maanantai 29. helmikuuta 2016

Oivangin 12h sivakointisavotassa

Aiemmassa postissa tuli kirjoitettua Kuusamon 12h Sivakoinnin lähtökohdista. Miten savotta lopulta sujui?



Takataskusta näköjään irtoaa tarpeen vaatiessa aika uskomattomiakin voimavaroja. Tavoitteeksi asetettu 50km oli toisaalta varovainen, puhtaasti fyysisen kunnon kannalta katsottuna. Kokonaisuus on kuitenkin kohdallani kuin kyljellään tasapainoileva kolikko. Päivästäkin riippuu, kummalle puolelle lähdetään kallistumaan.

Pelipaikoille aamutoimien myötä
Sain nukuttua hyvin edellisen yön, joskin heräsin puolituntia ennen herätyskellon pirinää klo 05:30. Ei muuta kuin aamutoimiin. Aamusokeri näytti lukemaa 7.3 ja puuron valmistumista odotellessa tuikkasin novorapidia 3 yksikköä. Mietin pitäkävaikutteisen Levemirin annostelua. Päätin laittaa puolet normaalista annoksesta eli 3 yksikköä. Pari leipää paahtimeen, mustikkaa ja mustaviinimarjaa hyvänlainen kukkura puuron sekaan kera pienen voisilmän. Lasi vettä ja kahvia. Sitten kamppeet niskaan, edellisiltana pakatut varusteet ja hiihtovälineet autoon ja Carinan keula kohti Oivankia.

Kannoin varustekassini nuorisokeskuksen liikuntasaliin varttia yli seitsemän. Ennen lähtökäskyä saimme järjestäjän ohjeet ja niiden kuuntelun jälkeen otettiin suunta kohti lähtöpaikkaa. Nappasin vielä kitusiini puolikkaan banaanin. 


Millä taktiikalla lähtisin liikenteeseen? Kierroksen mittahan oli 3,02km. Ensimmäinen kierros täysillä ja sitten siitä loppua kohden kiristellen? Ehkä ei kuitenkaan. Koetin hokea itselleni rauhallisen aloituksen mantraa. Kaverit olivat edellisenä päivänä viestittäneet, että päivän aikana ehtisi kyllä lämpiämään.



Aamulla ennen käskynjakoa





Lähtökäsky 08:00
Suurin osa sivakoijista lähti vapaalla liikenteeseen. Lähdin lätkyttelemään pertsalla ja sain seurakseni Makkos-Jukan, joka oli tullut paikalle oman lenkkinsä ohessa. Siinä hiihdeltiinkin kahdestaan ensimmäiset kierrokset. Keli oli hivenen nihkeän oloinen, pakkasta -7C ja aavistuksen omaista lumisadettakin oli havaittavissa. Vastaantulevien luikkarisivakoijien kommentit kertoivat, ettei ollut paras mahdollinen luisto paanalla. Kiittelin mielessäni pertsan taktiikkaani. Karvasuksilla oli hyvä edetä ja sain pidettyä suurimmat hötkyilyt kurissa. Jukkakin kommentoi, että tasaista on vauhti.
Pidin lyhyen juomatauon kolmen kierroksen jälkeen.
Päätin pudottaa vielä hivenen tahtia. Tärkeää oli löytää sopiva matkavauhti.





krs Kesto Syke hiihtoaika kellonaika km sokeriarvo Syömiset




startti 08:00:00 pertsaa sokeri 7.3 klo 05:37 novorapid 3 yksikköä ja levemir 3 yksikköä
Lähtö! 1 0:16'26 155 0:16'26 08:16:26 3,02
Aamupalaksi puuroa marjoilla ja

2 0:16'30 163 0:32'55 08:32:56 6,04
2 paahtoleipää, 2 kuppia kahvia

3 0:16'41 162 0:49'25 08:49:37 9,06
Ennen starttia puolikas banaani

4 0:18'42 162 1:08'19 09:08:19 12,08


5 0:17'01 157 1:25'20 09:25:20 15,1


6 0:16'51 158 1:42'11 09:42:11 18,12


7 0:16'55 157 1:59'06 09:59:06 21,14


8 0:17'04 159 2:16'10 10:16:10 24,16


9 0:17'10 156 2:33'19 10:33:19 27,18


10 0:17'07 156 2:50'27 10:50:27 30,2

tauolle 11 0:16'34 149 3:07'01 10:57:01 33,22 Sokeri 6.8
klo 11:07
1 kuppi kahvia ja korvapuusti

Eikä sen puoleen sitten ollutkaan ongelmaa. Pertsan sivakointini oli tasaista lätkyttelyä, keskittyen mahdollisimman taloudelliseen etenemiseen. Vauhti ei päätä huimannut, mutta sillä ei ollutkaan niin väliä. Päätin pitää ensimmäisen isomman tauon, kun kolmekymppiä olisi kasassa. Nyt tätä kirjoittaessa tiedän, että suuntasin pullakahvin ryystöön 11 kierroksen jälkeen. 

Kolmenkympin pullakahvit. Tai kolmenkytäkolmen.

Korvapuustia mussuttaessani tuumailin, että hyvin on lopulta mennyt. Monot tuntuivat pelaavan ja mieskin ihan passelisti. Kello lähenteli puolta päivää, kun kun päätin lähteä jatkamaan. Tein uuden suunnitelman: hiihdon kuninkuusmatkahan on pertsan viiskymppiä. Kun tässä vaiheessa tuntui niinkin hyvältä, päätin koettaa saada sen kasattua. Siinähän se alkuperäinenkin tavoite täyttyisi samalla. Jos homma jäisi siihen, niin voisi ainakin sanoa sivakoineensa kuninkuusmatkan edes kerran eläissään. Pyyhin pullanmurut suupielistä ja lähdin jatkamaan.



krs Kesto Syke hiihtoaika kellonaika km sokeriarvo Syömiset




startti 11:55:00



12 0:16'45 152 3:21'46 12:11:45 36,24


13 0:16'57 159 3:38'43 12:28:42 39,26


14 0:16'58 154 3:55'41 12:45:16 42,28


15 0:17'12 153 4:12'52 12:52:14 45,3


16 0:17'01 152 4:29'54 13:09:26 48,32


17 0:17'32 149 4:47'26 13:26:27 51,34

syömään 18 0:17'14 151 5:04'40 13:43:59 54,36 Sokeri 4.5 klo 13:46 lounaaksi lihakeittoa,
rieska, rahka-annos,








maitoa, kotikaljaa ja vettä

Ensimmäinen välitavoite, entisen hiihdon pituusennätyksen (36km) siirtäminen historiaan tapahtui kierroksen jälkeen. Siitä etenin kierros kerrallaan kohti 17 kierroksen isoa tavoitetta. Kun hiihtoaika alkoi lähestyä neljää tuntia, olin tilassa, jossa keskityin vain itseeni. En ajatellut mitään muuta. Hain vain koko ajan mahdollisimman hyvin hetkeen sopivaa rytmiä ja sujuvuutta. Söin tasaisesti pientä purtavaa ja join joka kierroksen jälkeen. Jossain kierroksen 14-15 mailla lonkan koukistajat alkoivat ilmoittelemaan ensimmäisen kerran olemassaolostaan. Lenkin pidemmässä nousussa joutui keskittymään jo hivenen enemmän. Niska-hartiaseudun lihaksisto alkoi olemaan jäykempää tavaraa. Tiesin kuitenkin, että viiskymppiä tulee menemään ilman ongelmia. Lopulta tulin laskujeni mukaan 17. kierroksen täyteen ja olin erittäin tyytyväinen. Tavoite oli täytetty! Seuraavaksi syömään ja huilaamaan. Todellisuudessa mittarissa oli jo tuossa vaiheessa kierros enemmän...

Reilun viidenkympin lihakeitto lisukkeineen
Lihasoppaa kauhoessa ajattelin, että ei tämä nyt hassummin ole mennyt. Aikuisiän 8. pertsan lenkki ja reilu viiskymppiä tuli sivakoitua hieman yli viiteen tuntiin (lopputarkistusten myötä siis 54,36km ja hiihtoaika pyöreästi 5:05). Uusi matkaennätys oli fakta ja aikaa oli vielä jäljellä yli 6h. Sokerit olivat pysyneet hyvin hyppysissä ja kroppa oli pelannut. Tammikuun lopun ja eritoten helmikuun runsaat lumityöt olivat kuitenkin treenauttaneet yläkropan hyvään formuun.
Tosin ne lonkan koukistajat olivat aika tunnokkaat. Hyvä juttu oli myös se, että uudet (vain kerran testatut) monot pelasivat hyvin. Ei tullut hiertymiä.

Sain Cycloksen miehiltä vinkkiä, että luistelupaanan luisto oli parantunut päivän aikana. Päätin voiteluttaa sukset paikanpäällä palveluksiaan tarjonneen Maaningan Arin toimesta. Pyysin taikomaan semmoiset napit pohjaan, että vuorohiihdon toinen osuus sujuisi sen puoleen hyvin. Tankkasin sillä välin kaikessa rauhassa ja vaihdoin kuivat vaatteet ylleni. Koetin palautella kropan liikkuvuutta pienillä venyttelyillä. Annoin ruoan laskeutua rauhassa. Mielenkiinnolla odotin, minkälaista vapaan hiihtäminen olisi?


Päivän skiathlonin toinen osuus
Suuntasin jälleen ladun varteen hivenen ennen puolta neljää. Koetin ottaa rauhallisesti, mutta kun suksi tuntui aivan järjettömän luistavalta tuli pätkittyä lopulta aika reipas avauskierros. Aamun ja koko päivän ensimmäinen pertsan kierros meni ajassa 16:26 ja siitä höyläytyi samantien 2,5 minuuttia pois. Atomikki tuntui suorastaan liitävän paanalla. Pitkän laskun latuluistokin parani varmaan parikymmentä metriä! Aika rauhallista se oli verrattuna muihin, mutta itseensä siinä toki vertasin. 

Sivakoijia itse asiassa.







Soolosarjan voittaja Rovaniemeläinen Tero Turtiainen. Saldona 172,1km.

Toiselle vapaan kierroksen nousuun tultaessa vihlaisi enemmän lonkassa. Nousun laella jomotti jo enemmän. Ai saakeli! Siitä alkoivat sitten päivän vaikeudet. Sain taiteiltua toisen kierroksen ja jatkoin kolmannelle vapaan lenkille. Ajattelin vain, että "kierros kerrallaan", mutta huolestuin lonkan koukistajien kivusta enemmän. Nousu oli sitten ihan karseaa punnerrusta. Yhtäkkiä vasenta jalkaa ei kestänyt käyttää juuri lainkaan. Mitähän tästä nyt tulisi? Ei auttanut, kuin kurvata varikolle kierroksen päätteeksi.


krs Kesto Syke hiihtoaika kellonaika km sokeriarvo Syömiset




startti 15:25:00 vapaata


19 0:13'55 152 5:18'35 15:38:55 57,38


20 0:14'09 152 5:32'44 15:53:04 60,04

kylmägeeli 21 0:14'48 145 5:47'32 16:07:52 63,42 Sokeri 6.6 klo 16:23 1 yksikkö novorapidia, leipää, banaania, urheilujuomaa



















krs Kesto Syke hiihtoaika kellonaika km sokeriarvo Syömiset




startti 16:50:00



22 0:14'57 140 6:02'29 17:04:57 66,44


23 0:16'29 136 6:18'58 17:21:26 69,46

600 burana 24 0:15'41 136 6:34'39 17:37:07 72,48 Sokeri 5.8 klo 18.00 2. kuppi kahvia ja marjakampa leivonnainen

Cycloksen varikolta löytyi kylmägeeliä ja kävin sivelemässä sitä ensihätään. Sen jälkeen varovaista hieroskelua ja lepoa. Hetken tuntui taas paremmalta. Kello lähestyi viittä. Mittasin sokerit ja pientä tankkausta tehdessäni laitoin yhden yksikön ateriainsuliinia. Jos nimittäin homma alkaisi tökkiä tähän malliin, ahtopaineet eivät riittäisi pitämään sokereita kurissa.

Lähdin taas koettamaan. 

Huonommaksi vaan meni. Raahustin kierroksen ja kirosin mielessäni. Pidin pienen tauon suksilla ja lähdin taas. Nousu rassasi niin, että silmänurkkia jo kirveli. Jalkaa ei juuri pystynyt enää nostamaan. Kolmas kierros oli jo ihan tuskaa. Koetin mennä tasatyöntöä ja vanhanliiton yksipotkuista. Pitkä lasku helpotti joka kierroksella, kun meni suikka-asentoon. Kurvasin uudestaan varikolle. Särkylääkettä kehiin. Pilttuusta kaivettiin kuussatanen burana ja mies hetkeksi jumppamatolle pötkölleen. Pojat alkoivat suunnitella kahvitaukoa ja päätin lähteä matkaan. Kahvin kyytipojaksi otin kolmen sakaran minikampaleivonnaisen. Kaikki keinot käyttöön. 

Viimeinen rypistys
Huoltopäällikkö oli sanonut, että kesken ei kovin kummassa jätetä. Sitäpaitsi se uhkasi tulla illalla katsomaan, että mies sivakoi loppuun asti. Reilun tunnin tauon jälkeen totesin että prkle, retelit niskaan ja ladulle. Siinä kohtaa ajattelin, että reilu seittemänkymppiä on kuitenkin jo takana. Ei huonosti ei. 

Elähän huoli.

Sehän ei tuntunutkaan enää niin kipeältä. Kun pukkasi tasuria kaikki tasapätkät ja kuokki vasemmalle puolelle saattoi edetä siedettävällä juilimisella. Jos kipuasteikossa ennen taukoa oli 10 niin nyt se oli enää 6-7. Ensimmäinen kierros meni huilakasti. Juolahti siinä laskiessa mieleen semmoinenkin, että taisi roppi herätä muutenkin illan suussa. Kun suurin osa lenkeistä tulee tehtyä illasta. Kierrosten välissä pidin lyhyitä puolen minuutin taukoja. Sain kolme kierrosta kasaan ja kello näytti siinä vaihessa varttia yli seitsemän illalla. Hetkinen. Tajusin kierrostaululta, että kasassa onkin jo 27 kierrosta! Ei helekatti. Tässähän olisi saumaa 30 kierrokseen? "Paljonkohan ne kierrosajat ovat olleet..?"

Loppukiri
Niin alkoi ruuvin kiristys. Kierros 28 meni vielä hitusen säästellen, eritoten ylämäki tuli otettua varoen ja koukistajia kuunnellen. Seuraavalla kierroksella nousua lähestyttäessä aloin yhtäkkiä saavuttaa minua reilusti enemmän hiihtänyttä taistelijaa. Nousun laella olin jo kannassa. Näytti olevan ihan tillin tallin! Koetin kannustaa kaikin tavoin. Alaselkä oli kuulemma romuna. Siitä juolahti mieleen, että eipä ole muuten ollut päivän aikana mitään ongelmaa selän kanssa? Sain lisää virtaa. Takalenkki meni reippaasti. Sujutin pitkään laskuun jo kunnolla. Kierros tuli kohti loppua ja tajusin, että tiukalle tulee menemään. 

Latasin kaiken peliin. Piti sekin vielä nähdä. Nousuun linttasin ahtoja. Enää ei kuunneltu koukistuko mikä paikka ja mitenkin. Kivut jäivät. Keuhkot huusi happea nousun laella. Ei muutan kuin ladulle ja pumppu käyntiin! Kooveeplussat sinkui, kun junttasin vauhtia. Perälenkki meni hurmiossa. Hevosenkenkäkäännös ja takaisin kohti maalia. Jumankauta. Nyt ei jää kesken! Ei, kuten viimevuonna, jolloin aika täytti muutama sata metriä liian aikaisin. Työstin pieniä jontonousuja. Koetin paukuttaa pohkeilla lisää liukua. Viimeinen pitkä lasku. Menin niin suikkaan asentoon kuin ikinä kykenin. Laskun lopusta kaamea latinki päälle. Lopun pimeä, kynttiläkujapätkä varmanpäälle, ettei kaadu. Sitten loppukiri! Viimeiset mutkat! 
 




krs Kesto Syke hiihtoaika kellonaika km sokeriarvo Syömiset




startti 18:40:00



25 0:14'05 136 6:48'44 18:54:05 75,5


26 0:14'32 141 7:03'16 19:08:37 78,52


27 0:14'51 136 7:18'07 19:15:53 81,54










loppukiri 28 0:14'03 137 7:32'10 19:29:56 84,56
Päivän aikana söin taskueväänä

29 0:13'55 140 7:46'05 19:43:51 87,58
2,5 energiapatukkaa, kaksi tuplapaahtoleipää

30 0:13'09 146 7:59'14 19:57:00 90,6
join pari litraa urheilujuomaa ja mustaherukkamehua 1,5l









Kotona





Sokeri 5.3 klo 20:50 Levemir 4 yksikköä, novorapidia 3 yksikköä








iltapa ei maistunut, pari paahtoleipää,








viiliä marjoilla, teetä kupillinen, maitoa lasi








olo hivenen huono, nukkumaan 22:30 maita

Sitten se oli ohi. Kolme minuuttia vaille ilta kahdeksan kurvasin kierroksen loppuun. Siinä se oli. Hoipuin sauvojen varassa tovin ja korisin happea. Huh huh...

ivän lukemat paljastavat, että tinttasin päivän nopeimman kierroksen viimeiselle hetkelle!

Loppuliuku
Hienostihan se lopulta meni. Sain puristettua itsestäni ulos kaiken tuon päivän olosuhteissa. Tietysti voi harrastaa jälkiviisautta. Olisiko pitänyt kokeilla edetä vapaalla koko päivä? Aamun keli oli nihkeä ja se olisi voinut syödä eväitä? Olisinko malttanut ja pystynyt aloittamaan tasaiseti, kuten pertsalla? Olisiko pitänyt vaihtaa vapaaseen ekojen pullakaffien jälkeen? Ehkä. Silloin koukistajat eivät ehkä olisi suuttuneet ja ehkä olisin voinut edetä tasaisemmin, ilman isoja taukoja jsp:llä. Lopulta 100km ei ollut kaukana. 

Mutta lonkan koukistajat ovat osa kokonaisuutta. Ihan samalla tavalla se formulakin hyytyy euron osan hajotessa. Ylirasitustilahan siinä on kyseessä ja täytyy vain hyväksyä, että niin vähät pertsan kilsat eivät valmistaneet kestävyyttä siltä osin. Ihme kun pystyin sen reilun viisikymppiäkin menemään. Mutta voinpahan ainakin nyt sanoa, että vetäisin ensin kuninkuusmatkan pohjille, ennen kuin aloin luistelulenkille!

Kokemus oli hieno myös sen takia, että tankkaus, energian täydennys ja sokeritasapaino pelasivat erittäin hyvin. Ei ollut minkäänlaisia ongelmia niiden osalta. Samoin yläkroppa kesti päivän koitokset. Lumityöt ovat koulineet. Välineetkin pelasivat erittäin hyvin. Siitä kiitos huoltopäällikölle Oikaraisen Ranelle ja varahuoltopäällikölle Maaningan Arille. Kiitos myös Cycloksen mahtavalle porukalle, joka kannusti ja piti huumoria yllä. Kehuivatkin! Mahtavaa! Eivätkä näyttäneet kuin hyvää esimerkkiä, kun voittivat joukkuesarjan ja soolosarjoissakin esittivät huikeita suorituksia!

Tapahtuma oli onnistunut ja kaikentasoiset sivakoijat sopivat jälleen oikein hyvin Oivangin laduille. Nuorisokeskuksen ravintola tarjosi hyvää ruokaa ja maittavaa kaffia lisukkeineen. Saunatkin olivat kuulemma kohdillaan. Kiitos tietenkin järjestäjille eli Harri Mourujärvelle, Jaakko Kallungille ja Vesa Isoviidalle - kaikkine yhteistyötahoineen! Ensivuonna uudestaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Jahka tästä toivutaan niin aletaan fiilistelemään kevään huippukeleistä!

Tulokset ja muut jälkipelit tapahtuman fb-eventistä

Joukkuesarjan voittajat Cycloksen I-joukkue 221,7km: Kaisa Ojala, Jaakko Kallunki, Mika Syrjälä, Lasse Pätsi ja Jaakko Kallunki. Vesa Isoviita palkintojen jaossa.

Iisalmen Serpa tuli Koillismaalle viikonlopun viettoon. Kävi perjantaina tullessaan Hossassa umpihankihiihtämässä 3,5h ja oli kuulemma tankit aika tyhjänä, kun pääsi Oivankiin. Onneks oli Ähkäsyä matkassa ja sai ladattua virtaa lauantaille. Paljonko serpa sivakoi? No vaatimattomat 157km...!! Soolosarjan 2. sija Iisalmeen!

Tulostaulut

Pikkaisen jäi vielä tuohon Turtiaisen lukemaan...