maanantai 4. tammikuuta 2016

Retrospektiivi osa II

Hyvää kuluvaa vuotta 2016!

Niputetaanpa tuo edellinen vuosi pakettiin vihdoin ja viimein. Alkuvuoden jutuista siirrytään heinäkuusta käynnistyvään osuuteen. Asiat eivät aina sujuneet kuten suunnittelin, mutta siltikin tähän ajanjaksoon mahtuu kosolti hienoja juttuja. Joskin sitten myös elämän isoja käänteitä.

Heinäkuu
Heinäkuun alussa aloitettiin Esan kanssa syyskuussa ajettavan mtb-tapahtuman reittien suunnittelu Rukalla. Kävin myös katsomassa Oulussa Tervaetappeja, jonka yhteydessä unohdin hetkeksi kaikki pyöräilyjutut ja vietin aikaa hyvien kavereiden ja musiikin parissa. Kesän yksi kohokohdista olikin päästä jamittelemaan Rat Boogien soittokämpälle. Edellisestä jammailusessiosta oli jo vuosia aikaa! Illan päälle suunnattiin Rauhalaan katsomaan Melrosea. Mainio keikka, jonka päätteeksi käytiin paiskaamassa kättä bändin miesten kanssa. Hieno ilta, kiitos siitä Mikat!

















Sen jälkeen aloin keskittymään elokuun alun Syöte MTB:tä varten. Suuntasin Syötteelle 11.7. ajamaan ensin kolmenkympin reitin ja sen päälle kuutta kymppiä. Torsoksi jäi, kun kämmäsin pitkoksilla, kaaduin ja takakiekko taipui ajokelvottomaksi toisen kerran kauden aikana. Siinä vaiheessa v-käyrä oli niin korkealla, että hyvä ettei ohimoluu haljennut...!



Esitänkin isot kiitokset Rannan Jannelle, joka möi takakiekkonsa hätää kärsivälle ja Kempeleen kiekkomaestro purki siitä vastaavan kehän hajonneen tilalle. Kiiteltävät eivät lopu tähän. Puhelinlangat lauloivat ja Iisalmen Juntusen Usko riensi myös hätiin ja möi asevelihintaan ylimääräiset kiekot varakiekoiksi (loppui se yksien kiekkojen varassa ajaminen) ja pakkasi ne samantien matkahuollon kuskattavaksi kohti Kuusamoa. Lopputulemana ajoin seuraavana tiistaina 14.7. Rukalla reittisuunnittelun merkeissä UJ:n lähettämillä kiekoilla. En voi kylliksi kiittää Jannea, Uskoa ja Kimmoa tässä kohtaa! 

Suuntasin seuraavana perjantaina 17.7. kesän ensimmäiselle Hossan reissulle UJ:n ollessa myös kulmilla.  Tarjolla olikin kivipuutarhajumppaa ja evääksi syötiin Ölökyn ähkäsyä. Muikkupuron laavulla tulisteli ranskalaisryhmä. Hieno 6h jotos kaikkinensa.

 
 

Hossan reissun palautteluna ajelin fiilistellen lyhyempää maantielenkkiä. Keskikesän tunnelmia oli mukava makustella.




Kuun lopulla 25.7. pääsin lenkille kotipuolessa Ukon ja Mikan kanssa o/ Kyllä keski-ikäinenkin nuortuu, kun näkee nuorten miesten kirmaamista maastossa :) Syöte MTB oli jo ovella...joten seuraavana päivänä 26.7. kävin talkoilemassa reitin merkkauksen merkeissä. Käppästiin Tahkolan Pekan kanssa 2-3 huollon välinen noin 10km siivu nauhalla reittiä merkaten. Ison yläparkissa oli hieno Amazon!










Syöte MTB 2015 ajettiin sitten 1.8. Siitä seikkailusta tuli kirjoitettua oma juttunsa. Rankka reissu, josta jäi kuitenkin paljon hyvää puseron alle. Taistelin 7h, kunnes en enää jaksanut. Kiitos vielä Karhun Jannelle siitä kannustuksesta toisen kierroksen alussa!




Elokuu
Kun henkiset ja fyysiset kolhut oli paikkailtu, koetti ajokauden parhain jakso. Ajokunto oli noususuunnassa ja ajokelit paranivat. Viiskymppiä oli peruslenkki maastossa, ei tuntuntu missään. Kuusamossakin alkoi tareta ajaa jopa lyhyillä ajokamppeilla. Kesäkuussa kerran, heinäkuussa toisen kerran ja elokuussa sitten jo kolmannen kerran! Rukan reittisuunnittelu jatkui viikottain. Marjat alkoivat kypsyä vähitellen, syksy alkoi olla jo ovella.














Kuun puolen välin paikkeilla heräsi halu ajaa taas omaa täysiä. Niinpä lunastin kupongit 22.8. ajettavalle Rokua MTB:n kahdelle kierrokselle. Sitä ennen kuitenkin suuntasin Kotikulmien Kuoringin ja Muovaaran lenkkien lisäksi Hossaan toista kertaa kuluneelle kesälle .Uskon kanssa ajeltiin jälleen mainio reissu 15.8. Tuuli vain perkuleen kylmästi, joten tauot jäivät lyhyemmiksi kuin normaalisti. Gurmeeruoista sentään pidettiin kiinni...






Rokuan reissu 22.8. olikin kesän parhaita kihauksia lappu tangossa. Ajo sujui hyvin ja tykkäsin Rokuan kokonaisuudesta. Kehitystä oli tapahtunut sitten debyyttikerran, niin miehessä kuin tapahtumassa. Joten kiitos Rokuan järjestelyistä vastanneille! Seuraavana päivänä ajettiin vielä Kimmon kanssa reilun 3h kieppi maastoa ja taas oli mukava ajaa Kuusamoon polttoainetankit tyhjättynä.

kuva: Tarja Kivirinta
Seuraavana viikonloppuna 28.-30.8. odottikin sitten Cycloksen järjestämä yhteismatka Tour de Helsinkiä ajamaan. Reissu oli hieno ja toi taas uutta sisältöä seuratoimintaan. Oma ajokin sujui mainiosti, Rossin pelasi moitteetta ja vauhtiakin piisasi. Ei se huonosti ole kun saa 140km ajosta vyölleen sijan 269. Enkä tähdännyt tai harjoitellut sen kummemmin ajoon, vaan hyppäsin maastopoluilta suoraan Rossinin satulaan. Jospa se olikin se salaisuus? Harmi vaan, että ne loppuseuraukset eivät olleet seurueellemme mitenkään mieltä ylentävät. Muistan myös vieläkin sen tunteen, kun odottelimme Käpylän kentällä haisussa uutisia illalla 18 jälkeen ja käväisi mielessä, että mihinkähän aikaan sitä on kotona...








Syyskuu
Syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa olivat aika hektisiä. Rukan mtb-tapahtuman valmistelut tiivistyivät päivä päivältä. Omat lenkit olivat puhtaasti ajatuksia nollaavia fiilistelylenkkejä. Työt vetelivät viimeisiään kaupungilla. Viimeisenä päivänä vaihdoin konttorivaatteet ulkosellaisiin ja vietin päivän
korjaamalla Mäkelän mtb-reitin pitkoksia ja kaivamalla osuuksia suoturpeiden alta. Rukan Kortteli- ja Tunturiajot saatiin vietyä läpi hienossa syyssäässä 11.-12.9.2015. Kiitokset vielä Cycloksen aktiiveille sekä Ruka-Kuusamon matkailulle ja Rukan kävelykyläyhdistykselle!






Krossikommuunin järjestämä keskiviikkokrossien sarja oli käynnistynyt Heinäpäässä 9.9. Suunnitelmana oli lähteä ajamaan Raksilaan siitä parin viikon päästä, mutta kun internetin ihmemaailmassa alettiin höpöttämään levottomia jostain Kuusisaaren paviljongin läpi menevästä radasta ja rantahiekkaosuuksista, päätin lähteä ajamaan 16.9. ajettavaa Kuusisaaren osakilpailua. Siitä reissusta tulikin sitten kuin kolikon kääntöpuolet.

Isäni nukkui pois sinä iltapäivänä klo 14.30 ja sain tiedon siitä ajaessani kohti Oulua. Järkyttyneenä, pää turrana ja kuin sumussa ajoin Kuusisaaren kisan musta surunauha käsivarressani. Isäni oli myös pyöräilijä monen muun aktiviteetin ohessa. Kiitos Oulun ystävät sen reissun tuesta ja läsnäolosta. Vaikken pystynytkään nauttimaan tapahtumasta, itse rata oli jotain poikkeuksellista ja ainutkertaista. Sen kuitenkin kykenin kokemaan.



kuva: Markku Eilola-Jokivirta

kuva: Mika Kankainen

Seuraavalla viikolla 23.9. oli vuorossa Raksilan osakilpailu, johon päätin panostaa kaikkeni ja myös keskittyä krossihuuman sisäistämiseen. Reissu onnistuikin erittäin hyvin ja sain ajaa kautta aikojen parhaalla oululaisella krossiradalla kautta aikojen suurimmassa lähdössä. Ampparisukkien voimalla kulkukin oli ihan hyvää. Mitä nyt kerran piti vetää piruetteja liukkaassa nurmikko-offcambermutkassa :) Mukana oli yli 100 kuskia! Seuraavana päivänä ajettiin vielä Sonnisaari-ajo, jossa ajettiin yhteislenkki sorateillä, jonka lopuksi pääsimme tutustumaan Sonnisaaren olutpanimoon. Hieno reissu sekin! Suurkiitokset Krossikommuunin aktiiveille! 

Seuraavana viikonloppuna pääteltiin ajokautta Esan mökillä. Ensin ajeltiin mm. Kouvervaaran maisemissa ja reissun päälle saunottiin. Ajokausi tosin jatkui vielä osaltani kuukauden eteenpäin. 


kuva: Ari Kakko
kuva: Ari Kakko
kuva: Katri Ellilä












Lokakuu
Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.10. tarjoutuikin hieno tilaisuus tehdä pyörätestiä, kun Pyörä-Suvalan porukat tulivat Rukalle ja toivat mukanaan Trekin uutukaisen 29+ Stachen. Kävimme Ojan Samin kanssa ajamassa mielenkiintoisen ja hauskan lenkin Kuusamon taajaman maastoissa, meikäläisen lähipoluilla. Toivottavasti saan maistiaiset talvipoluilta ja kelkkaurilta, niin sitten saadaan hyvä kuva tästä 29:n ja fatbiken välimaastoon sijoittuvasta pelistä. Erittäin mielenkiintoinen pyörä on kyseessä ja uskon, että se sopisi monelle huomattavasti paremmin, kuin esim. puhdas fatbike.



Isän hautajaisia vietettiin 10.10. ja suku kokoontui muistelemaan ja saattamaan häntä viimeiselle matkalle. Raskas, mutta lämminhenkinen päivä. Kiitokset kaikille lähimmille ja myös teille, jotka ovat osaa ottaneet.

Kuun puolen välin jälkeen suuntasin jälleen merimaihin. Nimittäin cyclocross-kausi huipentui lajin SM-kisoihin 18.10. Heinäpäässä. Mieluusti olin mukana talkoissa radan rakennushommissa ja toimitsijana. Edellisenä päivänä kuitenkin käytiin ajamassakin, sillä kertaa Oulunsalon turneella. Kiitokset vaan Kimmolle ja Mattilan Timolle hienosta reissusta! Sunnuntain SM-kisat sujuivat ongelmitta ja tunnelma oli huima kisaajien kisata. 



Lokakuun loppupuolella kävin ajamassa vielä kotimaisemissa soratiereissun Venäjän rajalla. Hieno päätös soratiereissuille 117km siivun muodossa. 







Marraskuu
Suurinpiirtein sulanmaan ajan ajokauden päätös venyi tänävuonna jopa marraskuun puolelle. Usein lunta on ollut maassa jo kymmeniä senttejä, mutta tällä kertaa osui kohdalle harvinainen pikkupakkasen sävyttämä päivä. Joten pakkasin varusteet ja ajoin kauden kolmannelle reissulle Hossan poluille. Olipahan arvoisensa päätös ajokaudelle, kertakaikkiaan! Vaikka huviverokin meni perintään peukalon venähtämisen muodossa, mieleen jäi kyllä voittopuolisena huikeat tunnelmat. Kausi oli saatu pakettiin!





Lopuksi

Vuosi oli antoisa ja tapahtumia täynnä. Siitä tuli jälleen täysin erilainen, kuin etukäteen kuvittelin tai koetin suunnitella. Vastoinkäymisiäkin riitti. Niiden oppina jäi mieleen se, että maastossa pitää keskittyä jokaiseen hetkeen. Ei passaa haaveilla, ainakaan ajaessaan. Maasto ottaa omansa. Kaverit tulivat hätiin, kun hätä oli suurin. Kiitos siitä. Varusteet ja välineet pitää vain olla kunnossa ja särkymävaraakin on hyvä olla. Edistyin monessa suhteessa pyöräilijänä ja liikkujana. Vähitellen alan tietämään, mitä haluan ja miten se on saavutettavissa. Tulevana kesänä ajetaan taas. Ilmoittautuminen on jo sisässä Syöte MTB:n 120km matkalle. Kokeillaan uudestaan ja katsotaan mihin rahkeet riittävät tällä kertaa. Nyt tiedän kuitenkin mistä siinä hommassa on kyse. Ainakin suurinpiirtein. 


Vuosi 2015 sisälsi liikuntaa yhteensä 740h. Se on jo hyvä määrä meikäläiselle. Reilu 2h päivässä, joka päivä. Ei se sen kummempaa vaadi. 

Pyöräilyä kertyi n.350h ja kilometrejä 6392km. Ei siis mitenkään erikoisen paljon. Ihan sopivasti. Liikuntakakku jakautui suurinpiirtein seuraavasti:

- kävely          200h - 420km
- hyötyliikunta 152h
- mtb              93h - 1332km
- talvipyöräily   82h - 1692km

- maantie         82h - 2085km
- sorateillä       44h - 828km 
- hiihtoa          35h - 432km
- työmatkap.   28h -  455km
- sisäpyör.       24h


Tulevaa ajokautta ajatellen päätin tehdä sellaisen muutoksen, että vähennän talvipyöräilyä ja hiihdän enemmän. Niinpä tälle talvelle onkin tullut jo hiihtoa siihen malliin, että tuo viimevuoden koko talven määrä tulee ylittymään muutaman lenkin päästä. Homma on edistynyt siinä määrin, että taidan jatkaa samalla linjalla aina kevätauringon paistamiseen asti. Jospa hiihtämisellä olisi kehittävä vaikutus ensikesän maastokarkeiloita ajatellen. Yläkroppaan lisää kestävyyttä ja toivonmukaan hapenottoonkin kehitystä.

Kiitokset kaikille teille, jotka jaksoitte tänne asti! 


2 kommenttia:

  1. Mukaansa tempaavaa tekstiä, nice! Itsekkin olen ottanut hiihdon lajinomaisena harjoitteena talvikaudella. Pääkoppa ei kestä pyörätreenejä kuukaudesta toiseen. Viime kerrasta viisaantuneena(näinköhän) ja kalustopäivityksen myötä rohkenin minäkin ilmottautua Syöte Mtb 120km matkalle joten siellä nähdään jos ei aikaisemmin jossain kisakarkeloissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kyllä sen puoleen kestää ja se oikeastaan onkin tässä nyt ituna, että astutaan taas pois siltä mukavuusalueelta. Luulen, että edistystä tapahtuu enemmän hiihtämällä, kuin talvitien laitaa ajamalla. Eri asia olisi, jos täällä saisi ajaa talvipolkuja. Jep, Syötteen kahdella kierroksella ei tarvitse ajaa ketään vastaan, ainoastaan itseänsä!

      Poista