torstai 25. helmikuuta 2016

Mikä se korvissa kohisee?

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Enää ei voi tehdä muuta kuin huoltaa, virittää ja koettaa pysyä terveenä.


Ajatukset ovat odottavalla kannalla. Lauantaina 27.2. klo 8.00 pitäisi olla Kuusamon Oivangin ladulla, suksen kärki kohti ensimmäistä kolmen kilsan kieppiä. Aikaa ilta kahdeksaan asti esittää omat koreografiat sivakat jalassa. 

Totuus on toki se, että kohdallani tämä tarkoittaa huomattavasti lyhyempää aikaikkunaa, jonka sisällä homma tulee tapahtumaan. Varataan yllätyksillekin tilaa, mutta yleensä kestävyyslajeissa niitä ei ilmaiseksi tapahdu. Kun polttoaine loppuu, se loppuu vaikka kuinka tahtoisi. Yhdestä tavoitteesta pidän kuitenkin kiinni ja se on hiihtää vähintään 50km. Se tarkoittaa 17 kierrosta kolmen kilometrin lenkillä. Sen jälkeen mennään kierros kerrallaan.

Valmistautumisesta ja lähtökohdista
Kuvailin marraskuussa sivakointitaustaani. Tänä talvena on tapahtunut edistystä monessa suhteessa. Päätös keskittyä hiihtotaitojeni kehittämiseen on kannattanut. Olen viettänyt aikaa ladulla enemmän kuin koskaan ennen. Useampi lenkki on mennyt jo onnistuneen sellaisen puolelle. Kalusto ei ole ollut kertaakaan myynnissä hermojen menetyksen takia. Kiitos siitä huoltopäällikölle Oikaraisen Ranelle, joka on pitänyt sivakat iskussa ja kannustanut miestä eteenpäin. Samaa ovat tehneet Harri, Esa ja Vesakin joten kiitokset myös siitä heille! 

Sydäntalven aikana lenkkien mitat ja kestot kasvoivat luontojaan, suunnittelematta asiaa etukäteen. Koetin edetä päivän tuntemusten mukaan. Tammikuussa kokeilin Rukan laduilla, missä kohtaa seinä tulee vastaan. Hyvinhän se löytyi, ei tuottanut vaikeuksia! Helmikuussa lyhensin lenkkiä ja muutamana kertana koetin terävämpääkin etenemistä. Petäjälammen 3,4km kierrokselle saatiinkin vapaalla uusi kierrosrekordi :)  

Hiihtämisen lisäksi talven aikana on saanut tehdä lumitöitä. Lunta on pikkasen vajaan metrin verran ja tonttiin on satanut varmaankin puolitoista metriä. Yläkroppa onkin saanut oivaa kuntosaliharjoitusta viimeisten kuukausien aikana. Katselin aikakirjoista, että lapio ja kola on heilunut tammi-helmikuussa 33h!



Edelleenkin olen realisti. Hiihdossa fyysiset rajoitteeni näyttelevät isompaa roolia kuin pyöräilyssä. Talven luistelulenkkien aikana on käynyt mielessä eritoten jäykän lantion vaikutus kokonaisuuteen. Jotenkin en vaan saa jaloistani tehoja ulos, enkä kykene tuntemaan tarkasti mitä pohkeet tai reidet tekevät. Vähitellen huomaan reisien puutumisen. Rintarangan alue joutuu koville, vatsa- ja selkälihakset väsyvät ja käsistä loppuvat voimat. Olen kuullut, että vapaan hiihtämiseni näyttää teknisesti ihan ok:lta. Itse koen, että yksityiskohdissa riittää paljonkin hiottavaa. Mutta kaikesta huolimatta, edistystä on toki tapahtunut.

Perinteisen kaluston myötä on tapahtunut lisää kehitystä. Pertsan hiihdossa nautin oikeasti siitä, että voin ja kykenen käyttämään pitkiä jalkojani. Tosin homma on vielä alkutekijöissään, kun monojen kanssa on riittänyt hässäkkää. Lopulta möin Alpinan Competition CCL:t seurakaverilleni ja ostin tilalle Rossignolin X-ium world cupit. Harmi vaan, että asia venyi todella lähelle h-hetkeä ja kävin vasta toissapäivänä ensimmäisen varovahkon testilenkin. Monot tuntuivat välittömästi paremmilta ja jalkoihini sopivammilta. Hyvä niin, nyt voi sivakoida perinteistäkin ilman että jalat ovat verillä. Sellainen ajatus on tosin vielä mielessä, että molempia sauvoja pitää lyhentää hivenen. Voimaa ei ole riittävästi tasatyöntöön ja nosuihin ei haittaa yhtään, jos liiketerävyyttä tulee lisää. Huoltopäällikkö makaa jsp:llä karmeassa romuskassa, joten tähän saumaan en lähde itse tikkuja sörkkimään. Ei se lauantai siitä jää kiinni.



Sivakoinnin aikainen energian kulutus mietityttää. Petroolia palaa ihan eri malliin kuin maastopyöräillessä. Astelen hivenen narisevalla jäällä sen suhteen, miten ja mitä olisi hyvä syödä missäkin vaiheessa. Tosin olen saanut viimepäivinä hyviä viestejä oikeilta hiihtäjiltä, mikä on selventänyt asiaa hieman. Hyvin pitkälti samoilla eväillä edetään kuin pyöräilyssäkin, tosin suurempi kulutus huomioiden täytyy kiinnittää huomiota asiaan hitusen enemmän. Eikä homma ole niin vakavaa. Painelen nuorisokeskuksen ravintolaan syömään välillä ja täytyy mittailla sokeriakin. 

Parin päivän kuluttuahan se nähdään, mitä sielä Oivangin nuorisokeskuksen metsissä lopulta tapahtui. Joko nähdään soolosarjassa yli 200km ylityksiä? Riippuu hyvin pitkälti päivän kelistäkin. Nyt ei ihan huippua lentokeliä povaile. Minkälaisia joukkueasuja nähdään? Toivottavasti mahdollisimman paljon porukkaa, kaiken ikäistä ja kokoista. Professionelleista apuva-hiihtäjiin. Kaikki mahtuvat samaan pakettiin!

Nyt muutama päivä malttia, energian tankkausta ja kropan huoltoa. Korvissa alkaa kohista. Liekkö verenpaine vai nousukunto?


2 kommenttia: