sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Evoluutio III

Entisen merenpohjan asukit ovat jo vuosia hymistelleet koilliskairan kuskille, joka on ajellut sisäkumit sinkuen polkupyörällään. Nyt saa pyyhkiä hymyn suupielistä :) Täältä tullaan jouheasti soljuen - täysiä!


Pitkiä ovat meikäläisen budjettiluokan kehitysprojektit. Kun tähtää hyviin ja laadukkaisiin osiin sekä välineisiin, joutuu raapimaan pörssiä pitkään ja hartaasti. Ostin huhtikuussa vannenauhat, tubelessventtiilit sekä litkut. Toukokuussa hankin ulkorenkaiksi Maxxiksen Ikon/Ardent yhdistelmän 3C Maxxspeedeina ja nyt kesäkuussa Bontragerin Flashcharger-nimeä tottelevan erikoispumpun, jolla sai renkaat nostettua vanteille. Hiljaa hyvä tulee!

Mutta olipa se varsin helppo toteuttaa tubeless-nöösillekin. Bontragerin omat vannenauhat istuivat kuin valetut Dustereiden kehiin. Venttiilit paikoilleen ja rengastöihin. Rasvasin renkaiden reunanauhat ohuesti ja sain ne paikoilleen käsin leipomalla (eipä ole tullut rengasrautoja käytettyä enää aikoihin). Sisäkumittoman päällirenkaan saaminen vanteen reunaolakkeisiin vaatii ilmanpainetta. Kun ei ole sitä sisärengasta, joka pukkaisi ulkorenkaan paikoilleen. Tämä onnistuu tietenkin esim. kompuralla, mutta myös tällaisella tarkoitukseen kehitetyllä pumpulla:


Pumppu toimii siten, että ensin ilmakammioon pumpataan painetta ja se vapautetaan renkaaseen tuota punaista hanikkaa kääntämällä. Toki pumppu toimii myös perinteisten pumppujen tapaan, vivun ollessa normiasennossa. Takarenkaan kohdalla en pumpannut latinkia ihan riittävästi ja rengas jäi nousematta yhdestä kohtaa. Eipä ihme, kun painetta renkaassa oli vajaat 2 bar. Joten uusi latinki ja homma hoitui sitten sillä. Eturenkaan sain sitten kertalatauksella, kun pumppasin säiliön reilusti klo 15 kieppeisiin. Helppoa kuin mikä, eikä tarvinnut kakistella enempäänsä. Seuraavaksi ilmat pois, venttiilin sielu irti ja tiivistyslitkujen asennukseen. Hommasin erillisen asennusruiskun letkuineen, jolla sekin sujui nätisti. Toinen tapa on jättää renkaan reuna lyhyeltä matkaa auki, loirottaa litkua siitä sisuksiin ja sen jälkeen asentaa reunus vanteelle. Kuulosti sen verran sotkuherkältä tavalta, että päädyin siistiin ja helppoon versioon. Suosittelen lämpimästi.

Sitten vaan venttiilin sielu takaisin ja ajopaineet renkaisiin. Sen jälkeen heiluttelua ja ravistelua, sekä renkaiden pyörittelyä. Tällä varmistuu litkun leviäminen tasaisesti. Olisin käynyt ajamassa heti, mutta sadekeli ja väsynyt olotila saivat tyytymään renkaiden pyörittelyyn pajalla.

Miksi tubelessrenkaat?
Mihin sitten tällä hässäköinnillä pyritään? Siihen, että voidaan ajaa matalemmilla rengaspaineilla kuin sisärengasversioissa. Litkutetuissa renkaissa ei ole sisärengasta mikä puhkeaisi. Jos ulkorenkaaseen tulee pienempää pistoa, tiivistys- ja paikkalitkun pitäisi tukkia reikä ulos vuotavan ilman myötä. Riittävän isolle reiälle ei tietysti auta mikään. Toinen etu on sisärenkaan ja ulkorenkaan välisen kitkan poistuminen. Tällä on vaikutusta rullaavuuteen. Sisärenkaissakin butyylisisureiden vaihtaminen lateksiversioon parantaa tätä asiaa. Suosittelen kokeilemaan, ellei halua värkätä tubelesshommien kanssa. Kiekkojen kokonaispainossa voidaan saavuttaa kevennystä, etenkin jos on käyttänyt butyylisisureita. Minun tapauksessa eroa ei tainnut tulla merkittävästi, koska käytin lateksisisureita. Tubelessvannenauha kun tekee hitusen lisää ja vahvemmat ulkorenkaat myös. Maxxiksen Ikon/Ardent -combossa on painoa enemmän kuin Shwalben ohutkylkisillä Rocket roneilla. Suurin etu on kuitenkin tuo matalempi ilmanpaine, jolla meikäläisenkin ajomaailma tullenee muuttumaan oleellisesti kivikoissa ja juurakoissa. Rengas kun "nielaisee" osan siitä töyssystä edetessään.

Ketjuhommia
Hossan poluilla kävi alkuviikosta niin, että ketju pätkähti poikki pyytämättä ja yllättäin. Todennäköisesti kyse oli kiertovaihtajalla niin helposti tehtävästä liiallisesta kertanostosta takapakalla ja siihen pieni paine kammille väärässä kohdassa. Yksi ketjun sivulenkeistä taittui nastasta ulos ja homma oli siinä. Vaikka täytyy sanoa, että KMC:n perustason 10-ketju ei ollut mitenkään vakuuttava. Kulumista oli jo tapahtunut kevyen talvikäytön ja nyt alkukesän ajeluiden jäljiltä.

Onneksi oli ketjunkatkaisija ja ketjuliittimiä repussa. Matka jatkui 5min varikkopysäyksen jälkeen.


Joten asensin uuden SRAM PC1091R:n paikoilleen ja samalla ykköskiekkoihin aika mukavasti sopivan SRAM XX pakan. Kyllä nyt kelpaa taas ajella. Kakkoskiekot saavat jäädä sisuriversioiksi toistaiseksi ja pakkana toimii SRAM 1070. Täytyy vain hommata uusi ketju melkein sitä yhdistelmää varten. Ja toinen varalle.



Ketju hyväilee SRAM XX pakkaa.

Uusi 1091R odottaa ajoa.

Etuvaihtajaksi vaihtui jo keväämmällä SRAM XX

Olen ajanut taas kiertovaihtajilla Hossan huviveron perinnän jälkeen. Oikean käden peukalovamma tiesi sitä, ettei triggerisiftereiden käyttö sujunut pitkään aikaan. Saas nähdä tulee vaihdettua takaisin niihin. No jos jostain löytyisi XX-versiot järkihintaan, niin mikä ettei...XO:n kiertovaihtajat pelaavat kyllä hyvin.
Evoluutio III näyttää siis tältä


Että tämmöisiä askareita koilliskairassa tällä kertaa. Paremmin sujuu uuden pyöränkin odottelu, kun kehittää Highballia. Jaa mitä uutta pyörää? No siitä sitten aikanaan enemmän ;) Kunpa tulisit jo, laulaa Kolmas Nainen kipaleessaan Päivät kuluu hukkaan. Ekaan lauseeseen yhdyn kyllä, mutta Highballin kanssa eivät päivät totisesti kulu hukkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti