutta kalustoakin. Suurin tavoite oli oppia hiihtämään sillä tasolla, että hommasta voisi nauttia ja menoa voisi säädelläkin. Ettei tarvitsisi ikuisesti vain selviytyä värisevin poskin takaisin autolle kolmen vartin konttaamisen jäljiltä. Hiihtämään oppii hiihtämällä. Helmikuun lopussa sivakoitu Kuusamon 12h Sivakointi oli talven "päätähtäin". Soolosarjassa sain temmeltää oman voinnin ja maun mukaan. Kovasti yrittivät Lohikosket jallittaa mukaan Tervahiihtoon, mutta ajattelin etten sorru vielä. Mielessä oli liian monta kysymysmerkkiä. Eritoten se, kuinka sokeripuoli pelaisi ladulla? Muistissa oli vahvasti sippaaminen Saapunkijärven jäälle ja hypojen kanssa taistelu iltahämärissä. Karu kokemus, jonka en soisi toistuvan enää ikinä.

Numeeriset tavoitteet asetin näin:

 "...tälle talvelle vähintään tuplaan edellistalven kilometrit."
 
  "Otan julkiseksi tavoitteeksi hiihtää vähintään 50km sinä päivänä."  

Tarkoittaen siis 12h sivakointia. 

Välineillä on väliä
Ennen yhteenvetoa kuitenkin kiitos huoltopäällikölle Oikaraisen Ranelle, joka antoi kalustoaan lainaan keskitalven olosuhteisiin. Jos tätä luet, niin varaudu siihen, että ne kiilapalasidemallin Atomikit vaihtaa varastoa kesän aikana :) Ensi kaudeksi hommaan pakkaskeliin sopivat vaparin sukset ja pohjaan tehdään semmoiset hionnat ja loitsut, että alkaa luistaa.
 
Jalkaan sopivat monot ovat kaiken a ja o. Pertsan monoseikkailu oli opettavainen. Meikäläisen jalat ovat Rossignolin monoihin passelit. Ensi talveksi voi joutua uusimaan vaparin monot. Suutari meinasi jo taannoin, että kerran voi vetoketjut uusia mutta toista kertaa ei. Ja nyt on vetskarit rispaantumassa siihen malliin, että jottain tarttis tehrä.

Sauvojen pituudella on paljon merkitystä siihen, miten etenemistä saa rytmitettyä eri maastonkohdissa. Lyhennytin sekä vaparin että pertsan sauvoja toista senttiä talven aikana. Vaparin sauvan lyhennys vaikutti erittäin paljon ylämäkitekniikkaan ja wassperin hiihtoon. Pertsan sauvan lyhennys paransi vuorohiihdon rytmiä ja sauva on nyt helpompi tuoda takasvingistä eteen.

Voidepuolella pitäydytään KISS-periaatteessa. Sitten kun tarvitaan taikatemppuja, teetätetään hommat ammattilaisilla. Peruslenkkeilyyn on riittänyt mainiosti peruspohjustuksen lisänä nestemäinen pikavoitelu.

Lukemia
Tosiaan, kuten marraskuussa kirjoittelin niin hiihtokilometrit ovat olleet viimeisen vuosikymmenen alkeellista tasoa. Paria talvea lukunottamatta pyörä on vienyt miestä. Mutta nyt kun tein päätöksen keskittyä asiaan enemmän, niin tilanne muuttui.

1-4/2007:                       182km
1-4/2008:                       362km
11/2008...1-4/2009:        405km
10-11/2009...3/2010:      156km
2010-2011:                     -

1-3/2012:                       130km
2012-2013:                     -
2013-2014:                     378km

2014-2015:                     143km
2015-2016:                    1001km



Kilometrimäärä ei ollut mikään itseistarkoitus. Mutta pitää myöntää, että homma lipsahti suorittamisen puolelle huomatessani, että tonni voi täyttyä sittenkin. Aktiiviharrastajalle tuo ei ole mikään niin erityinen lukema, mutta itselleni kyllä ihan kunnioitettava saavutus. Eritoten kun peilaa noihin aiempiin vuosiin. Omasta tuttavapiiristä löytyy lukuisia suksijoita, joille tuo on ihan peruskauraa ja määrää on joillakin todella paljon reilummasti. Minulle kilsoja tärkeämpää on ollut kuitenkin se edistyminen, mikä tapahtui suksien päällä. Vaihteluväliä alkoi löytymään ja vauhdin/tehon/intensiteetin ääripäät kasvoivat. Hoksasin teknisellä puolella monta juttua, mikä paransi hiihtotekniikkaa. 

Sokeripuolen kanssa ei ollut koko talvena minkäänlaisia ongelmia. Ihan mieletön juttu! Tämä vain vahvistaa jo mtb-puolelta tuttua asiaa: mitä paremmassa kokonaisvaltaisessa kunnossa olet, sen paremmin pystyt pitämään sokeritasapainoa hyppysissä. Toki rankempien rykäisyjen jälkeen keikkumista tapahtuu, mutta siihenkin voi vaikuttaa maltillisella syömisellä, palauttavan kevyellä liikunnalla (kuten kävelylenkit, kehon huolto, liikkuvuudet) ja riittävällä levolla.

Koillismaalla on lunta riittänyt tänä talvena (helmikuussa kotipihan mittarissa 105cm) ja sitä on edelleenkin ihan kotitarpeiksi asti. Niinpä lumitöitäkin on saanut tehdä reilusti, 30min - 2h kerrallaan. Erityisesti helmi-maaliskuu oli työläs sen suhteen. Eipä ollut aamua, etteikö olisi lunta saanut viskellä. Pitkävartinen Matti-lumilapio ja kola saivat kyytiä.

Lumitöitä

marraskuu 16krt  14h 45min
joulukuu    14      12h 35min
tammikuu  17      12h 25min
helmikuu   24      26h 20min

maaliskuu  18      19h 15min
yhteensä   89krt   85h 20min

Yhdessä hiihdon kanssa tämä lumityökuuri on tehnyt hyvää yläkropan kunnolle.




Mitenpä siis meni...? 
Aivan älyttömän hyvin! Enpä oikeastaan voisi olla tyytyväisempi. Hätistelin vanhat hiihtokammot, opin nauttimaan sujuvasta hiihdosta ja koin kehittyväni niin teknisesti, taidollisesti kuin kunnonkin puolesta. Voin makustella asiaa nyt hyvillä mielin. Ymmärsin, kuinka paljon omille mitoille ja keliin sopiva suksi vaikuttaa asiaan. Ihan mielettömästi.

Hiihtokilometrit tuli seitsenkertaistettua (!) 80h hiihtotunnin aikana, lenkillä tuli käytyä 40 kertaa. Sivakoinnissa sitkuttelin ensin pertsaa 54km ja vapaalla sen jälkeen 36km, poksahtaneilla lonkan koukistajilla. Pisin vapaan lenkki tuli tempaistua viime maanantaina eli 64,5km. Viimeisen kahdeksan hiihtokerran saldoksi kirjautui 245km. Eli se tonni oli vielä tuossa Pääsiäisen korvilla aika kaukanakin. Eritoten, kun energiapankista tuli tyhjättyä itärajan pyöräilyreissullakin ihan kiitettävästi polttoainetta. 

Talvipyöräilyä tuli harrastettua 50h ja 720km. Pääosin palauttavina lenkkeinä, poikkeuksina tammikuun lopun eeppinen talvipolkureissu Oulun seudulle ja itärajan reilu satasen lenkki. 

Mielenkiinnolla odottelen kevätkauden maantielenkkejä ja aikanaan sitten maastokauttakin. Siihen on vielä aikaa kuitenkin parisen kuukautta näillä palkisilla. Maantielenkeillä on hyvä palautella pyöräilyn lihashermotusta ja kaivella esiin voimapuoltakin. Talven suurimpana motiivina on ollut parantaa yleistä kestävyyttä ja hapenottoa, ajatuksena Syöte MTB:n kahden kierroksen rypistys. Nyt löysätään kuitenkin hivenen kierroksia ja ehkäpä vielä hiihdelläänkin (esim. jos hankikelejä jatkuu) ja vähitellen otetaan pyörää ohjelmaan. 






Tästä edetään kevättä kohti!


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Tunnetta

Kevät on aina tunnetta täynnä, monessakin mielessä. Tässä lyhyitä välähdyksiä.



Ensinnäkin täytyy sanoa, että jälkikasvun abikevään seuraaminen on ollut antoisaa. Tuntui tavallaan siltä, kuin olisi elänyt omaa kirjoituskevättä, mutta sivustaseuraajana. Tyytyväisenä sain todeta, että nuoriso osasi tehdä töitä mutta elää myös nuorison elämää. Sanoinkin omalle abilleni penkkareiden aikaan, että elät nyt yhtä tärkeimmistä ajanjaksoistasi koko elämäsi aikana. Ota siitä kaikki irti. Nyt odottellaan tuloksia, ennakkoon näyttää jo vahvasti siltä, että kravattia saa sovitella kesän alussa.

Kuka nämä meni päästämään irti??

Treenitalvi on ollut ehjä ja antoisa. Hiihtoteema on pitänyt ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että vielä voisi sivakoida vaikka kuinka. Vedetään yhteen numeroita myöhemmin, mutta sen voin nyt todeta julkisesti ja ääneen, että hiihtelijästä on kuoriutunut hiihtäjä. Yksi kaikkien välinehankintojen parhaista päätöksistä on ollut pitokarvasuksien hankinta. Perinteisen hiihdon elvyttäminen sai aikaan sen, että vapaan hiihto alkoi myös loksahdella paremmin uomiinsa. Enpä olisi uskonut.

Jääkiekko ja kevät kuuluvat yhteen. Kummipoika voitti tässä jo hivenen aiemmin Kemijärven Kiekon riveissä II-divarin pohjoislohkon mestaruuden! Kyllä lämmitti ja kun tietää, kuinka monivaiheinen on hänenkin kiekkotaival ollut juniorista lähtien nykyiseksi aikuisiän divaripelaajaksi, niin sitäkin enemmän. 

Tietysti Kärppien playoffssejakin seurataan. Tätä nykyä ehkä kuitenkin hivenen sivummalta, kuin näitä aikoja v.2001 esim. Turussa, jossa meitä oli 8 Kärppäfania täpötäydellä Elysee-areenalla. Kärpät olivat tiputtaneet runkosarjan voittajan Jokerit ensimmäisellä kierroksella ja tietysti fanit olivat jo sekaisin. TPS murskasi sarjanousijan sillä kertaa ja marssi mestaruuteen asti kolmatta kertaa peräkkäin. Kärppien käpäliin jäi sillä kertaa neljäs sija, kun Ilves vei pronssilätkät. Olikohan se tuo kevät, kun meikäläistäkin haastateltiin Radio Megassa näistä Kärppäfanihommista. Mieleen jäänyt kokemus sekin!
 
Kärppien uuden vuosituhannen tarina alkoi siitä keväästä huipentuen ensimmäisen kerran todella isosti 2003-04 mestaruuteen. Silloin kyllä velat muuttuivat saataviksi. Seitsemän niitä on nyt kaikkiaan ja saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nojoo, se niistä.

Kausi Sarja O V T H LP TM PM P R Y Sija O V H TM PM R Y Sija
2000–2001 SML 56 23 8 25 0 165 178 54 736 6310 8. 9 3 6 15 23 107 7041 4.
2001–2002 SML 56 25 9 22 1 156 148 60 640 6097 6. 4 1 3 8 17 62 6527 6.
2002–2003 SML 56 27 14 15 5 187 141 73 752 6036 3. 15 7 8 36 34 261 6500 2.
2003–2004 SML 56 29 14 13 6 194 129 78 692 6081 2. 15 10 5 31 37 247 6623 1.
2004–2005 SML 56 35 11 10 5 190 122 121 710 5892 1. 12 10 2 34 15 106 6306 1.
2005–2006 SML 56 36 10 10 4 180 105 122 816 5791 1. 11 6 5 34 26 174 5629 3.
2006–2007 SML 56 33 10 13 6 197 125 115 1071 5697 1. 10 10 0 31 13 185 5980 1.
2007–2008 SML 56 32 15 9 10 205 129 121 838 6055 1. 15 12 3 58 32 162 6145 1.
2008–2009 SML 58 28 8 22 5 185 149 97 882 5409 5. 15 8 7 42 39
6111 2.
2009–2010 SML 58 21 11 26 7 150 163 81 871 5691 9. 10 5 5 19 19 193 5274 8.
2010–2011 SML 60 23 12 25 8 151 161 89 763 5620 8. 3 1 2 8 8 84 5525 10.
2011–2012 SML 60 29 8 23 4 164 148 99 687 5821 7. 9 5 4 25 23 192 5913 8.
2012–2013 SML 60 23 15 22 9 172 150 93 648 6005 7. 3 1 2 10 10 63 4959 9.
2013–2014 SML 60 36 8 7 9 190 105 131 599 6086 1. 16 12 4 40 24 124 6279 1.
2014–2015 SML 60 31 13 16 9 167 126 115 528 5062 1. 19 12 7 64 46 205 5842 1.

Lähde:
Wikipedia: Oulun Kärpät



Nykyään kun pyöräily ja sen seuraaminen on niin merkittävä osa elämää, niin tietysti ammattipyöräilyn kevätklassikot ovat tässä ajassa ja hetkessä todella tärkeitä. Varsinkin juuri tänään, kun ystävät Kimmo ja Heli ajavat Ronde Van Vlaanderen Cycloa eli sitä samaa settiä, mitä ammattilaiset ajavat huomenna! Ja vielä 100. juhlakisa kyseessä! Itsekin haaveilin kovastikin heidän mukaansa lähtemistä, mutta valitettavasti realismi oli liian raadollista ja reissu ei ole ollut toistaiseksi mahdollinen. Toivottavasti vielä joskus...No proffsien puolella on myös ekstrapaljon mielenkiintoa, kun Suomen ykkösammattilainen Lotta Lepistö ajaa huomenna naisten kisan. Peukut pystyyn!

http://www.rondevanvlaanderen.be/en

Tässä Ronden 2000-luvun podiumistit
2015 Alexander Kristoff (NOR) Niki Terpstra (NLD) Greg Van Avermaet (BEL)
2014 Fabian Cancellara (Che) Greg Van Avermaet (Bel) Sep Vanmarcke (Bel)
2013 Fabian Cancellara (Che) Peter Sagan (Svk) Jurgen Roelandts (Bel)
2012 Tom Boonen (Bel) Filippo Pozzato (Ita) Alessandro Ballan (Ita)
2011 Nick Nuyens (Bel) Sylvain Chavanel (Fra) Fabian Cancellara (Che)
2010 Fabian Cancellara (Che) Tom Boonen (Bel) Philippe Gilbert (Bel)
2009 Stijn Devolder (Bel) Heinrich Haussler (Deu) Philippe Gilbert (Bel)
2008 Stijn Devolder (Bel) Nick Nuyens (Bel) Juan-Antonio Flecha (Spa)
2007 Alessandro Ballan (Ita) Leif Hoste (Bel) Luca Paolini (Ita)
2006 Tom Boonen (Bel) Leif Hoste (Bel) George Hincapie (USA)
2005 Tom Boonen (Bel) Andreas Klier (Dui) Peter Van Petegem (Bel)
2004 Steffen Wesemann (Deu) Leif Hoste (Bel) Dave Bruylandts (Bel)
2003 Peter Van Petegem (Bel) Frank Vandenbroucke (Bel) Stuart O'Grady (Aus)
2002 Andrea Tafi (Ita) Johan Museeuw (Bel) Peter Van Petegem (Bel)
2001 Gianluca Bortolami (Ita) Erik Dekker (Ned) Denis Zanette (Ita)
2000 Andrei Tchmil (Bel) Dario Pieri (Ita) Romans Vainsteins (Let)


Olen sentään itsekin jonkun lenkin käynyt heittämässä talviteillä. Sen verran sentään on pitänyt pitää tatsia yllä. Muutamia 2-3h reissuja ja viimeviikonloppuna lipsahti jo 5,5h puolelle. Perinteinen itärajan kierros kovotti persausta ja kuritti reisiä ja pohkeita. Hieno reissu, vaikka keli ei ollutkaan kaksinen. Sellainen brevettimiesten keli eli lunta, räntää ja lopulta vettä. Tiesi siinä ajaneensa, kun kotona katsoi mittarissa olevan 112km. 




Kivijärvellä, Pukarijärven ja Kivijärven välisellä tiellä lähellä rajavyöhykettä.



Tuon reissun jälkeen säät lämpenivät entisestään ja viikon aikana on satanut ja paistanut vuoron perään. Lumet ovat painuneet reilu parikymmentä senttiä huippulukemistaan (helmikuussa kotipihalla 105cm). Kelirikko alkaa hiipiä väistämättä ja katsotaan nyt, tuleeko vielä heitettyä näitä omia kevätklassikkoja talviteille. Nimittäin ladulle pitää vielä suunnata niin kauan, kun on kohtuullisessa määrin mahdollista. Ihan vesikelihommiin en lähde, eikä minulla ole siihen kalustoa saati voiteitakaan. Sitten ajetaan.

Tunteista kun on ollut puhe, niin on tässä ollut omalla tunnepuolellakin tekemistä. Isän hautakiven valinta tuli eteen hiljakkoin ja se taas nosti tunteet pintaan. Suruprosessi jatkuu, eikä se varmaan ikinä lopukaan. Muuttaa vain ajan saatossa muotoaan. Toinen juttu, mikä sai taas miettimään omaa elämää oli diabeteksen kontrolleihin liittyvän silmänpohjakuvauksen tuloksen saapuminen. Oikeassa silmässä on havaittu ensimmäistä kertaa lievä taustaretinopatia.  

Toistaiseksi se ei ymmärtääkseni edellytä mitään sen kummempaa, eikä ole vielä mitenkään arkeen vaikuttavaa. Mutta osoittaa kuitenkin sen, että vaikka kuinka koetan ylläpitää hyvää sokeritasapainoa ja elää säntillisesti, tauti on ja pysyy. Lisäsairauksia voi ilmetä ja nyt vajaat 10 vuotta sairastumisesta ensimmäisiä merkkejä on näkyvissä. Kohta on muut kontrollit, joten katsotaan sitten mitä ammattilaiset sanovat jatkosta. 

Jos jotain negatiivista niin sitten myös positiivistakin. Nimittäin selkäreuman tilanne on nyt parempi kuin koskaan. Takana on hyvä talvi ja oikeastaan yksi ainoa tulehdusviikko jäi historiaan. Sekin itse provosoituna, sillä yksi suojasääviikko ja sen lumityöt saivat selän hetkellisesti romuksi. En ole syönyt mitään erityislääkitystä enää puoleentoista vuoteen ja särkylääkettäkin vain tuollaisissa tulehdustapauksissa kuurina. On meinaan loistava homma! Tokihan tilanne edellyttää päivittäistä liikkuvuudesta huolehtimista, liikuntaa ja sen semmoista. Mutta siitä ei ole viimevuosina ollut liikaa puutetta. Pikemminkin on pitänyt pitää huoli siitä, että homma ei ryöstäydy ajoittain käsistä.

Tällaista tunnetta tällä kertaa. Huhtikuu on siis alkanut ja Kuusamossakin aletaan vähitellen odottamaan maantiekauden alkua. Sielä ne Jokijärven lenkit ja muut kevätklassikot taas odottavat.



Mutta siihen asti, sivakoidaan vielä nyt jonkin aikaa.