perjantai 2. lokakuuta 2015

Tapahtunutta

Viimeviikkoina on tapahtunut kosolti hyviäkin asioita. 



Rantareiteillä
Kuusisaaren krossien jälkeen kelit menivät sateisiksi, mutta sunnuntai-iltapäivästä 20.9.2015 sattui kohdille hieno, aurinkoinen iltarusko. Tunnin rantareittiajo teki terää. Sain jalkoja auki ja muutama terävämpi kihaus viritteli jo kohti seuraavan viikon koitosta. Sama sapluuna vielä ma iltapäivästä, lisättynä Petäjälammen kuntoradan kuumotuksilla. Kone tuntui viriävän. Pienenä riskinä tosin näissä on aina se, että tykkääkö selkä kyttyrää. Huolelliset venyttelyt ja liikeratojen avaukset (siinä määrin kuin nyt tämmöisellä pökkelöllä se on mahdollista) pitivät kuitenkin ruodon toimintakunnossa.








Raksilan krosseihin

Pakkasin jälleen keskiviikkona 23.9. ajokamat autoon ja suuntasin merimaihin. Tällä kertaa ohjelmassa oli Raksilan ke-krossit. Tiedossa oli kuulemma priimaluokan puistokrossirata. Se kannatti lähteä testaamaan paikanpäälle. Ehdin kiertää radan muutamaan kertaan ennen varsinaista starttia. Jo lämmittelyvaiheessa huomasin, että virittelyt tuntuivat tehonneen. Koneessa kuulosti olevan hyvin höökiä ja korvienvälissäkin tahtoa kärsiä. Vaikka 3h autossa istuminen ajaen ei nyt ihan optimaalista lähtökohtaa niihin karkeloihin tietysti tarjonnut. Mutta niillä korteilla mentiin, mitä käsissä oli. Ja ässää tietysti piti koettaa rakentaa hihansuuhun. 

Raksilan rata oli todellakin kokemisen arvoinen: profiilia ylös ja alas, tiukkoja käännöksiä, jouhevaa tykitystä, porrasmaisia nurmipolkukynnyksiä, yksi reilumpi ja nousun lakea kohti kiristyvä nousu, vitaseen kallistuva nurmilasku (jossa piti vielä koettaa kääntyä), lehmänkelloja, yleisöä ja minun lisäksi 105 muuta kuskia. Ei saakeli. Ihan uskomatonta hommaa?!

Se vaan, että pitäisi pysyä pystyssä! Taisi olla neljännellä kierroksella, kun ukko pyöri kyljelleen ja ympäri ämpäri radan kiperimmässä nurmilaskussa ja puolikierrosta meni käynnistellessä uudelleen rytmiä. Porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Mutta eipä se nyt haitannut. Yleisö ainakin viihtyi ;) 

Raksilan krossit oli upea kokemus ja kun toistasataa kuskia paahtaa menemään niin onhan se hienoa. Kiitokset vain Oulun kaupungille, Krossikommuunille, Sonnisaaren Panimolle ja Pyörä-Suvalalle jälleen kerran! Iso mies sai taas leikkiä niitä pikkupoikien rapakkoleikkejä!

Lämmittely- ja tutustumiskierroksella.
kuva: Katri Ellilä
Hoplaa! 4. kierroksella takajarrun hipaisu koitui kohtaloksi. Kuten kuvasta näkyy, nurmipinta linttaantui muutaman kierroksen jälkeen entistä liukkaamaksi. Ja meikäläinen ajoi maastopyörällä ja karkeanappulaisilla Rocket Roneilla. Kotiläksyjä riittää ;) Mutta onneksi en ollut ainoa ;)
kuva: Ari Kakko
Kahdeksan kertaa sentään pystyssäkin sama kohta..ja edeltävä tiukka nousu joka kierroksella ajaen. Minulle hyvä saavutus o/
kuva:Ari Kakko
Radan vauhdikkain takalenkki alkoi tästä, keula kääntymässä Raksilan markettien suuntaan.
kuva: Katri Ellilä

Täältä tulokset

Täältä lisää Ari Kakon kuvia, kuskeilla on riittänyt ohjelmaa ;)

Sähköisen ajanoton tallentamien kierrosväliaikojen mukaan sain pidettyä ihan ok kyytiä ja loppuun jopa kiristettyäkin tahtia. Loppukirikin irtosi perinteiseen tyyliin...;)

Keskiarvo: 0:06:26.5Hitain: 0:06:43.8

Startti0:00:07.3
1. kierros0:06:07.8
2. kierros0:06:26.9
3. kierros0:06:21.9
4. kierros0:06:43.8
5. kierros0:06:30.7
6. kierros0:06:29.5
7. kierros0:06:29.2
8. kierros0:06:22.3
9. kierros

Sonnisaaren Panimoajo
Tällä kertaa jäin vielä pelipaikoille seuraavaksikin päiväksi. Käväisin aamusta jälleen Suvalalla ja puolitoistatuntia taisi mennä kuin huomaamatta. Uutuuksia tuli tutkailtua ja puhuttua tietysti pyöräilystä ummet ja lammet. Sen perään kävin katsomassa Kuusamon kaveria OYS:n osastolla, takana oli leikkaus ja miehen toipuminen alkutekijöissään. Onneksi vaikeasta tilanteesta on edistytty hivenen ja suunta vaikuttaisi olevan hitusen parempi. Vierailun jälkeen suuntasin keskustaan lounaalle. Kiitos vaan Make evästyksestä, hyvin upposi edellisillan kuumotusten jälkitiloissa! 

Sitten olikin jo aika suunnata majapaikkaan, hetken huilin jälkeen pyörän putsaus ja ajokamat taas niskaan. Nimittäin Krossikommuuni järjesti yhdessä Sonnisaaren panimon kanssa soratieajelun, joka huipentui vierailulle panimon tiloihin. Kolmisenkymmentä ajuria oli liikenteessä MikaK:n ja px:n ohjaamalla reissulla. Mukava reissu ja panimon esittely oli piste iin päälle. Tyydyin maistelemaan erilaisia valmistukseen käytettäviä jyviä, makuja oli todellakin vaihtelevasti ja ymmärsin panimon kantavana teemana olevan sen, että jokainen muutaman tuhannen litran erä oli maultansa jonkinasteinen arvoitus. Senpä takia jokainen erä saa oman nimensä ja menekki on taattu. Eipä kuulemma yksi satsi kestä viikkoa toista pidempää Oulun alueella ja kysyntää olisi ympäri Suomea. Se vaan, että valmistuskapasiteettia pitäisi olla enemmän. Panimolla onkin meneillään osakeanti, johon voi osallistua 150€ sijoituksella ja näin tukea toimintaa. Panimon sivuilta löytyy lisää tietoa, käykää tutustumassa. Miten olisi sellaiset olutnimet kuin "Ohjainlager" tai "Keskiölager"...

Reissulta löytyy muutama lisäkuva täältä.




Sitä jäin vain miettimään, että mitähän tuolla poralla ja hammassuojilla tässä prosessissa oli tekemistä...?

Kaikki loppuu aikanaan. Niin minun merimaareissutkin ja krossikuumottelut. Harmillista, sillä kunto tuntui vain nousevan ja mieli olisi tehnyt ajaa vaikka kaikki kilpailut. Mutta rahat ei riitä reissaamiseen (n.450km/reissu), eikä aikakaan. Ehkäpä palaan kuitenkin vielä katsojan rooliin 18.10.2015 ajettaviin Cyclocrossin SM-kisoihin Oulun Heinäpäässä. OTC ja Krossikommuuni järkkäävät kihaukset yhdessä ja tiedossa on varmasti hienot kisat.

Kotimaisemissa
Kuumotukset oli hyvä haihduttaa seuraavana viikonloppuna kaverini Esan kanssa, ajaen ensin 3h/59km soratie/polulenkki Kouvervaaran, Kitkan, Mustosenvaaran ja Rukan maisemissa ja sen päälle ropsia löylyä kuulostellen kiukaan kihinää sekä kertaillen kaikkea viimeaikoina tapahtunutta. 


Kouvervaaran poluilla

Yli-Kitkan maisemaa ihailemassa.






Horistontissa vasemmalla Konttainen ja oikealla Valtavaara.


Ei kulje enää tämä Velj. Rontin linja-auto...

Lopuksi saunan lämmitykseen...

Ei ihme, että ajelut meinasivat jo tuntua jäsenissä reissun jälkeen. Takana oli n.200km ajoviikko muine matkusteluineen, sisältäen n.51min maksimialueen kihistyksen. Seuraavana tiistaina olikin mukava käydä ajamassa parin tunnin maastoajelu juuri sitä tahtia kuin huvitti. Vauhti oli rauhallista ja aistit avoinna sai ladattua virtaa ympäröivästä metsästä. 


















Näinä viikkoina eletään sulan maan ajan viimeisiä hetkiä. Viimevuonna satoi ensilumet syyskuun viimeisellä viikolla. Toivottavasti tätä syksyä jatkuisi ainakin lokakuun ajan.

Kohta tämä lysti on taas ohi 7-8kk ajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti