keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pakkasviikkojen aikaa

Vuosi alkoi, kuten tyypillistä, napakalla pakkasjaksolla. Koti-ikkunan mittarissa näkyi alimmillaan -35°C lukemia, reilun 50km päässä Kiutakönkään mittausasemalla taisi olla lähes miinus neljäkymmentäkin loppiaisviikolla. Vielä eilenkin maisteltiin näitä lukemia. Raitista on siis ollut. 
 

Sehän on tiennyt sisäelämää sangen tiiviisti. Päivittäiset koiran ulkoilutuslenkit ovat rikkoneet kaavaa ja tiistai-iltojen sisäpyöräilytreenit ovat antaneet mahdollisuuden toteuttaa itseänsä. Siellä onkin vedetty ilkeätä teho+pyöritys -meininkiä. Vartin vetoja kolme kappaletta, joissa eri pyöritys- ja tehoalueet vaihtelevat. Erittäin tervetullutta muutoin tasapaksuun ulkoliikuntaan. Kuski on joutunut poistumaan kuuluisalta mukavuusalueeltaan. Hyvä niin. 



Viimeisin hiihtolenkki tuli tehtyä kymmenen päivää sitten, reilu 33km vapaalla tyylillä. Eikä enää ihan niin ylivapaalla, kuin vielä marras-joulukuun lenkeillä. Reilu kolmesataa latukilometriä saivat synnytettyä jo jonkinlaista tasapainoa siihenkin hommaan. Tuon reissun hienoin juttu ei ollut itse hiihtäminen, vaan tämmöisen kaverin kohtaaminen:







Ylitin tien kävellen ja käppäsin tienpenkalta alas ladulle. Kumarruin laittamaan suksia jalkaan, kun oikealla puolella noin puolen metrin päässä kurkkasi mitä ilmeisimmin Lumikko :) Kiireesti se painui takaisin, mutta jonkin ajan kuluttua tuli takaisin. Siinä vaiheessa olin valmiina kameran kanssa. Hämmästys oli molemminpuolista. Puolenkymmentä kertaa kaveri kävi periskooppisyvyydessä ja minä painoin nappia :)

Tällä hetkellä olisikin jo kova hinku ladulle. Talven päätähtäinhän on 27.2.2016 hiihdettävässä Kuusamon 12h sivakoinnissa. Siellä on tarkoitus kokeilla, minkämoisen siivun jaksan ja kykenen sen päivän kelissä sivakoimaan. Soolona. Hiihtohirmuthan vetää hyvän kelin sattuessa 170-180km. Parhaat joukkueet reilusti yli 200km. Oma tavoite on rikkoa 50km haamuraja. En ole ikinä sivakoinut omien muistiinpanojen ja muistikuvien mukaan yli 34km enempää. Ei ole ollut minkäänlaisia edellytyksiäkään. Viimevuotisessa tapahtumassa sainkin kasattua 33km viimeisen parin tunnin aikana, mikä oli kuin olympiavoitto edeltävään, maagistasoiseen harjoitteluun nähden. 

Kieltämättä odotusarvot ovat kohonneet hivenen viimetalvesta. Jos sattuu hyvä päivä, sokerit pysyy kohdillaan ja selkä kestää, niin mikä ettei se viiskymppiä mene. Ja kun se menee, niin sen jälkeen ei tiedä mitä tapahtuu. Toivotaan, että sivakointikeli olisi suotuisa. Meininkihän Oivangissa on erinomainen. Aivan kuten mukavissa maastoajotapahtumissa. 

Perinteistäkin
Sen verran tämä tavoite on saanut miestä liikkeelle, että mieli tekee kokeilla taas vuosien tauon jälkeen myös perinteisen hiihtoa. Kuten tyypillistä, tällaiset hankinnat aiheuttavat melkoista pohdintaa suuntaan ja toiseen. Kokeilin viimevuoden puolella Peltosen karvapohjasuksia, saaden armottomat kiputilat lonkan lihaksiin. Niin kuulemma tekee kokeneemmillakin, ei sillä. Mutta olihan se kaikenkaikkiaan kummallista hommaa. Jälkikäteen osoittautui, etteivät ne parit olleet ihan passelit ruholleni. Pikkaisen liian löysät ja senkin takia niillä oli vaikea löytää alkeellistakaan etenemistyyliä. Sen jälkeen aloin pohtia purkkivoideltavia suksia. Katselin voiteluvideoita, haastattelin hiihtäjiä ja makustelin asiaa.

Seuraava ajatelma oli, että jos oikeasti meinasin asiaa edistää, niin oli ostettava monot. Paikallisesta marketista löytyi Alpinan monot hyvässä tarjouksessa ja maksoin lunnasrahat.



Seuraavaksi katseet piti kohdistaa suksiin. Sain testattavaksi hivenen vanhemmat purkkivoideltavat sukset suvun hiihtoperheeltä. Katsoin voiteluvideoita ja ostin voiteitakin. Ehkä minä saisin jonkinlaisen pitovoitelun kasattua ihan itsekin. Parempi olisi yrittää, koska itse siitä kumminkin pitäisi viimekädessä selvitä. 


Sääennusteita tuli katseltua jo hivenen turhautuneena. Pakkanen oli liian kireää kokeilua varten, eikä muuta juuri luvattu. Joten tällä hetkellä asia ei ole edennyt mihinkään. Samaan aikaan yksi jos toinen pitäjän karvapohjasuksia ostaneista sivakoitsijoista on kehunut kokemuksiaan. Eritoten Rossignolin versioista. 

Aloin laskemaan vähiä rahojani ja se kuuluisa lause takoi mielessä: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Eli oliko sittenkään järkeä laittaa satasta - sataa viittäkymppiä käytettyihin purkkisuksiin, kun sitä lähtemisen kynnystä saisi ehkä kumminkin enemmän madallettua uusilla, noin kolmen sadan karvasuksilla?  Päätin lopettaa jahkailut ja soitin eilisen päivän tuumailujen lopputulemana huoltopäällikölleni ja varasin Rossignolin R-skinit. 

Entiaikaan isännät poltti posket lommolla karvapersenorttia, nyt rintakarvojen lisäksi karvaa on leukapielissä ja suksenpohjissa. Uskotaan, että sopivat parit löytyvät ja mies pääsee kokeilemaan näillä lumilla myös pertsan hiihtoa. 

Mitäpä muuta?
Talvipyöräily on ollut minimissä. Pari lenkkiä on tullut ajettua, joista toinen viime lauantaina. Kyseessä olikin hivenen speciaalimpi juttu. Nimittäin seurakaveri täytti 50v. ja kutsui minutkin ajamaan juhlan kunniaksi 50km lenkin. Se vaan, että pakkasta oli kotitarpeiksi asti. Sattui kuitenkin niin hyvä tuuri, että ko. päiväksi keli lauhtui -18°C lukemiin ja pysyi tyynenä. Kiersimme Rukalta Konttaiselle ja Petäjävaaran kautta takaisin, pyörien Rukan alueella loppuajan. Hengitysilma oli hitusen kylmää, mutta muuten tarkeni kohtuullisesti kun puki 4-6 kerrosta vaatetta ylle. Konttaisen nousu nosti sisälämpöä kiitettävästi, eipä ole sitä nousua tullut ajettuakaan noissa keleissä. 












Muuten on tullut otettua lungisti. Kirjojen luku on maistunut ja musaa on kuunneltu. Pakkaspäivien hyviä juttuja. Ja hei, tammikuu on jo kohta puolessa välissä. Aurinkoiset päivät alkavat vähitellen lisääntymään ja päivä pitenee!

 

3 kommenttia:

  1. Oi, oi, miten huikeat lumikkokuvat! Tännekin saatiin vihdoin hieman lunta, tuntuvan pohjoistuulen avustuksella. Saapa nähdä, riittääkö se hiihtämiseen muualla kuin jäällä niissä paikoissa, joihin lumi kasaantui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ainutlaatuinen tapaus oli kyllä, tuskin tulee toistumaan :) Hyvä kun tulee pidettyä kameraa lenkillä mukana, niin joskus käy tuuri! Meillä lauhtui viikon kovien pakkasten jälkeen tänään -10...-12C mutta hervoton pohjoistuuli on tuonut uutta pakkaslunta. Kävin iltasella hiihtämässä ja oli surkea luisto...

      Poista
  2. Kuivan pakkaskelin voitelu:

    Pohjalle Grafiitti LF
    Siklataan lämpimänä tylsällä siklillä ja muutama harjan veto päälle.

    Päälle Vihreä LF tai muu kova vaha. Harjaus hevosenjouhella ja nailonilla.


    Oulussa ladut ovat todellista teräsbetonia. Puhdasta jäätä alla ja jäistä kovaa lunta 5cm päällä. Luisteluhiihto kuormittaa kovasti lantiota ja lonkkia sekä jalkapohjia. Eri luxusta hiihtää paksun pehmeän lumipatjan päällä. Rukan ladut kovasti vetäisivät puoleensa magneetin lailla. Joululomalla tuli niitä jo käytyä ihastelemassa silläsilmällä, auton ikkunasta tosin.

    Kerrassaan hienoja kuvia.

    -TT

    VastaaPoista