maanantai 29. kesäkuuta 2015

Highballin uudet vaatteet

Viimeviikon torstaiaamuna älyluurin näytölle ilmestyi viesti saapuneesta lähetyksestä. Kietaisin aamupalan normaalia reippaammin ja hyppäsin housuihini. Karautin matkahuollon toimipisteeseen hakemaan kiekkopussin, jonka Kempeleen kiekkotohtori oli lähettänyt edellisenä päivänä matkaan. Työpäivä meni hitaasti sinä päivänä. Tietoisuus siitä, että kohta neulaspoluilla kuuluisi taas "jiiiiiiihaaa" sai minuutitkin tuntumaan tunneilta.


Torstai-ilta meni pyörää kasatessa. Olin vaihtanut edellisenä iltana vanhan keulan tilalle hivenen uudemman Foxin satamillisen, jonka hankin kevättalvella käytettynä fillaritorilta. Tässä versiossa olisi 15mm läpiakselijalat, joten siltäkin osin olisi odotettavissa parannusta pyörän ajettavuuteen. Sain vaihdettua laakerin alakoolinkin ehjänä vanhasta keulasta uuteen, vaikka hivenen hermostuttikin naputella sitä paikalleen. Ruotoputkesta piti hivasta muutama milli pois, että ohjainlaakerin kiristys toimi kuten pitikin. Torstai-illalle jäi vielä kiekkojen asennuksen lisäksi ketjun pesu ja takapakan sekä jarrulevyjen asennukset. Perjantai-iltana pääsin sitten testilenkille. Voi pojat, että olihan se taas mukavaa!

Tatankijoen ylittävä silta.


Linjaraivausten tuloksia Vuotungintien varren mtb-reitillä, Aksonlahden puoleisilla pitkos-osuuksilla. Osa pitkoksista oli rikki. Tulvavedet olivat myös saaneet lankut liikkumaan pois alustoiltaan.

Aikansa kun raivasi, alta löytyi taas läpikuljettavat pitkokset.

Saapunkijärven Aksonlahti.



Miltä pyörä sitten tuntui? 
Ensinnäkin se ilkeä kärmesmäinen kiekkojen vetely oli tipotiessään. Sen tunsi heti perstuntumassa, vaikka en revitellytkään ensilenkillä. Ajelin enempi tunnostellen sisäänajon merkeissä. Kiekkojen kokonaispaino itseasiassa keveni Funworks-kombinaatiosta jonkun kymmenen grammaa huomattavasti jykevämmästä kehästä riippumatta. Sapimin CX-Ray pinnat toivat eron DT:n Comp raceihin ja prolock-nippeleihin. Toki Thunder Burt renkaana on myös keveimmästä päästä. Mutta enpä pane hanttiin tälle asialle. Kevyempi ja kestävämpi kokonaisuus passaa oikein hyvin!

Keula jämäköityi myös ihan selkeästi. Ero on itseasiassa huomattava. Tunne sivuttaisliikkeestä hävisi samantien ja käsitunne sanoo, että pystysuuntainen kiertojäykkyys on ihan eri luokkaa. Ihan kuin navasta tulisi nyt yhtenäinen paketti ohjaamoon. Osansa tässä tunteessa on itse keulassa ja sen patruunoissa. Entinen valskasi jo aavistuksen luoden epämääräistä liikettä. Mielenkiintoista lähteä esim. Syötteen poluille testailemaan, miltä pyörä tuntuu hivenen teknisemmässä maastossa verrattuna Kuusamon neulaspolkuihin. 

Lohikoski MTB

Testilenkit saivat oivallista jatkoa lauantain ja sunnuntain aikana, kun Lohikosken Veikko ja Päivi tulivat lomailemaan Kuusamoon ja tilasivat viimekesän malliin opastettua maastopyöräilyä paikallissa maastoissa. Sehän sopi vallan mainiosti. Lauantaina oli vain niin sateista, että sen päivän reissu (r)ajoittui aamuun. Heliharjun polut tarjosivat kuitenkin juurikin sopivaa ajamista itse kullekin. Kaikki ajoimme kesän ensimmäisiä lenkkejä.


Sadetta pitämässä Matkajoen sillalla.
Arsen pelastajaa tarvittiin lauantaiaamuna, tosin ei metsässä vaan tiesiirtymillä.

Sunnuntaina suuntasimme idän suuntaan. Kiersimme lentokentän takamaiden kautta Jaapanlahden kiertäville poluille, Raatesalmen metsäautoteitä pitkin Kuorinkijärven maisemiin ja sieltä edelleen metsäpolkujen kautta Muovaaraan. Porukka sai punnertaa hetken ihan kunnolla noustessaan satakuntametriä yhtä soittoa ylös vaaralle. Muovaaran pusikoissa lymyilevät hyttyset, mäkärät ja muut herhiläiset innostuivat maastopyöräilijöistä ja iskivät surutta kiinni, kuin sika limppuun. Herran jestas, että oli kaveria! Eipä tehnyt mieli pitää kovin pitkiä taukoja, joten tulimme kohtuullisen joutuin alas vaaralta. Luikonkankaan soramontuilla sentään saattoi pitää taukoa, sen verran tuuli pääsi auttamaan asiassa. 

Jaapanlahden kiertävillä poluilla, vettä oli paikoin runsaasti. Mutta kirkasta sellaista!


Kuva sisältää tuotesijoittelua: #LAS #BLIZ #SyöteMTB #minä ja muut #TREK in mannekiinit.
Hiljainen on tämä vetopöytä.

Kuorinkivaaran iso hakkuu. Karun kaunis polkupätkä tässä, mahtavaa ajaa tuhatta ja sataa, paitsi että...

...tänäkesänä menon katkaisee tällainen lätäkkö.


Veikko punnertaa viimeiset nousumetrit Muovaaraan.

Päivin huumori piti taluttamisesta huolimatta.

Kallista muovia...

Näkymää itään, horisontissa Venäjän tunturit.

Luikonkankaan soramonttu.

"Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tässä ollaan jo viimeisillä polkupätkillä tulossa Tropiikin alueelle.

Reissun viimeiset pitkokset.

Highball pelasi hienosti viikonlopun seikkailuissa (7,5h ja n.126km). Takavaihtajan tarina alkaa olla lopussa, tilaan uuden jahka työnantaja korvaa seuraavan kerran menetettyä vapaa-aikaa. Eli ihan pian. Kokonaisuus on kuitenkin sekoitus laadukkaita komponentteja erinomaisessa rungossa. Ei vielä maailman keveintä sorttia, mutta riittävän kevyttä, jotta sähäkkyyttäkin löytyy tarvittaessa. Ihan helvetin hyvä pyörä, suosittelen kyllä varauksetta Highball carbon -runkoa.

Ja Sportaxistahan niitä saa!

Vielä kerran kiitokset Kempeleen kiekkotohtorille Kimmolle kiekonkasauksesta!


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kiekkoprojekti ja maantiekuuri

Tolkullisen painoisten ja kestävien 29" kiekkojen etsintä jatkuu. Kempeleen kiekkotohtorin pajalla on rakennettu jälleen uudet ehdokkaat, jotka ovat tätä kirjoittaessa matkalla susirajalle.


Vanhat purkuun ja uutta tilalle
Pakkasin parisen viikkoa sitten erinäisten vaiheiden lopputulemana kaksi kappaletta Bontrager Duster 29" kehiä, DT:n 240s navat sekä parisen kuukautta lainassa olleen takakiekon kiekkopussiin ja lähetin romut Hikisten Siivujen isännälle Kimmolle. Sapimin cx-ray -pinnoja oli jo tilattu kiekkotohtorin pajalle riittävä määrä. 


Etukiekko vielä hetken originaalissa kuosissaan, ennen purkamistaan. Tästä kokoonpanosta jatkoon pääsi siis kehä. Ei voi hirveästi moittia tuota Bontragerin napaakaan tosin. Painavahan se on kuin mikä verrattuna sveitsiläisiin tuotteisiin, mutta edelleenkin viiden ajovuoden jälkeen täysin iskussa. Sai jäädä varaosaksi pajan osalaatikkoon.

Kimmo nimittäin lupautui rakentamaan uudet kiekot seuraavien viikkojen aikana oman kisa- ja harjoitusaikataulujensa välissä. Entiset Funworks Atmosphere SL -kehiin rakennetut kiekot kun olivat menneen talven lumia. Kehät eivät vaan kestäneet meikäläisen ajotyylin ja kuskin sekä kaluston kokonaispainon rasituksia. 

Haaveilin vielä lumien aikaan investoivani kuitukehät seuraaviin kiekkoihin, mutta realismi kukki kuin Carinan helmat jälleen kerran. Sen kerran kun työnsyrjään pääsee kiinni, tuppaa pitkään hankintalistalla olevat välttämättömyydet menemään kaikenlaisten haihatteluiden edelle. Toisaalta on mukavaa välillä nähdäkin hyvin (uudet silmälasit ja piilarit) ja jälkikasvun ajokorttimaksut huolehtivat kyllä tehokkaasti siitä, että speksausinto pysyi kurissa. Jouduin siis tälläkin kertaa hakemaan edullisempia ratkaisuja. 

Joskus aiemminkin oli Kimmon kanssa palloteltu ajatuksella, että GF Hifistä peräisin olevilla Duster-kehillä voisi olla tulevaisuutta hivenen laadukkaampien napojen ja pinnojen ympärillä. Kehät kun ovat osoittautuneet varsin oivallisiksi. Tämä suunnitelma otettiin sitten käyttöön, tavoitteena kestävämmät mutta ei vielä niin järkyttävän painavat kiekot. Dustereiden epäsymmetrisyys ja leveämpi kehä olivat osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi holkitettujen nippelinreikien ohella. Kehät olivat kestäneet moitteetta 29" täysjoustossa ja Scandalinkin alla, joten miksei niitä voisi hyödyntää tässäkin yhteydessä. Viisi käyttövuotta ja tuhannet ajokilometrit eivät olleet tehneet kehille mitään näkyvää tai tuntuvaa haittaa.

Mitä tekis? No jos vaikka ajais maantietä...
Kaivelin maantiekengät esille ja suunnittelin muutamaksi viikoksi puuhaa valkoista viivaa seuraten. Edellisen blogitekstin reissut tuli ajettua alkupaloiksi ja homma jatkui Posiolle suuntauneen sunnuntailenkin jälkeen määrävoittoisena. Muutama kevyempi ja huoltavampi lyhyt siivu väliin. Torstai-iltana, juhannusaaton aattona lähdettiin sitten ajamaan Yöttömän Yön ajon nimellä kulkenutta yhteislenkkiä paikallisten maantiepyörälijöiden kanssa. Kuusamossahan on tällä nimellä ajattu vuosia niin kilpailuiden kuin kuntoajojenkin merkeissä. Tällä kertaa sapluunaksi valittiin huollettu yhteislenkki. 

Reitti suuntautui ns. Yli-Kitkan kierrokselle (Kuusamo-Mourusalmi-Tolva-Alakitkantie-Ruka-Kuusamo) ja kun 100km oli ajettu, käytiin kiipeämässä Rukan Juhannuskalliontie ylös YLE:n linkkimastolle. Ihan mukava pala siinä vaiheessa reissua. Kellon näyttäessä juhannusaaton puolella 00:35 porukka puhalteli happivajeitaan perillä maston aidan vierellä. Hieno reissu, joka meinataan ottaa vakio-ohjelmistoon säiden niin salliessa. Viimevuonnahan samana iltana satoi räntää...Vajaat 5h ajoa matkaa kertyessä 125-130km. Hienoja maisemia, soratietä, kipakoita nousuja ja letkeätä menoa. Mikäs siinä.


Mourusalmessa

Yli-Kitka

Suonnankylässä on Sorvaamo. Kaurismäkeläinen näky.


Tolvan vainioita.


Rasvatyyni veden pinta ja upea taivasmaisema.

Reitin mausteena oli Alakitkantien sorapinta, joka oli tällä kertaa mainiota torpparin asfalttia. Tässä kiivetään ensimmäisiä satoja metrejä Hikkeränvaaran kuvetta, porukka ajaa melkoisena häröpallona koko tien leveydeltä. Piti muistuttaa, että joku saattaa tulla ovi edellä vastaan...ei tullut kuitenkaan. Saatiin jopa kannustusta reitin varren asukkailta o/

Ruka, Suomi-neito, Susi-Kallen patsas ja suihkulähde. Siinä juhannusaaton ensimmäisen tunnin näkymiä. Ketään ei näkynyt missään ja hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla. Aattoiltana tuossa Suomi-neidon vasemmassa alanurkassa paloi kokko.

Maston nousu, 1km matkalla suurinpiirtein 90m korkeuseroa, jyrkimmät kulmat 12-13%. Ihan napakka tapaus. Rautapyörällä piti ajella hivenen rauhallisemmin..

Rakennusten välistä pääsee tsuumailemaan tätä näkyä. Juhannuskallio ja Pyhävaara vasemmalla. Harmittaa aina ja ikuisesti se, että suuri yleisö ei näe etelä- ja länsipuolen maisemia kesällä muuta kuin patikoimalla erikseen ja asiasta tehden. Miksei näille paikoille voitu rakentaa aikanaan yleisöravintolaa, joka toisi autoilevia ja (moottori) pyöräileviä asiakkaita ihailemaan mm. Kitkan vesistöjä, Kouvervaaran ja Naatikkavaaran maisemia, Luoteen järvimaisemia jne.

Kuusingin kanavalla ja Konttaisen lenkillä
Juhannusaatto meni sitten huilaillessa ja syödessä. Juhannuspäivän iltapäivästä rasvasin Rossinin kettingin uudestaan ja suuntasin kohti Vuotunkia ja Kuusinkijoen kanavaa. Asfalttipintaa riittäisi Suorajärventien sillalle asti, sitten pitäisi suunnata takaisin. Vuotungintie on kurjassa kunnossa tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne korjautuu näillä näppäimillä. Nimittäin tie saa uuden pinnan pahimmille osilleen Kärpänkyläntien risteyksestä reilun toistakymmentä kilometriä eteenpäin kohti Vuotunkia. Heinäkuussa tie on siis remontissa ja loppukesän ja alkusyksyn tienoilla päästäneen koeajamaan uutta pintaa. Loistohomma!


Vuotungintien remontti on jo valmisteluvaiheessa. Ojanpenkereitä on kuorittu puhtaaksi.


Tien kunto on tosiaankin huono, mutta ei enää kauaa.

Täälläkin oli puukasoja. Linjoja on raivattu ja toisaalta metsiä harvennettu.

Suiningillakin on ollut korjaamo joskus..

Veskelvaaran kupeessa oleva masto.

TELE on voimissaan tässä bussibysäkin tarrassa.

Piiiitkä loikutus alemmas kohti Jyrkänkoskea.

Santamäen ylämaankarjaa.

Vainioilla oli kymmeniä joutsenpareja ja muita lintuja vaikka kuinka.


Vuotungin ohi kohti Kuusingin kanavaa. Mennessä ei kannattanut kuvata vasten aurinkoa.



Asfaltin päätepiste. Tie jatkuu kilometrejä vielä sorapinnalla Kuusinkijoen viertä kohti Paljakkaa.



Suorajärventien sillalla, Kuusingin kanavaa kohti itää.

Tähtäys Vuotungista tulevalle tielle.


Kohti länttä ja Myllykosken voimalaa.

Kuusingilta kohti Konttaista
Keli suosi ja juhannuksen kiireettömyys saivat miehen suuntaamaan Vuotungin idyllisistä maisemista kohti Virkkulantietä ja Konttaista. Niin usein kun sitä klassikkonousua on tullut kinnattua ylöspäin otsasuonet pullollaan, niin harvemmin on tullut laskettua sitä alaspäin. Joten nyt saisi senkin taas pitkästä aikaa. Sitä ennen saisi nautiskella useista lyhyemmistä nousuista kumpuilevan ja vaihtelevan Virkkulantien varrella. Päätin hyödyntää tilaisuutta ja ajoin jokaisen nousun Tuovilan-Vuotungin ja Vuotungin ja Konttaisen välillä voimapuolella. Samalla tulisi harjoitettua voimapuoltakin, eikä vaan ajettua päämäärättömästi. Vaikka silläkin on toki paikkansa. Nyt kun olin päättänyt ajaa määrää kannatti kuitenkin hakea vaihtelua pitkien matkojen sisälle.

Paluumatkalla tälläsin taas jokusen ruudun ajaessa.

Tästä tykkään itse, alkukesän vaalean vihreyttä, taivaan sineä ja viileää punaista. 


"Siellä ketään ollu - poroja vaan"

Jyrkänkoskelta.


Tässä ollaan jo pitkästi ajettu eteenpäin Virkkulantietä, suoran päässä näkyy jo Konttainen. 

Sitten päästiin asiaan! Testasin Konttaisen laskuun, miten Rossin kulkee. Pyöritys ja rohkeus riitti 81kmh vauhtiin, jyrkin osuus lähtee kuvassa näkyvän tien päästä.

Lempimaisemani Muojärven ohella. Vesi on kartan mukaan Konttaisjärvi, minun suussa Konttaisenjärvi. 
Monesti olen ajatellut, että kuinkahan korkea Konttainenkin on ollut ennen jääkauden päättymisen möyhennyksiä? Nyt laki on 407m meren pinnasta.

Tyhjin jaloin, mieli täynnä
Kun suuntasin Rossinin ohjainlaakerin kohti etelää ja Kuusamoa, tunsin kuinka jalat olivat siltä reissulta tyhjennetty varsin tehokkaasti. Tuommoista lähes 10kg rautapyörää kun jyhkii voimalla jatkuvasti kumpuilevassa tieprofiilissa, tällä kuskin massalla lopputulos on taattu. Mutta hyvä niin, sillä mahtavien maisemien lisänä vyöllä oli hyvä harjoitus. Nyt vain nätisti viimeinen vajaat 30km kotiin. Reissun ajoaika vei vajaat 4h ja matkaa tuli taas 100km.





Luonnonilmiö iski salakavalasti...
Sunnuntai menikin taas lepäillessä ja sadepäivää pidellen. Maanantaina Länsi-Siperiaan iski sitten jotain merkillistä. Nimittäin lämpömittarit kohosivat jopa +20°C asteeseen! Työpäivän jälkeen tulikin hoppu tankata evästä ja vielä auringon paistaessa lähteä lyhyissä ajokamoissa ajamaan lenkkiä. Herranjestas! 

Tuumailin siinä, että nyt olisi hyvä sauma muuttaa hieman ajamisen sisältöä ja suuntasin ns. Nissinvaaran lenkille ajamaan kierrosten kautta ja hakemaan uusia ärsykkeitä pitkien matkojen turruttamille lihaksille. Niinpä pyörittelin reippailla kierroksilla kaikki mäkipätkät ylös (Mäkelän montusta Kapustavaaran laelle n.2km) ja lopunkin lenkin samalla sapluunalla. Välillä hyppäsin putkelle ajamaan isoilla tuumilla jonkun 10-15s pätkän. Tuntui aluksi vähän kankealta, mutta kun toisen kierroksen aikana saavuin Mäkelän monttuun kroppa oli auennut ja pyörittely onnistui tosi hyvin. Tehoja pidin sillä rajalla, ettei päässyt vielä juurikaan hapottamaan. Vajaat pari tuntia ja vajaat viiskymppiä tällä tavoin toi kyllä todella mukavan ärsykkeen kropalle. 

...arkeen palattiin nopeasti
Eilen sitten palattiin normaaliin arkeen tämän kesän osalta. Noin +10°C lämpöä ja idän suunnan tuulta siihen 4-5ms joten "tuntuu kuin +6°C" oli taas selviö. Ei muuta kuin suurinpiirtein talviajovarustusta vastaava viritys ylle ja ajamaan kevyttä tiistai-illan lenkkiä. Pyöritysteema jatkui jälleen, nyt vain tehot pysyivät todella kurissa. 

Semmoinen setti näin kesäkuun loppuun. Tämä vajaan parin viikon maantiejaksolla tuli ajotunteja aika tarkalleen 24h, kilometrejä kertyen 630 kappaletta. Tästä kun vielä jatkaisi samaan malliin viikon, niin voisi sanoa, ettei turhaan tarvitse herkistellä. Kun ei herkistyi kuin mieli miettiessä, miksi piti jyystää se kolmaskin viikko. 

Heinäkuu aikaa muuntautua maastopyörälijäksi
Faktahan on se, että 1.8.2015 pitäisi olla valmiina kuin tinasotilas ajamaan Syöte MTB 2015 -tapahtumassa taas maastopyörää. Tähän mennessä olen ajanut kokonaista kolme maastolenkkiä. Yhden pidemmän vedon Paksukumipolkasussa toukokuun lopulla ja pari lyhyempää kotimaastoissa kesäkuun alussa. Hulluuksissaan kun on ilmoittautumiskuponki tullut vielä laitettua kahdelle kierrokselle (120km), niin pieni epäilyksen siemen jatkaa kasvuaan jossain tuolla sielun syövereissä. "Mitä se hyvejää?" "Elä unta nää". 

Mutta toisaalta, jos ei koskaan yritä, niin mitään ei kyllä ikinä saavutakkaan yhtään mitään. Joten annetaan heinäkuulle mahdollisuus. Annetaan raikkaalle fiilikselle mahdollisuus. Nyt aletaan viritteleen! Täytyy vain huolehtia siitä, ettei hölmöyksissään aja itseänsä "monttuun" yli-innokkaalla maastoajamisella, kun siihen pitkästä aikaa tarjoutuu mahdollisuus. Ekselin kulmaan onkin kirjailtu jo settejä, joilla haetaan terävyyttä ja sähäkkyyttä. Siinä määrin mitä nyt tämmöisestä kangesta sellaista löytyy. Lihaksistokin pitää saada adaptoitumaan takaisin Highballin ajoasentoon ja siihen, että siinä jakkaralla pitää oikeasti tanssata ihan eri tavalla, kuin Rossinin penkissä. 

Välipalana käyn reilun viikon päästä 4.-5.7.2015 maalikylässä kattomassa viimevuoden tapaan Tervaetappeja ja siinä samalla käyn rokkikeikallakin. Melrose tulee kaupunkiin lauantaina Francinen ohella ja pääsee veivaamaan tossua Rauhalan kekkereihin. 

Jotta että kuka tietää miten tässä käy.  Ajankäytöllisestikin seuraava viisi viikkoa on järjestynyt ihan sopivasti. Jään projektityöstäni pois ja saan hakea taas harjoittelurytmiä elokuun alulle, kuin päätoiminen urhelija konsanaan. Palaan kustannuspaikalle sitten, kun Syötteen rasitukset on saatu hoideltua pois. 

Näihin kuviin (no olihan niitä taas...) ja tunnelmiin. Tästä se päivä lyhenee...