lauantai 9. heinäkuuta 2016

Puolivälin krouvi lähestyy

Kesäkuun alusta on edetty vain pari silmänräpäystä ja Hossan polkujen parissa ei ole jäljellä enää kuin 38 työpäivää. Siitä vielä pois muutama lomapäivä ennen 6.8. ajettavaa Syöte MTB:tä ja 20.8. ajettavaa Rokua MTB:tä ja käytettävissä on ehkä 34 työpäivää. Mitä sitten?



Tässä tapauksessa jokainen päivä on arvossaan. Päivääkään ei haluttaisi vaihtaa pois, mutta toistaalta huilatakin täytyy ennen lappu tangossa ajettavia mtb-kihauksia.

Hossan polut ovat tulleet entistäkin tutuimmiksi. Ei ole montaakaan polkua koko alueella enää, mitä ei olisi tullut ainakin kertaalleen ajettua. Suht pienellä alueella risteilee polkuverkostoa ristiin rastiin. Sunnittelijan tärkein työ onkin muodostaa erilaisia vaihtoehtoja valittavaksi, riippuen kohderyhmästä, jolle tarjontaa luodaan. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että norttiaskin kanteen on hahmoteltu ensimmäisen päätöspisteen vaihtoehdot. Alusta lähtien ovat mielessä pyörineet sellaiset määreet kuin vaativuustaso, mitta, kiertosuunta, vallitsevan kelin vaikutukset ajokokemukseen, nähtävyydet, kohokohdat, yhteiskäyttöisyyden vaatimukset, opasteet, rakenteet ja suojeluun liittyvät asiat. Sitten on varmaankin liuta asioita, mistä itse en tiedä vielä lainkaan mutta joilla voi olla vaikutuksia aikanaan maastoon toteutettaviin reittituotteisiin. Onneksi on jo sen verran kilometrejä takana niin ohjaustangon takana kuin muutenkin elämässä, että osaa suht hyvin ajatella kokonaisuutta pala kerrallaan. Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että kartoitukset on tehty ja pulpetin ääressäkin on viihdytty jo selvästi alkuviikkoja enemmän. Suunnitelmat kun pitää saada tuotettua havainnolliseen ja selkeään muotoon luettavaksi ja tutkittavaksi.

Sen verran tämä työ ja vapaa-aika pääsivät sotkeutumaan, että viikko sitten pidettiin alueella Cycloksen ensimmäinen mtb-leiri. Ajettiin ikähaitarilla 13-56v. satakunta kilometriä koluten lähes kaikki olennaisimmat polut. Meitä varttuneempia lämmitti kovasti nähdä nuori 13v. Juho Mourujärvi ajamassa innostuneena. Ihan käsittämätöntä, miten nuoresta iästä huolimatta tekniset ja vaativatkin osuudet tuli ajettua siinä missä meillä muillakin. Sillä kehitystahdilla ja innolla me nielemme pölyä vuoden päästä vastaavalla leirillä!

Hossan poluilla on tullut siis viihdyttyä. Neljätoista kertaa töiden merkeissä (ajotunteja 35,5h ja matkaa 460km) ja yksi viikonloppu seuran leirillä (8,5h ja 99km). Suunnitteluun liittyvien töiden lisäksi on tullut raivattua reittejä. Kaatuneita puita ja polun varteen kasvaneita taimia kun riittää tuollaisilla alueilla.  Edelleen voi vapaa-ajallaan keskittyä ihan täysipainoisesti vain palautumiseen ja huoltamiseen. Hyvin olen kuitenkin jaksanut ja sokeritasapainokin on pysynyt hyvänä. Syömisestä ja juomisesta on kuitenkin pitänyt pitää erityistä huolta. Sekä levosta. Vuosien kokemus näissäkin asioissa on auttanut pitämään huolen työkyvystä. Pätkätyöläisen maailma on kohtuullisen raaka. Tässä tapauksessa kolmessa kuukaudessa on saatava tuotettua työnantajalle se tehtävä, jota varten sinut on palkattu. Työyhteisöön sopeutuminen pitää tapahtua lennosta ja mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa. Saapa nähdä, joko tämän pestin lopussa alan hahmottamaan esim. sellaisen asian, että missä kohtaa tätä isoa organisaatiota oikeasti työskentelen, ketkä vastaavat mistäkin ja miten talo toimii noin niin kuin isossa kuvassa ;)


































Sitä ennen, homma jatkuu tiivistyvällä tahdilla. Onneksi säät ovat suosineet tänä kesänä, vaikka nyt heinäkuun puolella onkin ollut sateisempaa ja ukkosia. Viimekesän keleissä olisi itku päässyt!


2 kommenttia: