tiistai 22. marraskuuta 2016

Ajotuntumaa ala Farley 9.6

Internetin tietäjät ehtivät lausua pyörän liian pieneksi, väärin ostetuksi - ei tule kestämään, ei onnistu.



Todetaan nyt vielä kerran, että koko on passeli, mutta tämän kokoluokan ylärajasta. Eli yhtään pienempi se ei olisi enää saanut olla. No siitäkin huolimatta takana on nyt 200km testailua Kuusamon poikkeuksellisen vähälumisessa alkutalvessa. Ensitestit ajelin napseassa -10...-16°C pakkaskelissä ja nyt vajaat satakunta kilometriä nollakelissä ja nuoskalumessa.

Heti kävi selväksi, että nyt on ukkelin alla hyvin erilainen maastopyörä. Mutta vaikka kuinka ajofiilis on alkuun omituinen, muutaman lenkin jälkeen hivenen leveämpi q-factor, pitkänomainen akseliväli (säätö nyt takimmaisessa asennossa), täysjäykkä runko ja leveämmät renkaat alkoivat tulla tutuiksi. Alkuhämmennyksen jälkeen heräsi uteliaisuus, että mihinkä tällä härvelillä oikeasti pääseekään? Sen voin kuitenkin nyt jo todeta, että varsin monipuolisesti sillä voi ajaa. Kovapintaisemman uraston ja polkujen lisäksi mönkiä freestailia poluttomilla metsänpohjilla, pehmeämmillä alustoilla ja yksinkertaisesti paikoista, joista esim. 29" pyörällä ei ilman noitumista tai turhautumista pääse.


Rengaspaineet korostuvat
Rengaspaineet ovat todella tärkeässä roolissa, ihan kuin kaikissa maastopyörissä. Mutta se kuinka pienetkin paine-erot muuttavat pyörän käyttäytymistä korostuvat leveässä renkaassa erityisesti. Kuivalla pakkaslumella ei ole ihan niin tarkkaa, mutta näköjään märän viittävaille loskaisen lumen kanssa sitäkin ennemmän. Hitusenkaan liian paljon painetta ja keula pyrkii vikuroimaan ja lähtee alta hyvin herkästi loivassakin käännöksessä. Olen hunttaillut nyt muutaman lenkin jälkeen niin, että leveä rengas nousee myös tavallaan vesiliirtoon herkemmin, mikäli on liian kova. Jos alla on aavistuksen kovettunut yhden pyörän jättämä jälki, keula vikuroi uran reunassa hermostuneesti. Paineen lasku auttaa heti. Vaikuttaisi siltä, että näissä ajokeleissä pyörän 27,5" kiekoilla olevan 4,5" Barbegazin ihanteellinen keulapaine on jossain 0.35bar tietämissä. Jopa 0.3bar, mutta siinä tasossa alkaa olla jo riskiä saada osumaa vanteen kylkeen, kun rengas painuu kasaan. Pitää testata vähän tuotakin, että kuinka alas sen käytännössä uskaltaa laskea.

Mutta tämä painetaso on maaston puolella ja kovemmalla alustalla sillä ei kovin mielellään ainakaan pidempään aja. Rengas vetelee jo jonkinverran ja tuntuu tahmaiselta. Takapaineena olen alimmillaan nyt pitänyt 0.4bar painetta ja se on vaikuttanut passelilta tuon etupaineen pariksi. Jos haluaa ajella sitten vähän reippaampaa tahtia ja kovempia alustoja, niin edessä 0.5bar ja takana 0.6bar tuovat jo hämmästyttävän hyvän rullaavuuden. Tämä siis vähälumisessa alkutalvessa, litkutetuilla renkailla ja kuskin ajopainon ollessa n. 83kg.

Teknistä puolta opetellen
Olen koettanut tunnostella, että miten tätä härveliä tulisi viedä missäkin tilanteessa. Vaikka ei kait se suoraan ajaminen vaadi muuta kuin että antaa mennä vain. Ei se eroa millään tavalla kaksysin kuskaamisesta.



Mutta täysjäykkä runko tuo kyllä selvästi maukasta kiertojäykkyyttä ja kun haluaa runtata oikein kunnolla niin jo vain onnistuu. Makea tunne, kun runko ei notku yhtään. Vauhdikkaassa menossa kuitenkin saa olla keulan kanssa tarkkana, ainakin vetisemmän lumen kyseessä ollen. Hitusen liikaa rengaspainetta ja liian agressiivinen käännös vie komeaan sladiin ja kuski toivoo parasta :) Olisko niin, että keula lähtee puskemaan ja levä rengas nousee vesiliirron omaisesti lumen päälle, samalla kun vetisempi lumi lähtee liikkeelle moisen kohtelun myötä. Hyvin kirjoittaa. Mutta siihenkin tepsii siis paineen riittävä lasku ja aavistuksen loivemmat liikkeet. Kuskin painopisteen jako ja muutos vaikuttaa myös paljon. Ei passaa olla selkäreumaatikkona naisten tansseissa. Poski poskea vasten vaan ja jouheasti eteenpäin.

Vetopito on makeaa luokkaa. Jopa liukkaan irtolumen tapauksessa. Toki ne rajat siinäkin löytyvät, mutta tosi se on kuinka pyörällä pääsee tiukoistakin kinkamoista ylös. Vaikuttaisi myös siltä, että matala painopiste ja sen tarkka asema suhteessa välineeseen ratkaisee paljon. Jos takarengas pääsee sutaisemaan, painopisteen lieväkin muutos takarenkaan suuntaan nappaa pidon jo seuraavalle polkaisulle.

Mitähän muuta. No rengas tietysti joustaa se on selvä, mutta. Se on jotenkin metkan sopuisaa joustoa. Esim. sellainen polku, missä on kävelty ja jäljet ovat esillä selkeästi niin rengas nielee todella paljon sitä epätasaisuutta. Kovalla ajettaessa joustoliike ei ole aivan niin terävää kuin esim. jousituksen notkumisen tapauksessa. Ison pinta-alan jousto tuntuu jotenkin...se ei ainakaan häiritse etenemistä. En tiedä miten sitä muuten kuvailisi.

Pyörän paino on pikkaisen 12kg päälle ja se tuntuu olevan passeli taso. Riittävän kevyt, mutta en osaa kaivata erityisesti lisääkään keveyttä. Herkkyyttä se ehkä toisi entistä enemmän, mutta en tiedä sitten onko minun tyylisellä kuskilla enää sellaiseen tarvetta. Tasapainoinen eteneminen on se pääasia. Välitykset vaikuttavat onnistuneilta, edessä oleva 28 piikkiä on oikein hyvä hyväilemään 10-42 takapakan välityksiä.

Tänään ajoin ovaalin eturattaan ensilenkin ja vielä pitää makustella asiaa. Jännä homma, miten Rotorin q-ringit tuntuivat välittömästi toimivilta, mutta tämä Absolute Blackin ovaali oli alkuun todella "voimakas", häiriten jopa pyöritystä. Mutta toisaalta sen hyöty edetessä pidon rajamailla tuntui toimivalta. Ehkä me pitkäjalkaiset todella hyödymme efektistä ainakin hitusen. Rattaan asentaminen Race Face Aeffect kampiin ei ollutkaan ihan suit sait -homma. Yllärinä tuli rattaan sivuttainen kierous kammen kohdalla. Nimittäin rattaan offsetti on niin reilu, että ratas painui kiristettynä kampea vasten. Tässä RF:n kammessa kun ei ole spideria vaan ratas kiristyy kammen juureen omalla kiristysprikalla. Kun se oli kiinni, ratas taipui kieroon kammen kohdalta. Eikä tietystikään löytynyt sopivaa ohutta prikkaa omista eikä Pyörä-Suvalankaan laareista. Mutta ratkaisuna oli katkaista heidän lähettämänsä prikka kahteen osaan, taivuttaa puoliskoja hivenen "auki" ja kiristää ratas niitä vasten. Näin rattaan ja kammen väliin jäi juuri tarvittava rako, eikä kampi enää taivuttanut ratasta kohdaltaan. Melkoista säätöä taas...


Että sellaisia ajatuksia tähän asti. Makea peli ja nyt on takana parisataa talvipolkukilometriä sen sijaan, että olisi noitunut vähiä lumia ja miettinyt, milloin voisi lähteä hiihtämään pitokarvasuksilla pertsaa. Niillä kun ei kehtaa kovin epätasaista latua mennä, kun karva nykii kiinni herkästi. Mieluummin odotan sen lopulta koittavan kunnon talven tulon ja ajan siihen asti (toki senkin jälkeen) Farleyllä puseroa sopivan tyhjäksi.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti