torstai 10. joulukuuta 2015

Retrospektiivi osa I

Mieleen nousee kiitollisuus kuluneen vuoden asioista ja ihmisistä niihin liittyen. Kun koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin on hyvä kiittää ääneen ja julkisesti. Aloin kelaamaan kulunutta vuotta nippuun. Tässä osassa päästään kesäkuun lopun itselle mieleen jääneisiin tapahtumiin. 
 

Tammikuu
Tammikuun osalta kiitän Esaa lenkkiseurasta. Ei tarvinnut ihan jokaista reissua ajaa oman itsen kanssa. Lunta oli runsaasti.








Kuun lopussa käytiin Cycloksen porukalla ajamassa Rovaniemen Santasportin juoksuradalla. Huimaa hommaa, 200m rata jossa 4 kaistaa ja kallistetut kaarteet. Tarkkana sai olla kaiken aikaa. Rossinilla kesti ajaa sellaista 35kmh kurviin, 40kmh alkoi olla jo hazardihommaa. Etuhaarukasta alkoi loppua ominaisuudet. Parin tunnin vuoro oli kuitenkin hieno kokemus. Kiitokset Cyclokselle!

 



Helmikuu
Kiitos Harri ja Rane siitä helmikuun ensimmäisen päivän lumituiskulenkistä taajamassa. Tuuli tuiversi ja lunta tuli välillä vaakasuoraan, mutta porukalla saatiin aikaan kuitenkin hyvä sunnuntailenkki. Eikä otettu niin vakavasti. Se hyvän olon tunne jälkeenpäin lämmitti!




Kiitos myös Harrille, Vesalle ja Jaakolle jälleen Kuusamo 12h sivakoinnin järjestämiesestä! Helmikuun 21. sivakoin osana joukkuetta, jonka ankkuriksi minut oli värvätty paikallislehtemme Koillissanomien urheilureportterin Kaikkos-Jannen toimesta. Kiitos Jannelle! Sivakointia tuli  33km, keskisykkeellä 164. Ei tuntunut mitenkään rennolta ;-p Mutta sehän oli pisin yhtäjaksoinen sivakointisuoritukseni ikinä, joten täytyy olla vieläkin tyytyväinen o/

Suksimistahan tuli harjoiteltua tuota savottaa ennen siten, että tammikuussa kävin suksilla kahdesti ja helmikuussa kahdesti. Että siihen nähden meni hyvin :)




Maaliskuu
Sivakoinneista toivuttuani kävin ajamassa 115km sunnuntailenkkinä. Osan matkasta Ossin ja Esan kanssa. Kuparivaaran lenkki ajettiin porukalla ja jatkoin sitten vielä Saapungin lenkin siihen nokkiin. Joten kiitos pojat lenkkiseurasta 1.3.2015!



Seuraavana viikonloppuna ajoin kahtena päivänä n.120km ja viikon päästä Piin päivän viikonloppuna (Piin päivä oli lauantaina 14.3.2015) satakunta kilometriä. Tähtäimet olivat siihen, että maaliskuun 21.-22. viikonloppuna jaksaisi ajaa itseänsä paremmassa kunnossa olevien kanssa Oulun seudun talvipoluilla. Tuona viikonloppuna sattui kauden ensimmäinen kiekkohaveri. Palatessani kotiin 15.3. sunnuntain pitkältä lenkiltä, kiekko nitkahti sohjon alla sivuttain ja pätkähti ropelille samantien. Kuten niin monesti, Kimmo riensi hätiin ja lainasi sillä hetkellä ylimääräisenä varastossaan olleen takakiekon kevätlainaan. Suurkiitokset siitä o/

Lauantaina 21.3. ajettiin sitten jo täyttä häkää Kimmon kanssa jäisiä ja liukkaita Kempeleen, Metsokankaan ja Isokankaan talvipolkuja 40km edestä. Sunnuntaina tyhjättiin sitten pajatso, ainakin omalta kohdaltani. Oulunseudun kevät oli edennyt niin paljon, että kelkkareitit olivat kuluneet kelkkailijoille ajamattomaan, patikkoiseen kuntoon. Mikä tiesi sitä, että suunnilleen kaikki valveutuneet maastopyöräilijät olivat hyödyntämässä tilannetta. Kimmo oli sopinut yhteislenkin, johon lyöttäydyin tietenkin mukaan. 

Ajoporukka koostui kavereista, jotka ajavat naksun kaksi kovempaa kuin itse ajan peruslenkillä. Eikä tuommoiset päivän reissut tunnu muutenkaan heillä missään. Reissu sujui hyvin, mutta kävihän se mielessä jossain lähempänä Kiiminkiä, mittarinopeuden oltua jo pidempään lähempänä kolmeakymppiä, että näinköhän tässä kyydissä pysyy mukana? Ajettiin pitkät pätkät sähkölinjan alla kulkevaa patikkoista kelkkapohjaa. Keksivartalon korsetti tiesikin jälkeenpäin, missä tuli ajettua!

Mutta reissu meni kuitenkin hyvin. Jopa todella hyvin. Piti vaan tankata tasaisesti evästä, ettei olisi tullut noutaja. Hieno oli se reissu! Ajettiin Kempeleestä Kiiminkiin ja sieltä vielä jonnekin Pateniemen suuntaan, josta palattiin takaisin. Pusero oli tyhjätty n.90km reissulla. Sitten olikin hyvä syödä napa sinkeäksi, hörpätä kahvit ja lähteä ajamaan kotiin Kuusamoon. Muistaakseni maanantai meni aika lailla kokonaisvaltaisessa sumussa.


Joten kiitos Kimmo, Timo, Pasi ja Marko tuosta reissusta!



 



  



Maaliskuun lopulla ajoin vielä kotimaisemissa pitkiä viikonloppulenkkejä, lunta oli edelleen hivenen enemmän kuin merimaissa...
  


Huhtikuu
Pääsiäissunnuntaina ajeltiin Ranen kanssa reilun satanen varjo-GT:n muodossa, siis itärajalle ja takaisin. Aurinko paistoi ja osittain tienpohjat alkoivat sulaa puhki. Lunta oli vieläkin ihan älyttömästi ja eipä ole ihme, että kevättulvat olivat poikkeuksellisen kovat. Kiitos Rane tuosta hienosta reissusta!








 
 
 

Seuraavana viikonloppuna ajoin kahtena päivänä yhteensä 165km viimeisiä talvitiereissuja. No se sunnuntaina 12.4. ajamani 108km Iivaaran kierros oli kyllä jo työn takana selvitä läpi. Varjopaikoissa tie oli vielä ihan kova ja jäinen, mutta aurinkoisilla paikoilla jo ihan rällillä. Humina vaan kuului, kun pintaroudasta sulanut savitie hyllyi pyörän alla ja pinta imi niin perkuleesti. Reisistä kaiveltiin watteja oikein urakalla. Voimansiirto meni tämän reissun jälkeen remonttiin, tosin ihan suunnitellusti.



 
 
 
 

 
 
 
 
 

Sitten koettikin maantiekausi sorateiden kelirikon myötä. Ajoin Esan kanssa ensimmäisen maantielenkin Rossinilla 26.4. ja reilu satanen tuli tuolloin kelailtua. Mitenkään lämmintähän se ei ollut aukeilla teillä ja talvikamppeet sai olla visusti päällä. Kiitos taas Esalle maantiekauden avauksesta Penttilän lenkin muodossa o/





Toukokuu
Äitienpäivänä, toukokuun 10. päivä ajoin maantiekauden kevätklassikon eli n.170km mittaisen Jokijärven lenkin. Ensimmäiset sata kilometriä vastaan puhalteli päätä kalvava vastatuuli ja hetken kävi jo mielessä, näinköhän sitä pääsee ikinä Taivalkoskelle tauolle? Tuulesta huolimatta Jokijärventien maisemissa oli mukava ajaa. Taivalkoskellekin selvisin ja kun olin astelemassa abc:n ovelle, seurakaveri Olli kävelee vastaan! Olli oli ajanut samaa reittiä parikymmentä minuuttia aiemmin. Olli jäi seuraksi, kun suoritin tankkausta ja lähdimme sitten yhdessä paluumatkalle. Vauhtia piisasi sivumyötäisessä! Kiitos Olli loppuosan yhteislenkistä!

















Cycloksen tiistai-iltojen yhteislenkit päästiin aloittamaan 26.5. Mukana oli 18 ajajaa ja vieraanamme Tuomalan Tuomo, joka oli paikkakunnalla työnsä merkeissä. Kaakisen Markokin kävi ajamassa letkassa, Vätternin 300km reissu odotti muutaman viikon päässä. Jonka mies ajoikin sitten reilun kuukauden valmistautumisella komeasti läpi! Sää oli mukavan aurinkoinen ja Törmäsen lenkki oli mukava ajettava kuten aina. 

 



 
Pitkään odotettu maastopyöräilykausi polkaistiin käyntiin Kempeleen Köykkyrissä, PK-Teamin järjestämän 6h Pakuksukumipolokasun merkeissä. Oli lystiä olla Harrin ja Juhon kanssa reissussa. Süvarin Tanel tuli myös Hyrynsalmelta ajamaan ja komeasti ajoikin. Kiitokset pojille ja kiitokset PK-Teamille hienosta tapahtumasta! Ensimmäinen mtb-lenkki oli 88km mittainen ja jaksoin ajaa 5h 10min aikarajan puitteissa. Reittikin oli passeli ja mielekäs ajettavaksi tuollaisessa tapahtumassa. Tosin Köykkyrin oikean reunan kiipeäminen kävi jo viimeisillä kierroksilla työstä!








Kesäkuu
Kotopuolessa ei päässyt vielä ajamaan maastoon, joten ulkoilutin Rossinia maantiellä.






Ensimmäinen kunnollinen maastolenkki tuli tehtyä 7.6. vesisateesta huolimatta. Maastossa oli kuitenkin vielä paikoin niin vetistä sulavesien aiheuttamien tulvien vuoksi, että maantietäkin tuli vielä ajettua. Tässä vaiheessa palautin lainatakakiekon Kimmolle ja näin ollen Highball jäi senkin myötä telakalle. Uudet kiekot oli sovittu valmistuvaksi muutaman viikon päästä.





Seuraporukoiden kanssa ajettiin 14.6. sunnuntailenkki Posiolle ja takaisin. Kuusamon päässä tuli ajettua vielä sakkolenkkikin, kun tunnosti olevan ajokenkä syönnillään. Lopulta kotiportilla mittarissa oli 178km. Kestävyyspohjaa tuntui riittävän hyvän talvipyöräilykauden ja kevään jäljiltä!





Seuraavana keskiviikkona 18.6., juhannusaattoa edeltävänä yönä, ajettiin sitten Cycloksen järjestämä  (no taisin itse sen aika pitkälle hoitaa...) 140km mittainen Yöttömän Yön ajo. Mukana oli jälleen 18 maantiepyöräilijää. Komeita lukemia meikäläisittäin.

Matkaan lähdettiin illalla 20 maissa ja reitti kiersi Kuusamosta Patoniemeen, sieltä Tolvaan ja Ala-Kitkantien sorapintaa Rukalle. Kylässä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla Juhannusaaton puolella. Niinpä lähdimme kiipeämään vielä Juhannuskalliontielle, maston nousun huipulle. Sielä otettiin aaton yhteispotretti, tankattiin viimeiset eväät ja palattiin takaisin Kuusamoon. Perillä oltiin aaton puolella n. 02.00. Kiitokset kaikille jotka olivat mukana, huippureissu!





 
 
 
 
 

Juhannuspäivänä la 20.6. ajoin Vuotunkiin Kuusingin kanavalle. Vuotungintie oli menossa nimittäin remonttiin ja ajattelin, että siinä kohdassa oli hyvä sauma käydä ajelemassa sillä suunnalla. Kuusingin kanavalla vietetyn tauon jälkeen palasin takaisin Jyrkänkoskelle ja suuntasin edelleen Konttaiselle. Konttaisen laskua ei ole tullut ajettua kovin usein, yleensä suunta on ylöspäin siinä mäessä. Sillä kertaa Rossinilla tuli viiletettyä reilu 70kmh. Huilakkaa hommaa vesijohtoputkipyörällä. Satanen kertyi siitäkin reissusta.








Juhannuksen pitkien maantiesiivujen jälkeen oli jo aika siirtää ajamisen painopiste maaston puolelle. Kiekkomaestro Kimmo viritteli uudet kiekot kuun lopulle. Kiitokset siitä o/ Tulvavedet ja myös sähkölinjojen raivaussavotat olivat jättäneet jälkiänsä sinne ja tänne.








Veikko ja Päivi tulivat kuun lopulla viikonlopuksi Kuusamoon ja kävin ajeluttamassa pariskuntaa parina päivänä. Sunnuntaina 28.6. ajettiin Muovaaran poluilla, ötököitä riitti vaaralla! Kiitos mukavasta viikonlopusta sinne merimaihin!











Ihan mukavastihan tähän puoliskoon mahtuikin erilaisia juttuja. Seuraavassa osassa paketoidaan sitten loput kuluneesta ajokaudesta. Pysykää langoilla ja kiitos kun jaksoitte jo tähän asti!

  

4 kommenttia:

  1. Kiitos myös itsellesi jo tässä vaiheessa näistä ja muistakin yhteisistä reissusta.

    VastaaPoista
  2. Kesäkuussa maastoon no huh huh. Ei pidä valittaa loskasta täällä eteläsuomessa. Hyvä kirjoitus, toi perspektiiviä harrastamiseen!

    VastaaPoista