maanantai 7. joulukuuta 2015

Sitä saa



Mitä tilaa?

Niinkuin seuraavan sorttisen valaisimen. Vuosia sitten hankittu kiinanlamppu on hoitanut hommansa kohtuullisen hyvin, joskus jopa hyvinkin hyvin. Kyllä sillä on pärjännyt tuolla korvessa, mutta parempaa teki mieli. Eikä kehdannut enää hankkia lampun kokonaishintaan verrattuna arvokasta akkua neljättä kertaa. Joten kun kaamos laskeutui koillismaalle ja lumiajan ajolenkit alkoivat, kiinnitin tankoon uuden valaisimen. Siis Lumonite Biker 2500:n.

Valotehoja ja luvattua akunkestoa (labrassa testattuna) löytyy seuraavasti:
low         100lm        80h
med 1     300lm        25h
med 2   1200lm       6,5h
high      1900lm       3,5h
turbo    2500lm          2h

Käytäntö osoittaa sitten, miten akku kestää talvipakkaskelissä ajettaessa. Akulle ilmoitetaan seuraavia lukemia: 7,8 Ah Li-Ion 7,4V. Paino 374g ja valaisinosa 126g.



Reilut tuuletusrivat ovat tarpeen kirkkaimpia valotehoja käyttäessä.


No minkälainen se sitten on käytännössä? Muutaman lenkin ajaneena ei voi vielä sanoa esim. akunkestosta eri tehoalueilla kovin varmasti. Mutta sen voi sanoa, että valokuvio on erittäin hyvä, aivan eri tasolla entisen mätsikshineen verrattuna. Neljä perustehoaluetta ja viides maksimiteho tarjoavat riittävästi vaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin. Valotehon lisäksi voin jo varmuudella kehua akun kiinnityssysteemiä: siinä on riittävän pitkä tarralipare, jolloinka akun saa kiinnitettyä vaikkapa vaakaputken ja ohjainlaakerin saumaan. 

Kerrankin hyvin suunniteltu akun kiinnityssysteemi!
 
 Tässä kuvia eri valotehoilla.

Lähtötaso eli 100 lumenia, tätä voi käyttää vaikkapa taajamakeskustassa.

Naksaus lisää ja 300 lumenia. Tämä riittää täysin katuvalojen alle kevyenliikenteen väylille.

Kolmas naksaus napista ja 1200 lumenia.

Neljäs naksu ja 1900 lumenia. Taitaa olla jo parempi valaistus, kuin meikäläisen Carinan pitkillä valoilla..
Nupit kaakkoon ja 2500 lumenia. Valoisa alue levenee ja pitenee edellisestä. Valaisinosa tuntui kuumenevan melkoisesti, vaikka pakkastakin oli muutama aste. Tuplanaksulla palataan edelliseen tehoalueeseen. Aika holtiton on jo tuo valoteho!

Muutapa ei nyt tässä vaiheessa vielä hyövää lausua. Ajellaan ja makustellaan tuntemuksia.

Mitä treenaa?
Toivottavasti ainakin! Tai varmuudella voi sanoa, että ainakin perkeleen kipeät lonkan koukistajat ja ojentajat. Vai mitkä ne nyt tieteellisiltä nimiltään ovat. Aamulla vedin sukkia jalkaan. Toisella jalalla seisten, koetin nostaa toista koipea ilmaan. Hyvä että 10cm sai nostettua ylös! Melkein kaaduin nokilleen, kun käsissä oli sukka ja koetin sihtailla sitä jalkaan...Tällä hetkellä tuntuu siltä, että paremmin pärjäisi marionettina! Selkäkin on aika hyvin arkana. Mutta. Tämä on sitä hyvää kipua o/ 

Eipä siihen nyt lopulta paljoa tarvittu. 

su  2h talvipyöräilylenkki           40km
ma 2h 43min talvipyöräilylenkki 55km
ti   1h 30min sisäpyöräily, josta 1h varsinaista ohjelmaa
ke  lepo
to  aamusta 1h lumitöitä ja iltapäivästä 1h 13min sivakointi luistelunomaisin liikkein 13,6km (4 x 3,4km)
pe  aamusta 30min lumitöitä ja iltapäivästä 1h 35min sivakointi luistelunomaisin liikkein 20,4km (6 x 3,4km)
la   1h 31min sivakointi perinteisenomaisin liikkein 17km (5 x 3,4km)
su  1h 30min lumitöitä, raskasta!

Lumisadekin toi oman mausteensa aktiviteettipuolelle. Torstaina sai jo tehdä tunnin hommia, perjantaina pikkunätti puolituntinen. Sitten satoikin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kymmenkuntasenttiä uutta lunta. Keli lauhtui samaan aikaan lähes plussan puolelle. Aamusella lumi oli prkleen raskasta ja 1,5h lumitöiden jälkeen mies ei kyennyt enää muuhun, kuin kävelyttämään koiransa päivällä puolisen tuntia. Patteri oli melkoisen tyhjänä. 

Tänään maanantaina olen saanut nautiskella parhaimmista lihaskivuista aikoihin! Ei ole tosikaan, että tuo pertsan hiihto sai paikat näin kipeäksi. Vaikka voihan se olla, että tämmöinen harrastelija kun vetäsee vähän aktiivisemman viikon, niin roppi soi. Mutta ei se mitään, kolotukset sulavat kyllä ja siinä se kunto kohuaa.

Karvapohjasukset
Tuo lauantainen pertsan hiihtoreissu olikin ihan mielenkiintoinen juttu. Sain nimittäin testattavaksi karvapohjasukset. Hiihtelinkin ensimmäistä kertaa vuosiin perinteisen omaisesti ja samalla koetin tutustella, mitenkä se karva tarraa pitovaiheessa ladun pohjaan. Tarrasihan se, tosin ukko keikkui suksella sen verran, että hivenen oli hankalahkoa paikoin se eteneminen. Vuorotahtimainen eteneminen alkoi kuitenkin löytyä ja varsinkin ekoilla kilsoilla pito oli kyllä aika hämmästyttävääkin tasoa, kun jaksoi työstää jaloilla suksea kunnolla painetta tuottaen. Vielä ei kuitenkaan saanut sellaista ahaa-elämystä aikaiseksi, että pitäisi heti paikalla rynniä kauppaan. Ilmeisesti viikon kuormat ja varsinkin aiempien päivien hiihtämisen tuoma hyyteisyys heikolle pyöräilijäparalle oli jo vähän liikaa. Mutta kyllä ne ihan lupaavat kapineet olivat. Ainakin tämmöiselle todelliselle puuhastelijasivakoijalle ne voisivat olla matalan lähtökynnyksen välineet.

Josko saisi vielä testata toisenkin merkin suksia, niin saisi vähän vertailupohjaa? Nämä värkit olivat Peltosen tuotantoa. Jalassa olivat puoli viiva yksi numeroa liian pienet lainamonot, joten sekin vaikutti siihen suksen päällä olemiseen. Aivan kuten ajokengän niin hiihtomonon pitäisi olla mahdollisimman hyvin sopiva omien liikavarpaiden vaatiman tilan mukaan. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta katsotaanpa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!







Niin tai näin, sivakointikausi on lähtenyt suotuisissa merkeissä kohdaltani liikkeelle. Viisi lenkkiä takana ja hengissä olleen vieläkin ;)

Josko kävisi tänään vielä kevyen pyörittelylenkin ja huomenna sitten taas sisäpyöräilytreeneihin voiman vääntöön. Ettei olis enskesänä niin heikkojalakanen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti