perjantai 29. toukokuuta 2015

6h MTB antoi luvan ajaa maastopyörää

Juuri ja juuri selvittiin PKN:tä. Sitten edessä oli jo PKP. Jaa mikä?

Männyn Mika antaa ohjeita ennen lähtöryhmityksiä. Kuva: Marko Kerola
Aikainen herätys 
Herätyskello soi sunnuntaiaamuna klo 05.00. Aamun toimet sujuivat lievää värinää tuntien: ajoreissu odotti taas pitkästä aikaa. Aamupalan ja parin ison kahvimotillisen jälkeen sain kamat kasaan ja olin valmiina lähtöön tunti heräämisen jälkeen. 

Mikä saa tällaiseen hullutukseen? Kauden maastopyöräilyavaushan se. Paksukumi Teamin järjestämä 6h MTB Paksukumipolokasu tarjosi erinomaisen mahdollisuuden länsi-siperialaisille maastopyöräilyn ystäville ihmetellä lajin luonnetta ja kuulostella, oliko pitkä lumikausi vienyt kuinka paljon ajotatsia? Oulun seudulla oli toki ajettu jo varmaan toista kuukautta maastossa ja eteläisessä Suomessa varmaankin jo huhtikuun alusta lähtien. 

Kuusamossa olivat lumet vasta sulaneet ja tulvavedet vallanneet monet maastopätkät. Aurinkoisimmat kankaat olivat muutamia päiviä aiemmin kuivaneet ajokelpoisiksi, mutta sateiset kelit pitkin viikkoa pitivät huolen, ettei turhaa ennakkoharjoittelua päässyt tekemään. Mutta eipä sen niin väliä, olihan siinä kuuden tunnin aikana ainakin aikaa ajamiselle ja vireen hakemiselle. 

Merimaata kohti
Sain reissukaverikseni seurakaverini Harrin ja poikansa Juhon. He noukkivat minut kyytiin kuuden jälkeen. Peräkärryyn lastattiin kaksi läskipyörää ja meikäläisen 29" ja ukot sullottiin reppuineen ja kapsäkkeineen autoon. Ja eikun menoksi. 12v. Juho tuskin malttoi pysyä verkkareissaan, niin paljon hän tapahtumaa odotti. Olisihan se nuoren miehen ihka ensimmäinen pyöräilytapahtuma, jossa ajettaisiin numerolappu tangossa! Tunnostelipa meillä kokeneemmillakin olevan sopivaa virettä päivän seikkailua kohtaan.

Tapahtuman keskuksena toimi Köykkyrin ympäristö rakennuksineen. Ajanottorakennuksessa hoitui myös ilmottautuminen.

Reilut 60 osallistujaa tuli nautisekelemaan maastopyöräilystä.

Kempeleen Pyrinnön majalla oli sauna ja suihkut sekä palkintojenjako.

Perille ja starttiin
Perille saavuttiin muutaman mutkan kautta kymmenen maita ja siinä varttia ennen starttia saatiin porukka pyörien päälle. 
Valmiina kuin tinasotilas. Paitsi ajolasit on vielä repussa ja vielä meinasi tulla kiire hässäköidä ne päähän ennen starttia :) Vasemmalta lukien Juho, Antti, Harri, minä ja Tanel. Kuva Marko Kerola.


Mieli ja katse kirkkaana asetuttiin lähtöalueelle kuuntelemaan järjestäjän ohjeita. Kun tarvittavat nuotit ja koordinaatit oli jaettu, asetuttiin kolmeen eri tutustumiskierroksen vauhtiryhmään. Ensimmäinen, kisakuskeja sisältänyt porukka ajoi vajaan kympin reitin noin puoleen tuntiin. Itse jäin kakkosporukkaan, jossa ajeli ilmeisesti paljon MTB Oulun lenkkiporukkaakin, kierrokseen käytettiin vajaat 40min. Kolmas ryhmä ajeli sitten huomattavasti rauhallisemmin ensimmäisen kierroksen, varmistellen että kaikki pääsivät kierroksen läpi omien kykyjensä mukaan. Hyvä systeemi, mikä varmisti sen, että reitti tuli tutuksi kaikille ja toisaalta alle sai vähän rauhallisemman avauskierroksen.

Mitä nyt itse tunaroin etuvaihtajan kanssa ja tiputin ketjut kertaalleen. Uuden ketjun ja eturattan vaihto aiheutti sen, että etuvaihtajan säädöt eivät olleetkaan ihan iskussaan. Kyllä ne säätöpukissa pelasivat, mutta kun ei ehtinyt ja joutanut muka testata toimivuutta kenttäoloissa, niin lopputulos oli tämä. No, asian kanssa pärjättiin, kuten jatkosta selviää.

Kempeleessä oli jo kesä. Vaikkakin kohtalaisen viileä lännen puoleinen tuuli puhaltelikin välillä napakastikin. Samaan aikaan Sodankylän maantiekisoissa satoi räntää, rakeita ja ties mitä kuskien kärsiessä kylmyyttä muutaman lämpöasteen alla. Ei käynyt kateeksi, kun jälkikäteen kuulin...Kuva: Jouni Aspi.


Varsinaiset kierrokset
Toisen kierroksen alusta sitten sai lähteä latomaan oman maun mukaan. Päätinkin lähteä välittömästi ajamaan hyvää tahtia, siten että saisin nostettua vauhtia muutamalle seuraavalle kierrokselle tasaisesti. Halusin testata sykkeellä ajamista ja sitä, kuinka kroppa toimii maastohommissa. Toisaalta halusin kuulostella, miten ajaminen ylipäätänsä sujuisi vauhdikkaammasti ajaen. Reitti kun oli kuitenkin kokonaisuudessaan helppoa tekniseltä puoleltaan. Muutama kapeampi polun pätkä, pari kuraojan ylitystä, yksi pidempi mätöpätkä ja yksi kivikkolasku. Muuten neulaspoluilla ja kuntoradoilla loikottelua hyvällä rytmillä. Köykkyrin mäen oikean reunan nousu oli toki ihan napakkaa settiä, varsinkin mitä pidemmälle päivä eteni. 

Onnistuin tiputtamaan ketjut toisen kerran jossain lähestyttäessä Köykkyrin mäkeä. Siinä vaiheesa veri vähän kuohahti. Mikä ihme siinä nyt maksoi? Nostin ketjut ja jatkoin ajoa. Ajattelin että voin pilata päiväni tällä asialla tai keskittyä ajamaan. Niinpä päätin jättää etuvaihtajan rauhaan muutaman kierroksen ajaksi ja ajella isommalla eturattaalla. Mäki tuli noustua putkelta ja kieltämättä se alkoi tuntua vähän nihkeältä kolmannen kierroksen aikana, kun ei se 38 pikkinen minun voimantuotolla välttämättä siihen ihan optimi ole. Muutoin asiassa ei ollut ongelmaa. Kolmas kierros taisi olla päivän nopein kierros, siihen 31min tuntumaan, muutama sekunti päälle. Taisi se kisamiesten tutustumiskierroksin olla nopeampi ja päivän nopein ajokoira Tukin Heikki kaahasi jonkun kierroksistaan 24 pintaan. Jep jep. Soinin Kyösti pätki fatbikellaan kaikki kierrokset tutustumista lukuunottamatta 25-29min väliin, ajaen eniten kierroksia nopeimmassa ajassa. Mestarit ovat erikseen.

Mutta kukin omilla vahvuuksillaan ja itse nautin koko rahan edestä. Ajo sujui alusta lähtien hyvin ja ukkelikin tuntui toimivan. Erityisesti jaloissa tuntui riittävän virtaa ja voimaa. Käsien ja niskan kipuilua osasin odottaakin, selän kestävyyttä aprikoin eniten. Mutta ei mitään ongelmaa siinäkään mielessä, pystyin kyllä ajamaan niillä eväillä, mitä kroppaani olen talven aikana saanut rakennettua.

Neljäs ja viides kierros alkoivat sitten jo tuntua hivenen happamemmilta verrattuna alkukierroksiin. Päätin ajaa yhtä kyytiä kuudennen kierroksen loppuun, jolloin se pronssinen lätkä olisi ansaittu. Pidin sitten reilun vartin tauon tankaten energiaa ja verryttellen jäseniä. Sepänheimon Antti lähti siinä vaiheessa täysjäykällä yksivaihteisellaan jatkamaan matkaa ja lyöttäydyin völjyyn. Niinpä siinä ajettiinkin sitten rennosti seuraavat pari kiekkaa. Kierrosajat tipahtivat reilusti, mutta toisaalta oli hyvä ottaa hivenen iisimmin, eikä polttaa kynttilää heti ensiajossa molemmista päistä. Näillä kierroksilla oli taas hyvä seurata yksivaihteisen kuskin ajotyyliä ja voimanjakoa. Omakin vaihteiden riplailu jäi siinä vaiheesa minimiin ja taas tuli koettua useita ahaa-elämyksiä. Monta maastonkohtaa kun menikin paremmin voimaa enempi annostellen ja putkelta ajaen, kuin kevyemmällä tuumalla surraten. Joten kiitos vaan Antti opista! :) Viimeiselle kierrokselle otin taas vähän energiaa ja ajoin sen sitten hivenen napakammalla tahdilla kuin edelliset kaksi. Näin plakkariin kertyi kaikkiaan 9 kierrosta 9,7km radalla eli n.88km. Ihan hyvä päiväpuhde ja maastokauden avaus! 

Sokerimarinoitumisen asteesta ja muista hidasteista
Sokeripuolikin pelasi erittäin hyvin, ei ollut minkäänlaisia ongelmia ajon aikana. Otinkin kyllä energiaa tasaisesti, alkaen vajaan tunnin jälkeen startista ja pyrin juomaan enempi kuin luontaisesti olisi tullut juotua. Siinä nopeiden kierrosten aikana tosin tuli sellainen olo, että vain juoma meni alas. Söin yhden energiapatukan, pari kerrosvoileipää, yhden rusinalaatikon, yhden banaanin, join litran mustaherukkamehua, puolitoista litraa energiajuomaa, puolilitraa vissyä ja yhden 2dl marjasopan. Suolakeksejä meni kourallinen. Ajon jälkeen mittasin sokeriksi 4.2 eli hivenen oli alarekisterissä, mutta ei vielä mitenkään heikolla mallilla. Ajon jälkeen söinkin heti yhden kerrosvoileivän lisää.

Selkä ja vatsa kestivät hyvin ajamisen rytinät. Tuntui siltä, että pitkälle kevääseen tekemäni lumityötunnit kantoivat hedelmää. Lumilapiota kun tuli heiluteltua aika monta tuntia viikottain vielä toukokuun alkupuolelle, kun levittelin isoja lumimassoja pihallani. Persaus kyllä rohtui ;) Ai että oli taas ihana tunne mennä suihkuun ajon jälkeen ;) Noo, kyllä se "kannas" kovoo ajotuntien myötä! Ja juu, pitää ottaa uudet ajohousut nyt maastokäyttöön. Pöksyjen istuuvuus pitää olla hyvä, ei passaa olla liian lösähtäneet mallit.

Lopuksi
Taisin sijoittua 14. sijalle yhteisissä tuloksissa ja 9. yleisessä sarjassa, kun hurjimmat läskipyöräilijät otetaan omaan sarjaansa. Että ei huonosti. Kultainen osallistujamitali olisi irronnut 10:llä kierroksella ja se olisi ollut ajettavissa. En kuitenkaan halunnut puristaa vielä ensimmäisessä ajosessiossa itseäni liian ahtaalle. Joten hyvä näinkin. 

Entäpä meidän muu porukka? No Juhohan näytti närhen munat koko muulle porukalle! 12v. kaveri ajoi kaikkiaan 6 kierrosta ja n.57km päivän aikana. Välillä sellaista tahtia, että isä Harrikin sai ajaa ihan oikeasti kunnolla. Hienoa! Mahtava oli seurata poikien ajamista yhdessä ja varmaan oli hieno kokemus kummallekin. Meidän seuran Hyrynsalmen vahvistus eli Tanel Süvari ajoi myös todella hienosti. Kaima sijoittui minun edelle yleisen sarjan 8. sijalle ajaen samat 9 kierrosta kuin minä, mutta neljä minuuttia nopeammin. Mäki tuntui nousevan erityisesti, joten Tanel on hyvässä iskussa jo näin kesän alussa. 

Muutkin ajoivat komeasti, oli kautta linjan todella hyvä meininki ja kannustusta tuli niin kärkikuskeilta kuin häntäpäästäkin. Ja toisinpäin. Järjestäjäkin taisi tykätä ja toivotaan, että jatkoa seuraa tulevaisuudessakin! Näille tapahtumille on todellakin tilausta! 

Kiitos vielä kaikille hienosta päivästä ja kiitos PK-Teamille järjestelyistä o/


Taitaa olla lopun alkua. Maaliin tulossa. Kuva: Jouni Aspi.
Tanel Süvarin tyylinäytettä. Kuva Katri Ellilä.

Juho Mourujärvi vauhdissa! Mies painaa n.35kg ja rengaspaineet laskettiin 0,4bariin. Olisi vissiin kestäneet olla vähäisemmäktin :) Kuva: Katri Ellilä.


Homma paketissa! Ihan hyvissä voimissa, vaikka ojentajat ja niska ottivatkin itseensä. Kuva: Jouni Aspi

Tanelit kertailevat päivän kulkua.

Tulokset löytyvät täältä

Linkki Katri Ellilän hienoihin kuviin


lauantai 16. toukokuuta 2015

Highballin 7 tonnin huolto

Huhtikuun loppuun kiepsahti Highballin mittariin lukemat 7138km. Täyshuollon aika siis.



Hankin huoltoa silmällä pitäen uuden Rotorin 38 hampaisen eturattaan, vaikka n.10 000km ajettu originaalikin vielä toimi. Saksanmaalta saapui uusi ketju, keskiölaakeri, vaijerit ja erinäisiä huoltohommiin liittyviä tuotteita. Takapakka oli vielä sen verran hyvässä iskussa, ettei sen vaihtoon ollut vielä syytä. Takavaihtaja olisi pitänyt tässä yhteydessä päivittää uuteen, mutta rahanmenoa on riittänyt muissakin suhteissa joten sen aika on myöhemmin. Ajatus on päivittää vaihtaja SRAM X0 Type 2.1:een, jahka pörssi antaa myöden. Niinpä vaihtajat menivät pesuun ja sen jälkeen nivelet saivat öljyä. Purin vanhat vaijerit kuorineen ja tein metritavarakuoresta uudet ja vedin uudet vaijerit vaihtajille. Käytin myös ohjainlaakerin auki toisen kerran pyörän historiassa ja totesin kaiken olevan edelleenkin kunnossa. Cane Creekin tuote on laatutavaraa. Ei muuta kuin pintatöhnät pois, laakereiden päällipuolinen putsaus, emäputken siistiminen, uudet rasvat pintaan ja paketti kiinni. Vanha keskiölaakeri, edullinen Truvativ GXP, oli jo hivenen karkea laakereiden liukujen osalta. Joten uusi samanlainen tilalle. Olen käyttänyt tätä samaa halpis-GXP:tä niin Scandalissa kuin Highballissakin. Scandalissa laakerilla ajoi n.2500km kunnes sormin pyörittämällä tuntui karheutta. Highballin raamissa ensimmäinen kesti n.3000km ja tämä toinen reilun 4000km. Tiedä sitten mitä ne viisi-kuusikertaa kalliimmat keraamiset versiot kestäisivät? 

Rungon suhteen hymistelen edelleen tyytyväisenä. Putsasin pinttyneet paskat pois ja vahasin pinnat. Onpahan puhdistaminen hitusen helpompaa sitten tositoimien jälkeen. Kiekkopuoli on edelleen vähän vaiheessa. Tällä hetkellä ajelen Kimmon lainaamalla takakiekolla ja vanhalla pikalinkkumallin etukiekolla. Talvella kuumottelin kuitukehiä mutta näitä rahareikiä on riittänyt ja tässä vaiheessa sunnitelmat kohdistuvat hivenen edullisempaan vaihtoehtoon. Niistä sitten aikanaan lisää, kun ovat ajankohtaisia asioita.

Huoltosessiot veivät muutamana iltana yhteensä viitisen tuntia aikaa, kun mikään kiirekkään ei asialla ollut. Eikä tuo mitään vastenmielistä hommaa ollut, päinvastoin. Nyt on kalusto valmiina viikon päästä tapahtuvaan maastokauden avaukseen. Tosin päällirenkaat menevät vielä sitä ennen vaihtoon. 

Shimano XT:t ovat toimineet moitteetta.


XX-kampisetti on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi.


Uusi qring-ratas odottamassa asennusta.

Kapea q-faktori on ollut oikea valinta.

Rotor Q-ringit naitettu XX-kampeen.

Matalahko Highballin keskiö yhdessä näiden kampien kanssa on  kivikkoisimmilla pätkillä suunnannut osumaa kampien päähän. Mutta eipä nuo ole olleet moksiskaan.

Noin kymppitonnin ajettu ratas. Itseasiassa yllttävän vähän se on kulunut, urien muoto on edelleen hyvin sama uusien kanssa, hampainen viisteet ovat pyöristyneet.

Aikanaan Scandaliin hommattu X9 takavaihtaja, todellinen sotaratsu. Tällä on veivattu n.13000km, rissapyörät on vaihdettu välillä ja alempi on nytkin loppusuoralla.

Truvativ GXP-keskiö, edullinen mutta ei mikään maailman kestävin.

Valmiina testilenkille.
 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Tyrävaara ja Romppaisen voileivät

Paketti viikossa pitää mielen virkeänä?


Rossinin keltavihreät tankonauhat äänestettiin twitteraatin toimesta kadotukseen, joten eihän se auttanut kuin tilata uutta satsia tilalle. No, olisi ne todenperään menneet vaihtoon muutenkin. Kokeilu, joka ei onnistunut...
Itseasiassa tärkeämpänä asiana oli tilata samaan pakettiin uudet vaihde- ja jarruvaijerit kuorineen. Syksyllä kaivelin kaapeista vanhaa tavaraa projektin testikasaukseen ja jo tuolloin ajattelin, että viimeistään keväällä pitää hommata uutta kampetta ennen maantieajokauden alkua. Paketti saapuikin päivänä eräänä ja virittelin Rossinin lauantaina muiden huoltohommien valmistuttua uuteen iskuun.

Renkaat vaihtuvat vielä Continentalin 25mm GP4000S II:iin kevään edetessä, muutenpa tämä projekti on valmis. Hyvä siitä tuli!

Jokijärven kevätklassikko
Viikonlopun sääennusteet povailivat aika maukasta ajokeliä sunnuntaille. Aurinkoista, länsi-siperialaisittain aika lämmintäkin (+4...+10C). Eritoten povattu länsituuli synnytti ajatuksen Jokijärven kevätklassikosta. Olisiko nyt pitkästäaikaa sen vuoro? Paluumatkan Taivalkoskelta Kuusamoon kun saisi ajella myötätuulessa. Tosin koko menomatka olisi sivaria tai vastaista. Mutta siinähän olisi ainakin päivä aikaa makustella Rossinin säätöjä ja sitä, minkälainen peli se olisi ajella pitkää siivua.

Viimeksi olen ajanut tämän siivun keväällä 2011 GF Hifillä. Siis 29" täysjoustomaastopyörällä. Ja miksi moinen hullutus? Siksi, kun uusi maantiepyörä (Storck Scenario) oli vasta tulossa ja paikalliset maantieniilot päättivät lähteä reissuun minun kannalta liian aikaisin. Sitä kun on riittävän pöljä, niin sehän piti lähteä hullunrohkeasti mukaan...ja niinhän siinä kävi, että sippasin kohtuullisen huolella n.30km ennen Kuusamoa pidettyyn vauhtiin. Mutta eipä se nyt ihme ollut ;) Kotiin selvittiin silloinkin ja ihan omin voimin ajamalla. Mutta loppumatka tuli kohtuullisen hitaasti ;)

Kevätkunto on kuulostanut olevan sen verran hyvällä mallilla, että en epäröinyt lähteä tekemään reissua yksin povatussa säässä. En nimittäin uskonut saavani kavereita paikallisista kammenpyörittäjistä. Ne harvat, jotka olisivat voineet periaatteessa lähteä mukaan, valmistautuivat jo kisakautensa avaukseen. Siinä vaiheessa ei ajettaisi yli 160km siivuja. Itsekin tutkailin kalenteria sääennusteiden lisäksi. Reissun rasitukset kun tulisivat todellisuudessa laskemaan kuntoa niin, että seuraavat pari viikkoa saisi huoletta laskea palauttelun ja kunnon uudelleen virittelyn piikkiin. Eli piti minunkin miettiä, että olisiko haitallista menettää useampi treenimahdollisuus yhden pitkän vaatiman toipumisajan myötä? Toisaalta, ennustettu sadeviikko ei olisi lupaillut hyvää ajoviikkoa. Niinpä suunnitelmat tuli lyötyä lukkoon varsin nopeasti. Äitienpäivä kuluisi siis raitilla. 

Toki onnittelin aamusella äitini ennen lähtöä. Hän ei halunnut mitään juhlallisuuksia ja hätisteli omasta puolestaan pojan tien päälle ihan sanan mukaisesti.."käypä ajamassa sitten semmoinen siivu, että voit sanoa ajaneesi äitisi kunniaksi". Eihän siinä muu sitten auttanut!

Tuulta, tuulta ja vielä kerran tuulta
Starttasin sunnuntaina vartin yli 9 auringon paistaessa mukavasti. Povattu tuuli oli välittömästi läsnä ja vastassa alusta lähtien. Sitä piisasi sitten seuraavat 4h ja 100km. Onnistuin kuitenkin löytämään hyvän ajorytmin ja säästelin energiaa mahdollisimman paljon. Keskityin nauttimaan hyvästä säästä ja tutkailin kevään etenemistä.

Aamu valkeni aurinkoisena Torangissa.


Kerrankin hipelöin kameraa oikeaan aikaan, joutsenet nousivat lentoon Kuusamon portissa.

Eräs "pennipuista" - markka-ajan 20p. ja 50p. esikuvista. No, todellisuudessa ei, mutta samaa näköä..

Ei vielä Hossaan, jospa kuukauden sisään..?
Polojärven suuntaan
Irnijärvelle
Kylmäluoman opasteet Taivalkosken puolella.


Valkeisenjärvi oli vielä jäässä, mutta ei kauaa.
Tässä reissun karsein näky. Hakkuu juuri ennen Kylmäluoman retkeilyalueen risteystä..


Kylmäluoman alueella on mukavia harjupolkuja ja uria ajettavaksi maastopyörällä.
Niskaluoman suunnan suomaisemaa.
Ala-Irnijärven suuntaan, Niskaoja.
Iijoen (kartassa tässä kohtaa Irninjoki) ylitys.
Sinne se Iijoki virtaa. Saaden alkunsa Iijärvestä, jatkuen Poussunjärveen, Soivionjärveen (jonka rannalla minäkin olen elämäni ensivuodet kasvanut), Raakunjärvenkautta Pikku-Keroon, Keski-Keron kautta Iso-Keroon, Irnijärveen ja Ala-Irnin kautta tähän kohtaan. Kunnes saavuttaa aikanaan Iissä Karhunnokan ja laskee Perämereen, kohti Ulkokrunnin vesiä.

Vitostien osuus oli reissun yksitotisin osuus. Piristystä toivat Iso-Keron, Irnijärven, Polojärven ja lopulta Iijoen maisemat. Mutta varsinainen hauskuus alkoi heti Jokijärventiellä.

Kyseessä on n.39km mittainen, mukavasti polveileva maalaistie, ilman keskiviivan merkintää. Maantiepyöräilyyn siis priimaluokkaa. Rauhallinen liikenne takasi rennon ajofiiliksen vastatuulesta huolimatta. Isännät ja emännät olivat paistattelemassa äitienpäivää talojensa terasseilla ja patioilla. Vastaantulevista autoista ainakin kahdesta nostettiin kättä! Ennenkuulumatonta Kuusamon puolella.  Tyrävaarassa paikalliset mammat olivat päivälenkillä, molemmille toivotin äitienpäivää ja iloiset kiitokset tulivat takaisin. Yksi isäntäkin tuli vastaan juoksulenkillä. Karvalakki päässä ja kinttaat kädessä. 

Itälehto kartan mukaan.


Hutun koulu Tyräjärven pohjoisrannalla.


Tyrävaaran bulevardia.


Sorosen kyläkauppa.

 
Paikallinen muori oli lähtenyt pyöräilemään. Taatusti ihmetteli kun painelin ohi..
Tyräjärven hienoja maisemia.


Suot näyttivät tältä.









Romppainen! Muista kans!
Tauon pidin reissun puolivälissä Romppaisensalmessa, Jokijärven ja Murhiperän välisen sillan kupeessa. Eväsleipä maistui hyvälle, auriko paistoi ja laineet liplattivat veneenlaskupaikan reunaan. Latasin henkisiä akkuja, sillä tiesin edessä odottavan reissun kovimman osuuden. Heti kohta taukopaikan jälkeen alkaisi pitkä nousuosuus, jossa saisi tehdä tasaisesti töitä. Vastatuuli tulisi lisäämään kulmakerrointa. Sananen tästä kuvan sillasta. Mikä järki on ollut rakentaa puukansi pituussuuntaan? Aika on tehnyt tehtävänsä ja pyöräilijälle se on jo karsean vaarallinen. Ei mene kauaa, kun mm. motoristit saavat tästä melkoisen loukun?



Murhiperä.



Lahot rimat ovat vaarallinen yhdistelmä maantiepyöräilijälle..



Tästä alkoi piiitkä ja uuvuttava nousujakso.


Aukeilla paikoilla mahtui tuulemaan.



Päästyäni Haapovaaran nousun laelle huokaisin syvään. Siitä eteenpäin olisi reipasvauhtinen lasku ja varsin pian edessä odotti Taivalkosken ABC:n munkkikahvit. Jes!

Tästä alkaa vauhdikas lasku, jossa rallatellaan osimoilleen samat metrit alas kuin edellisen kympin aikana noustiin.


Kurvatessani ABC:n pihaan ovesta käveli ulos seurakaveri Olli! Jahas?! Osoittautui että mies oli lähtenyt myös Jokijärven lenkille! Olimme ajaneet noin vartin välimatkalla samaa reissua tietämättä toisistamme ;) Mikäpä siinä! Olli jäikin sitten seuraani ja puolen tunnin huilitauon jälkeen lähdimme yhtämatkaa taivaltamaan takaisin Kuusamoon. Mikäs oli ajellessa nyt, mukavassa myötätuulessa.






Eräs upeassa kunnossa olevista ikänestoreistamme.
Myötätuuleen ajaminen oli nautinnollista ensimmäiseen sataseen verrattuna. Keskisykkeet laskivat 15 pykälää vauhdin noustessa selvästi. Tokihan se viimeinen kolme-neljäkymppiä alkoi vastamaan kuten oli jo etukäteen tiedossa. Tie kun polveilee ylös ja alas. Eräänlaisena loppukruununa Taviharjun napakka nousu, kunnes lähdettäisiin laskemaan kohti Kuusamoa. 
Salmisuo tulvi Kuolion kylän liepeillä.


Kuolion kylämaisemaa. Kylä, joka nimestä huolimatta sinnittelee vielä varsin eloisana.


Vähiin käy ennen kuin loppuu, Kalliovaaran masto näkyy jo!

Helpottava lasku o/

Kapustavaara siintää horisontissa, Torangissa taas.

Kaiken kaikkiaan reissu meni todella hyvin. Mies jaksoi erinomaisesti eikä missään vaiheessa ollut minkäänlaisia ongelmia. Sokeritkin pysyivät hyvällä, toimintakelpoisella tasolla koko päivän. Toki tankkasin ensimmäisestä tunnista lähtien sitä silmällä pitäen. Matkaa kertyi lopulta 170km ja ajoaikaa kului 6h 35min. Kokonaisaikaa meni tunti enemmän. Sykemittari näytti kulutukseksi 4005kcal. Jos vertaa muutaman vuoden takaiseen maastopyörällä ajettuun reissuun, niin sellaiset 2140kcal vähemmän ;) Kertoo kaluston erosta, mutta myös miehen kestävyyskunnon kehittymisestä.

Rossin vaikutti hyvältä ajopeliltä näinkin pitkällä siivulla. Teräsraami joustaa sopivasti suodattaen tärinöitä ja on vakaa. Mäkiosuuksilla toivoisi tietenkin hivenen kevyempää yhdistelmää raahattavaksi ylöspäin. Mutta hyvin jaksoi silti tuupata, voimalla varmaan...kuskin ahteri vain ei ole vielä tottunut moiseen savottaan. Sai siinä jakkaralla hakea asentoa loppumatkasta. Mutta tästä se persaus parkkiintuu kesää kohti :)


Reissun syke- yms. datat