keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Talvi taittui mutta selkä ei

Aamusella satoi taivaan täydeltä vanhan lumen surmaa.

Varovainen kurkistus sälekaihtimien raoista...

Näkyyhän se naapurin katto jo sentään huhtikuun alussa :)

Kaikesta huolimatta talvea pakettiin
Tolkuttomista kinoksista huolimatta kevään maantiekausi kolkuttelee koilliskairassakin jo ovella ja alkaa olla sopiva hetki vetää yhteen talvikauden tekemisiä. 

Mietiskelin marraskuun alkupuolella, että hiihtoa voisi taas ottaa ohjelmaan talvi- ja sisäpyöräilyn lisäksi. Kenties hankkia uutta kalustoakin. Suurin tavoite oli oppia hiihtämään sillä tasolla, että hommasta voisi nauttia ja menoa voisi säädelläkin. Ettei tarvitsisi ikuisesti vain selviytyä värisevin poskin takaisin autolle kolmen vartin konttaamisen jäljiltä. Hiihtämään oppii hiihtämällä. Helmikuun lopussa sivakoitu Kuusamon 12h Sivakointi oli talven "päätähtäin". Soolosarjassa sain temmeltää oman voinnin ja maun mukaan. Kovasti yrittivät Lohikosket jallittaa mukaan Tervahiihtoon, mutta ajattelin etten sorru vielä. Mielessä oli liian monta kysymysmerkkiä. Eritoten se, kuinka sokeripuoli pelaisi ladulla? Muistissa oli vahvasti sippaaminen Saapunkijärven jäälle ja hypojen kanssa taistelu iltahämärissä. Karu kokemus, jonka en soisi toistuvan enää ikinä.

Numeeriset tavoitteet asetin näin:

 "...tälle talvelle vähintään tuplaan edellistalven kilometrit."
 
  "Otan julkiseksi tavoitteeksi hiihtää vähintään 50km sinä päivänä."  

Tarkoittaen siis 12h sivakointia. 

Välineillä on väliä
Ennen yhteenvetoa kuitenkin kiitos huoltopäällikölle Oikaraisen Ranelle, joka antoi kalustoaan lainaan keskitalven olosuhteisiin. Jos tätä luet, niin varaudu siihen, että ne kiilapalasidemallin Atomikit vaihtaa varastoa kesän aikana :) Ensi kaudeksi hommaan pakkaskeliin sopivat vaparin sukset ja pohjaan tehdään semmoiset hionnat ja loitsut, että alkaa luistaa.
 
Jalkaan sopivat monot ovat kaiken a ja o. Pertsan monoseikkailu oli opettavainen. Meikäläisen jalat ovat Rossignolin monoihin passelit. Ensi talveksi voi joutua uusimaan vaparin monot. Suutari meinasi jo taannoin, että kerran voi vetoketjut uusia mutta toista kertaa ei. Ja nyt on vetskarit rispaantumassa siihen malliin, että jottain tarttis tehrä.

Sauvojen pituudella on paljon merkitystä siihen, miten etenemistä saa rytmitettyä eri maastonkohdissa. Lyhennytin sekä vaparin että pertsan sauvoja toista senttiä talven aikana. Vaparin sauvan lyhennys vaikutti erittäin paljon ylämäkitekniikkaan ja wassperin hiihtoon. Pertsan sauvan lyhennys paransi vuorohiihdon rytmiä ja sauva on nyt helpompi tuoda takasvingistä eteen.

Voidepuolella pitäydytään KISS-periaatteessa. Sitten kun tarvitaan taikatemppuja, teetätetään hommat ammattilaisilla. Peruslenkkeilyyn on riittänyt mainiosti peruspohjustuksen lisänä nestemäinen pikavoitelu.

Lukemia
Tosiaan, kuten marraskuussa kirjoittelin niin hiihtokilometrit ovat olleet viimeisen vuosikymmenen alkeellista tasoa. Paria talvea lukunottamatta pyörä on vienyt miestä. Mutta nyt kun tein päätöksen keskittyä asiaan enemmän, niin tilanne muuttui.

1-4/2007:                       182km
1-4/2008:                       362km
11/2008...1-4/2009:        405km
10-11/2009...3/2010:      156km
2010-2011:                     -

1-3/2012:                       130km
2012-2013:                     -
2013-2014:                     378km

2014-2015:                     143km
2015-2016:                    1001km



Kilometrimäärä ei ollut mikään itseistarkoitus. Mutta pitää myöntää, että homma lipsahti suorittamisen puolelle huomatessani, että tonni voi täyttyä sittenkin. Aktiiviharrastajalle tuo ei ole mikään niin erityinen lukema, mutta itselleni kyllä ihan kunnioitettava saavutus. Eritoten kun peilaa noihin aiempiin vuosiin. Omasta tuttavapiiristä löytyy lukuisia suksijoita, joille tuo on ihan peruskauraa ja määrää on joillakin todella paljon reilummasti. Minulle kilsoja tärkeämpää on ollut kuitenkin se edistyminen, mikä tapahtui suksien päällä. Vaihteluväliä alkoi löytymään ja vauhdin/tehon/intensiteetin ääripäät kasvoivat. Hoksasin teknisellä puolella monta juttua, mikä paransi hiihtotekniikkaa. 

Sokeripuolen kanssa ei ollut koko talvena minkäänlaisia ongelmia. Ihan mieletön juttu! Tämä vain vahvistaa jo mtb-puolelta tuttua asiaa: mitä paremmassa kokonaisvaltaisessa kunnossa olet, sen paremmin pystyt pitämään sokeritasapainoa hyppysissä. Toki rankempien rykäisyjen jälkeen keikkumista tapahtuu, mutta siihenkin voi vaikuttaa maltillisella syömisellä, palauttavan kevyellä liikunnalla (kuten kävelylenkit, kehon huolto, liikkuvuudet) ja riittävällä levolla.

Koillismaalla on lunta riittänyt tänä talvena (helmikuussa kotipihan mittarissa 105cm) ja sitä on edelleenkin ihan kotitarpeiksi asti. Niinpä lumitöitäkin on saanut tehdä reilusti, 30min - 2h kerrallaan. Erityisesti helmi-maaliskuu oli työläs sen suhteen. Eipä ollut aamua, etteikö olisi lunta saanut viskellä. Pitkävartinen Matti-lumilapio ja kola saivat kyytiä.

Lumitöitä

marraskuu 16krt  14h 45min
joulukuu    14      12h 35min
tammikuu  17      12h 25min
helmikuu   24      26h 20min

maaliskuu  18      19h 15min
yhteensä   89krt   85h 20min

Yhdessä hiihdon kanssa tämä lumityökuuri on tehnyt hyvää yläkropan kunnolle.




Mitenpä siis meni...? 
Aivan älyttömän hyvin! Enpä oikeastaan voisi olla tyytyväisempi. Hätistelin vanhat hiihtokammot, opin nauttimaan sujuvasta hiihdosta ja koin kehittyväni niin teknisesti, taidollisesti kuin kunnonkin puolesta. Voin makustella asiaa nyt hyvillä mielin. Ymmärsin, kuinka paljon omille mitoille ja keliin sopiva suksi vaikuttaa asiaan. Ihan mielettömästi.

Hiihtokilometrit tuli seitsenkertaistettua (!) 80h hiihtotunnin aikana, lenkillä tuli käytyä 40 kertaa. Sivakoinnissa sitkuttelin ensin pertsaa 54km ja vapaalla sen jälkeen 36km, poksahtaneilla lonkan koukistajilla. Pisin vapaan lenkki tuli tempaistua viime maanantaina eli 64,5km. Viimeisen kahdeksan hiihtokerran saldoksi kirjautui 245km. Eli se tonni oli vielä tuossa Pääsiäisen korvilla aika kaukanakin. Eritoten, kun energiapankista tuli tyhjättyä itärajan pyöräilyreissullakin ihan kiitettävästi polttoainetta. 

Talvipyöräilyä tuli harrastettua 50h ja 720km. Pääosin palauttavina lenkkeinä, poikkeuksina tammikuun lopun eeppinen talvipolkureissu Oulun seudulle ja itärajan reilu satasen lenkki. 

Mielenkiinnolla odottelen kevätkauden maantielenkkejä ja aikanaan sitten maastokauttakin. Siihen on vielä aikaa kuitenkin parisen kuukautta näillä palkisilla. Maantielenkeillä on hyvä palautella pyöräilyn lihashermotusta ja kaivella esiin voimapuoltakin. Talven suurimpana motiivina on ollut parantaa yleistä kestävyyttä ja hapenottoa, ajatuksena Syöte MTB:n kahden kierroksen rypistys. Nyt löysätään kuitenkin hivenen kierroksia ja ehkäpä vielä hiihdelläänkin (esim. jos hankikelejä jatkuu) ja vähitellen otetaan pyörää ohjelmaan. 






Tästä edetään kevättä kohti!


1 kommentti:

  1. Kyllä kateeksi käy! Olisipa täällä varsinais-suomessakin joskus vielä oikea talvi...

    VastaaPoista