maanantai 18. huhtikuuta 2016

Vertaisia tukien




Loistava Kuusamon terveyskeskuksen diabeteshoitajamme Erja Isopoussu kysyi muuan viikko sitten vuosikatsastukseni yhteydessä, tulisinko vierailemaan tammikuussa aloittaneen painonhallintaryhmän päätöskokoontumiseen tänään alkuillasta. 

Ajatuksena oli kertoa omasta (painonhallinta)historiastani ja siitä, mikä sai vuosikymmen sitten tekemään isojakin muutoksia elintavoissani, syömisissäni ja liikkumisissani. Mistä tilanteesta lähdin liikkeelle ja missä olen tänä päivänä? Onko sittenkin niin, että perintötekijöiden tai muiden elämään sisältyvien koettelemusten taakse ei voi lopulta piiloutua? Mitä merkitystä omilla päivittäisillä valinnoilla on? Miten motivoitua?

Hieno porukka vaikutti olevan koolla ja kiinnostusta riitti. Oivalluksia, kokemusta, sitoutumista ja halua erilaisiin muutoksiin näytti olevan. Kerroin ihan käytännön tason esimerkkejä, miten muutin syömisiäni jne. mutta viestini heille oli oikeastaan tämä:

Itsestä huolehtiminen on parasta, mitä itselleen voi tehdä. Sitku ja mutku ovat kavereita, jotka kannattaa jättää matkasta. Ihminen joutuu kohtaamaan eläessään monenlaisia asioita, toiset merkityksellisempiä, kuin toiset. Jotkut todella runkoa vavisuttavia. Juuret, varsinkin useaan haaraan kasvavat pitävät kuitenkin huolen siitä, että pystyssä pysytään. Kuoressa voi olla elämän jälkiä, sisäpuolella voi silti olla terve ydin. Kuten vuodenkiertokin etenee, välillä versot työntävät uutta ja välillä lehdet varisevat alas. Ulkopuoli ei siis välttämättä kerro yhtään mitään, mitä sisällä on.

Aina ei tarvitse suorittaa tai suoriutua, itselleen pitää olla armollinenkin. Suunnitelmien ja unelmien kautta jäsentyy tavoitteet, jotka pitävät katseen kirkkaana. Kun kaivaa motivaation sisimmästään, liekki pysyy elävänä ja polttoaineen syöttö kestävänä. Kuitenkin on niin, että tässä ja nyt tarkoittaa todella tekoja puheiden sijaan. Välillä omia kuviteltuja tai todellisiakin rajoja koettelevia. Ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan. Aina ei ole hauskaa, eikä pidäkkään olla. Mutta kun elää ja toimii itselleen, kestää vähän kurjisteluakin. Jossain vaiheessa huomaa pystyvänsä antamaan itsestään myös muille ja huomattavasti enemmän, kuin ennen. Vertaistuki on tärkeää - sehän on tukea vertaisilleen. Itse olen sitä saanut ja kokenut sen tärkeäksi. 


"Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku." 

Näin totesi Sokrates, antiikin Kreikan filosofi - mitä ilmeisimmin. En tiedä itse mitään, mutta sen tiedän ainakin, että en tiedä mitään. Tässäkin voin mukailla Sokratesta. Mutta jotain käryä on ja siitä voi aina kertoa vertaisilleen.





Kaikkea hyvää tälle ryhmälle ja kenelle vaan muutosten edessä oleville. Jos entinen resepti ei ole toiminut, kannattaa kokeilla uusia mausteita. Parasta, mitä itselleen voi tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti