torstai 10. marraskuuta 2016

Trekteilyä uusilla urilla

Taisi olla 2013 vuoden puolta, kun ensimmäiset fatbiket alkoivat ilmestyä ystävien ja kavereiden kalustovalikoimiin. Minullakaan ei ole ollut koskaan vaikeuksia syttyä erilaisiin polkupyöräuutuuksiin, päinvastoin. Mutta lompsan viilentävä vaikutus ohimolla on saanut seurailemaan pyörämallien kehitystä, välillä kuumehoureisempanakin. Tiistaina tilanne kuitenkin muuttui ja Avensiksen takalunkassa pötkötti Oulun Pyörä-Suvalasta hankittu uusi täysjäykkä maastopyörä, jota siis fatbikeksikin kutsutaan. Merkki- ja mallinimeltään Trek Farley 9.6, kuluvan vuoden kataloogista.


Mittasuhteiden pähkäilyä
Ihan kertanielaisulla pyörän hankinta ei tälläkään kertaa mennyt. Tietysti hankinta on aina talouspoliittisesti merkittävä ja aiheuttaa omat kommervenkkinsä. Mutta myös tietoisuus siitä, että oman kropan mittasuhteet ja Trekin pyörien geometrioiden filosofiat eivät aina ihan suorilta kohtaa. Yhä edelleenkin ihmettelen hivenen sitä, miksi näiden pyörätyyppien vaakaputkien täytyy olla niin slouppaavia, kuin ne ovat? Toki tämä on pitkäjalkaisen ja lyhytselkäisen ongelma, jota ei tavallisen koillismaalaisen persjalkaisen tarvitse miettiä. Mutta tässäkään suhteessa en ole ihan normaali.

Jalan sisämitan ollessa 89cm suhteessa miehen 180cm pituuteen (taitaa olla todellisuudessa jo 179cm, kun ikä ja reuma on käpistänyt torsoa kasaan) olen pääsääntöisesti pyöräkokojen rajatapaus. M vai L? Trekin tapauksessa 17,5" vai 19,5"? Farleyn tapauksessa vielä suurin päänsärky (kuten osin myös EXän kohdalla) on satulaputken korkeus vs. mitkä ovat maksimisuositukset. Isommassa rungossa vaakamitta karkaa taas liian pitkäksi, jolloin edessä olisi todennäköisesti ohjaamon lyhennys. Mikä taas ei välttämättä ole kovin hyvä asia tietyn rajan jälkeen näin leveitä renkaita käytettäessä. Kun sitä tankoakaan ei voi enää kovin paljoa näistä nykyisistä mennä leventämään. Joten päädyin pienempään 17,5" kokoon kuten EXänkin tapauksessa ja säädin satulaputken niin ylös kuin suositukset mahdollistivat. Siinä ja siinä oli tässäkin tapauksessa, että korkeus riitti. Muuten mitoitus on enemmän kuin sopiva.



Trekin tuotekehitys on kuitenkin kaikinpuolin niin eri mallilla ollut viimeiset vuodet, että tuote on kiinnostanut ihan uudella tavalla. Eikä Farleyn runko tee tässä suhteessa poikkeusta. Hienohan se on kuin mikä ja maalaus eritoten on huiman hieno. Ainoa miinus tuosta vaakaputken turhan jyrkästä kulmasta suhteessa satulaputkeen. Oikeastaan isoin ajotuntumaan ensivaiheessa vaikuttava juttu rengasleveyden lisäksi on todella paljon leveämpi kampien etäisyys toisistaan, kuin esim. 29"  pyörissä. Eilinen testilenkki (ja aiemmat testailut eri yhteyksissä) ovat olleet samantapaisia fiilikseltään: "on tämä erikoinen ja omituinenkin ajettava, mutta kiehtova".



Eihän sitä pikkaisen modaamatta...
Sitä kun on muka niin kranttu ja osin turhamainenkin (se sallittakoot näillä kilsoilla) niin pitihän sitä kokoonpanoa pikkaisen hivasta paremmin sopimaan omiin mieltymyksiin. Näinkin yksinkertainen laite kuin täysjäykkä maastopyörä ei nyt tietysti kovin isoja muutoksia kaipaa. Mutta kun kyselin esim. rengaskokemuksista kavereilta, jotka ovat jo useamman vuoden ajaneet fatbikella, niin sen vaikutus ajettavuuteen nousi kaikissa kommenteissa tärkeimmäksi tekijäksi. Eihän se ihme ole ei.

Farley 9.6 on varustettu 27,5" kiekoilla eli tässä suhteessa se poikkeaa läskipyörien valtavirrasta, jotka perustuvat 26" vannekokoon. Originaalit renkaat ovat leveydeltään 3,8" ja tällä on haettu esiin mm. rullaavuutta maksimaalisen kantokyvyn sijaan. Päädyin kuitenkin hommaamaan vaihtoehdoksi näin talviajeluita ajatellen leveämmät 4,5" renkaat. Sisärenkaat saivat lähteä ensimmäisenä ja tilalle lorahti desin verran paikkalitkua nelipuolikkaiden Barbegazien sisuksiin. Vaan olihan Bontragerin Jackalope -kehä aivan jumalattoman tiukka tapaus! Tuli elävästi mieleen kiroilu ZTR Crestien kanssa muutama vuosi sitten. Mutta tubeless ready on oltava justiin eikä melkein ja uusien renkaiden kanssa välppäys on aina omanlaistansa jumppaa. Aika ja kilometrit venyttänevät näitäkin kumeksia sen verran, että jatkossa homma on helpompaa. Itse renkaan vanteelle nosto oli lasten leikkiä Bontragerin Flashchargerilla.




Minulle on kehittynyt vuosien mittaan vakava allergia Avidin jarrutuotteita kohtaan. Karsea ahdistus on päällä heti, kun pitäisi alkaa näpelöimään ko. tuotteita. Niinpä seuraavaksi pyörästä ruuvautuivat irti Avid DB3:t ja tilalle asentuivat Shimanon XT:t. Ainoastaan jarrulevyt jäivät vielä vaihtamatta, mutta veikkaan XT:n laikkojen ilmestyvän jossain vaiheessa harjoituksia tilalle. Lopuksi vaihdoin Bontragerin satulatolpan Thomsonin tolppaan, joka oli sentin pidempi ja toi hitusen lisää pelivaraa satulan korkeudelle. Kun posti saa kuskattua vielä Absolute Blackin ovaalin 28-piikkisen eturattaan koilliskairaan niin vaihdan sen pyöreän tilalle. Eipä tuossa sitten ole todennäköisti muuta kuin vaihdella ajan myötä kuluvaa osaa. Stemmin mittaa nyt pitää vielä tunnostella. Vaihteiston osalta SRAM GX tuntui paremmalta toiminnaltaan kuin taannoisen Stachen testin kohdalla? Olikohan ko. yksilössä vaijerit ja kuoret ihan iskussa..?




Onko järkeä vai ei...
Mikä järki nyt sitten tässä hankinnassa oli? Ei monen mielestä varmasti yhtään mitään. Mutta eipä näitä juttuja tehdä kuin itselle. Halusin "palkita" itseni hyvin sujuneesta Hossan työpestistä ja niistä lukuisista14h päivistä ja tuhansista ajetuista kilometreistä kesän ja syksyn mittaan. Fuel EX:n hankinta on olennainen ko. työn hoitamisen kannalta, en olisi todennäköisesti selvinnyt fyysisesti hommasta Highballilla ajaen. Fuelkaan ei estänyt muutamaa fysiikkajumia syntymästä. Ikä ja vikalistat kun tekevät tehtävänsä, tosin tuollainen työ olisi nuoremman ja terveemmänkin saanut rajoilleen.

Lukemattomat tunnit Hossan poluilla saivat kuitenkin ajattelemaan, että tässä vaiheessa kannattaisi minunkin pyrkiä laajentamaan välinerepertuaaria. Kun sitä ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tulee tuomaan minullekin ihmeteltäväksi. Samoin talviajan tekemiset kaipasivat jotain uutta virikettä. Talviajan maastoajaminen on vain kytenyt tuolla takaraivossa HiFi Deluxen ajoista lähtien kuutisen vuotta sitten. Silloin testailin ensimmäisiä kertoja ajamista vähemmän ajetuilla kelkkajäljillä, 2,4" renkaat alla. Läpihän se tuppasi menemään. Josko nyt lähes tulpasti leveämmät kuviot ja jopa viidennes vähemmän ilmanpainetta kantaisivat paremmin? Mene ja tiedä, mutta ainakin taas on uutta intoa liikuttaa itseänsä tuolla ulkona. Kyllä se niin vain on, että liike on parasta lääkettä.





Ja sitäpaitsi, n+1...

2 kommenttia:

  1. Tuo minuakin kiinnostaisi. Läskit pikkusen kiehtoo vaikka ovatkin vastenmielinen muoti-ilmiö ja "uskonto". Kuitenkaan 26-tuumaisia kiekkoja eikä alumiinipyörää tähän talouteen enää tule joten tuohan se olisi ratkaisu. Katellaan ny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tämäkään laite kulje mihinkään, ellei kuski sitä jaksa tai osaa viedä. Näyttää se kuitenkin etenevän käskytettynä hyvin eri tavoin, kuin mikään muu maastopyörä. Voimansiirto on kehittynyt vuosien mittaan, samoin renkaat. Valitettavasti aina, kun jokin pyörätyyppi "lyö läpi" alkaa kermankuorinta. Hinnat vs. laatu ovat kauempana toisistaan kuin koillismaalainen helle marraskuuta. Kaiken ikävintä on kuitenkin se, että kaikenlaista skeidaa myydään huonekalukaupoista lähtien ihmisille "halvalla".

      Poista