sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hi-Boulin & G-grinding

Ruskan saavuttua koilliskairaan veri on vetänyt soratielenkeille.


Viikko sitten ajeltiin Veskun kanssa Ruoppijärven maisemiin ja testasin samalla, miten Fuel EX pelaa siinä hommassa. Kävi selväksi (kuten ounastelinkin), ettei täysjoustosta ole mitään hyötyä siinä hommassa. Päinvastoin, kiperien metsäautotie- ja soratienousujen kinnaamisessa tuli ikävä paria kiloa kevyempää jäykkäperää.

Tänään kävin murskaamassa soraa Santacruzillani Pöyliökankaan-Sossonniemen suunnilla. Hyviä maadoituslenkkejä kaikkiaan. Kun ei tarvitse muuta kuin pyöritellä menemään, välillä vähän tuuttaillakin ja sitten taas katsella maisemia. Ajoin muutaman uuden polunpätkänkin ja rullailin metsäautoteitä, joita olen tähän asti katsellut vain kartalta.

Totesin jälleen, että Highball on vain niin pirun mainio polkupyörä ajaa. Exän superjoustojen jälkeen oli mahtava hyödyntää kaikki se eteenpäin vievä voima, mitä kroppa sai välitettyä rungon ja voimansiirron kautta takarenkaalle. Kieltämättä ensimmäinen 20min tuli päästeltyä vähän höyryjä, sen verran napakkaa tahtia tuli päästeltyä. Jossain vaiheessa tuli mietiskeltyä kaikenlaisia levottomia pyörän tulevaisuuden suhteen, mutta tämä päivä selvensi joutavuudet ja suunnittelin taas muutamia kehitysjuttuja tulevaisuuteen. Kyllä toistakymmentätuhatta ajettua kilometriä vain kertovat vakuuttavasti sen, että pyörä on meikälälisen mitoille presiis kohdillaan.

Soratielenkit on oivallinen tapa elvyttää kroppaa kuukausien maastossa ajettujen tuntien jäljiltä. Jalat pääsevät tekemään töitä tasalaatuisesti laajoilla liikeradoilla. Keskityt vain hetkeen raikkaassa syyskelissä ja kuuntelet soran ropinaa. Väliin muutama maukas polku ja tauko mukavaa maisemaa katsellessa. Tunnit kuluvat vilauksessa ja polttoainetankki täytyy arjen koitoksia varten. Ajakaa sitä soraa!

Viikko sitten ajeltiin Vesan kanssa Heliharjusta Raviradan takamaille, Puolavaaran kautta Junganharjuun. Siellä rakenneltiin yksi puron ylitys ja jatkettiin kohti Vasarakangasta. Lopulta päästiin Ruoppijärvelle, jossa käytiin ihailemassa korkeilta rantakallioilta maisemia. Sitten lähdettiin paluumatkalle kohti Meskusvaaraa ja tultiin lopulta Heliharjun kautta takaisin. Himpun alta 3h ja 54km tuli sen päivän reissuksi.













Tänään ajelin Pöyliökankaalle, tetsasin yhden suon yli ja löysin suoraan polulle, joka vei Kuoringintielle. Sieltä kiertelin Sossonniemen ympäri, paluumatkalta koukkasin yhden metsätie-polku -yhdistelmän ja ajelin sitten Saapungin kautta lentoaseman takamaille ja sieltä kotiin. Pikkasen alta 3h ja 62km teki eetvarttia!



Mieluummin linttaan tasamaalla 37kmh maastopyörällä kuin maantiepyörällä. Ainakin näissä raikkaissa syyskeleissä, kun lämpömittarissa ei ole +10C enempää!






 
Sossonniemeläisten oma latupohjan polku





Pieniä hidasteita.


Kunnes tie päättyi ja polku alkoi o/

Paikkapaikoin mävömpää..

Välillä sai roiskauttaa!






Nämäkin häipyivät paikalta, kun näkivät minut...




on se vain mainio laite!

kyllähän tuota kotipihankin ruskaa katselee

Torniojokilaaksosta kotoisin olevan äitini sanoin: "siinä on ruoaksi jänkäkoiraa"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti