maanantai 14. maaliskuuta 2016

Metrin kinosten keskellä

Oivangin jälkeen on tullut tehtyä 22h lumitöitä, hiihdettyä yksi 29km vaparilenkki ja kaksi pertsan lenkkiä, joista toinen 25km ja toinen 23km. Lonkan koukistajatkaan eivät enää suuttuneet niin kovin perinteisen menosta, josko lie alkavat kovoamaan? Pyörääkin on ulkoilutettu parin lenkin verran.



Lunta on todella runsaasti. Mutta olenpa saanut käydä luonnon salilla joka aamu puolesta tunnista kahteen tuntiin ja se on alkanut näkymään. Luulen, että yksi syy sivakoinnin edistymiseen on juurikin tässä. Yläkroppa on kestänyt mainiosti, eikä ole lihaskunto piiputtanut ensimmäisenä. Hyvä niin. 

Katoltakin on saanut pudotella lunta alas...
...ja sitten lappaa sitä kulkukäytäviltä pois.


Mielenkiintoista on ollut palata pyöränkin selkään. Ajoin viikko sitten ensimmäisen kerran kuukauteen viidenkympin talvitielenkin. Ainoastaan hanuri alkoi soimaan loppumatkasta, mutta sehän on vain tottumattomuutta. Matalemmat perussykkeet kiinnittivät huomiota. 

Tiistaina suuntasin sisäpyöräilytreeneihin kuuden viikon tauon jälkeen. Tarjolla oli tehopuolen kova ohjelma, mutta helpotin hommaa keskittyen ajamaan pyörityksen kautta. Kulmikkuus alkoikin sulaa vähitellen, vaikka aluksi tuntui, ettei hommasta tule mitään. Puolitoista tuntia teki kuitenkin terää ja lihashermotus alkoi vähitellen muistamaan, mistä on kyse. Jälleen sykepuoli kiinnitti huomioita: intervallien välillä palautuminen tapahtui nopeammin kuin koskaan, tosin kevennetty tehopuolikaan ei rassannut ihan älyttömästi. 
 
Meikäläisittäin harvinaisilla Kirkkosaaren talvipoluilla, kunpa vain tätä olisi enemmän...







Perjantaina ja lauantaina suuntasin sitten jo mainitsemilleni pertsan lenkeille. Täytyy edelleen liputtaa skinien puolesta. Tein ehdottomasti oikean valinnan, kun hankin karvapohjasukset. Lähtemisen kynnys on matala ja hiihtäminen on jopa nautittavaa. Nyt voi todeta, että ne kouluaikojen hiihdon syväkammot alkavat olla menneiden talvien lumia. Eritoten lauantaiaamupäivän hiihtely kelkalla vedetyillä metsäladuilla oli kyllä todella mukavaa.




Suurinpiirtein 5,5km Kuusamon keskusta itään Sossonniemen suuntaan löyty Puutteenkylän kyläyhdistyksen ylläpitämät perinteisen ladut. Kävin kiertämässä kympin kiepin ja sen perään nautiskelin vohvelikahvit kylän kodalla. Ei huono reissu!









Eilen ajettiin taas pyörällä talvitielenkkiä. Seurakaveri Vesku hommasi talvella huippuhienon Canyonin jäykkäperäisen 29-maasturin ja mies on ajanut nyt ensimmäisiä sisäänajoreissuja uutukaisellaan. Kovasti on mies tyytyväinen hankintaansa ja mikä ettei. Kylläpä siinä alkaa olla kaikki osatekijät niin kohdillaan, kuin tuollaisessa normihinnaltaan yli neljän tuhannen euron pyörässä nyt voi olla. Canyon muutti mallistoaan ja "vanhentuvat" mallit irtosi huikean hyvillä tarjouksilla, johon kannatti tarttua kiinni. Tästä on Veskullakin hyvä lähteä suuntaamaan kohti ensikesän maastokarkeloita!







Näyttää muuten aurinko räköttävän näin aamutuimaan täydeltä terältä. Ei se ole yhtään huono homma asua täällä koilliskairassa, ainakaan talven priimakelien aikaan, metristen kinosten keskellä! 

 

2 kommenttia:

  1. Teillähän alkaa olemaan maastopyöräbuumi siellä koillismaalla päällä. Ajamalla ne polut syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Olisko tuo ehkä noin 12. maastopyörä näillä palkisilla :) Ei näillä lumimäärillä synny. Kirkkosaaren alueella niitä on, kun on päivittäin kävelijöitä.

      Poista