sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Stachea tyypittämässä

Länsi-Siperiassa on alettu viimevuosina heräämään maastopyöräilyn iloihin. Juuri kun isännät ovat saaneet hommattua ensimmäisiä, tyypillisesti jäykkäperäisiä 29" maastopyöriä ja päässeet ulkoruokinnasta takaisin pirtin lämpöön, Peltsi meni ajamaan telkkarissa läskipyörällä. Voi perse..


Jumal auta..millä se ajoi?

Television vaikutus on uskomaton. Siitä päivästä lähtien paikallisen kaupungintalon 3krs. kahvihuoneessakin on poristu läskipyöristä ja maastopyöräilystä. Koillismaan mummotkin tietävät suurinpiirtein mikä on läskipyörä. Ne herättävät kiinnostusta ja toimivat vetonaulana yhä edelleenkin erilaisissa tapahtumissa. Länsi-siperialainen pyöräkauppiaskin alkoi myymään läskipyöriä ja paikallisen matkailukeskittymän yrittäjätkin ovat ottaneet vuokrapyörikseen moisia vempeleitä. Juuri kun tuntuu siltä, että täällähän ollaan aallon harjalla, niin mielenrauhaa järkyttävät höpinät jostain 29+:ta. 

"Mitä minä nyt sanon Mairelle? Ku haluttais se läski, mutta sitten haluttais tuommonen semiläskihi...ja vajassa on kylmä nukkua..."

29+ aka semiläski? 


29+ rengaskoossa on kyse on 29" renkaasta, jossa renkaan leveys on 3" eli 7,62cm. Santacruzissani yleisimmin käyttämäni 2,25" leveä perusrengas on 5,7cm luokkaa. Myös ulkohalkaisijassa on jo tuntuva ero: 3" renkaassa kyse on lähes 80cm ulkohalkaisijasta ja tavallisen 29" renkaan (tyypillisesti 2"-2,4" leveänä) ulkohalkaisija on n.74cm luokkaa. Alustaa vasten sijaitsevaa rengaspintaa tässä semiläskissä renkaassa on siis reilusti enemmän myöskin sen takia, että rengaspainetta voi pitää alle 1barin tasossa. Sisärenkaallisella 29":llä kun 1.6 bar alkaa olla ehdoton minimi. Litkutettuna päästään hivenen senkin alle. Varsinaisissa läskipyörissä rengasleveydet ovat 3,8-4,6" eli 9,7-11,7cm ja kyse on 26" rengaskoosta. Rengaspaineet voivat olla jopa 0.5bar luokassa.

Länsi-Siperialaiset maastot
Tämähän tuo väistämättä tulee mieleen, kuinka rengas etenee pehmeässä hiekassa, märässä mävössä tai lumessa? Löytyykö kantopintaa näissä elementeissä? Löytyykö kolmetuumaisesta kohtuullistakaan rullaavuutta kantavuuden lisäksi? 

Kuusamon maastot ovat tilkkutäkkiä: polkuja löytyy sieltä yksi, toinen täältä. Jokaisella mtb-lenkillä joutuu ajamaan metsäautoteitä, hiekkateitä ja asfalttiakin. Talviaikana ajaminen on tienlaidan ajoa. Talvipolkuja kun ei täällä juurikaan ole. Sen vuoksi ainakin itsellä on mietityttänyt varsinaisen läskipyörän hankkiminen. Ajatus yli 4" renkaasta reilusti alle barin paineella tien reunassa ei jotenkin houkuta. Metsässä möyriminen toki kiinnostaisi ja varsinkin pehmeillä alustoilla ja tiukoissa ylämäissä. 

Toisaalta talviaikana on kismittänyt aina se, että perinteiselellä kaksysillä ei ole juurikaan ollut asiaa esim. kelkan jäljille. Ellei kyseessä ole kelkkailijoiden yleisesti käyttämä, kovaksi polettama jälki. Leveinkään perinteinen 29-rengas ei kanna perusjäljellä, tosin ehkä se litkutettu versio juuri ja juuri alhaisilla paineilla. Mutta 3" voisi toimiakin kompromissina? No, tätä jälkimmäistä asiaa täytyy koettaa testata tulevana talvena.



HiFimäisyyksiä
Kuusamon miehet saivat vieraakseen Pyörä-Suvalan Ojan Samin eiliselle lenkilleen ja Samilla ollut Trek Stache 7 29+ (juttu 9-versiosta löytyy mm. Fillari-lehden numerosta 4/2015) joutuikin heti erinäisten testien kohteeksi. 


Pyörää ensikertaa katsellessani mieleen tuli heti, että jotain samaa siinä oli ensimmäiseen maastopyörääni, Gary Fisher HiFi Deluxeen verrattuna. Mielleyhtymiä tuli korkealla olevasta keskiöstä ja epäsymmetrisistä takahaarukan alaputkista. Epäsymmetrisyys oli HiFi:ssä siten, että vetopuoli meni normaaliin tapaan kohti keskiötä, toisen puolen alaputken suunnatessa huomattavasti ylemmäs keskiön yläpuolelle. 

HiFi:n takahaarukan muotoilu oli omanlaisensa.
Stachessa tämä epäsymmetrisyys on juuri toisinpäin: vetopuolen putki suuntaa silmiinpistävän ylös ja ketju kulkee putken alapuolelta normaalin yläpuolisen linjauksen sijaan. Tällä ratkaisulla (yhdessä säädettävän takahaarukan pään kanssa) Stachessa voi käyttää niin 29+ kiekkoja kuin pienemmän halkaisijan 27,5+ versioitakin, mutta ennen kaikkea takahaarukan pituusmitta on saatu mahdollisimman lyhyeksi. Tällä on pyritty ketterämpään käytökseen. Stachen satulaputkea on myös muotoiltu keskiöstä lähtien kaarevaksi. 

 

"Onko sussa Stachea?"
No mikäs se semmoinen Stache sitten on? Urbaani Sanakirja esiin...




"a mustache (from an abbreviation of mustache)"

Ai viikset vai? No en mä nyt kyllä viiksiin tuota yhdistänyt, mutta jotain tällaista kyllä tuli mieleen:

"Something that is wicked cool, beyond uber sweetness. Something that is so cool that there is nothing to describe it except the word Stache.
That man is so stache!"


Testipenkkinä ajettiin Kuusamon taajaman läheisyydessä olevia maastoja. Rokuan kävijät löytävät niistä yhteneväisyyksiä: kuivaa kangasmaastoa, lentohiekkaa (joka oli nyt kohtuullisen tiivistä sateiden myötä), metsäautoteitä juurihoidolla ja neulaspolkuja. Sen lisäksi ajettiin muutamia märempiä suopätkiä, pitkosta ja vauhdikasta kivisempää alustaa. En ajanut pyörällä koko lenkkiä, vaan testailin tietyissä maastonkohdissa ajaen omalla pyörälläni niitä ensin. Vaikka tuntumaa laitteeseen tulikin, niin parempaa analyysiä varten pyörää pitäisi ajaa muutama viikko erilaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa. 


Perstuntuma paljasti kuitenkin jotain

Kantopinta suomaisella pohjalla
Ensinnäkin märemmällä, suomaisella alustalla eteneminen oli luonnollisesti helpompaa kuin perinteisellä 29:llä. Vaikka rengas pohjasikin alemmas, se ei leikannut mävöstä läpi kuten vaikkapa tuumaa kapeampi versio. Testipyörän rengaspaineita olisi voinut laskea vielä lisää, jolloin kantoa olisi saatu vieläkin paremmin esiin. Nyt takapyörä suttasi muutamassa kohdassa tyhjää, johtuen kohtuullisen sievästä nappulakuviosta. Eli ihan hyvä suopinnan kantavuus vaikutti olevan, mutta vetopitoa saisi olla hivenen lisää.

"Testataanpa tässä sitä pehmeän alustan kantokykyä..?"
kuva: Esa Mustonen

Kääntyykö...
kuva: Esa Mustonen

Kuva: Esa Mustonen

Kuva: Sami Oja
Lyhyet ja terävähköt kovemman pinnan nousut
Tiukemmissa, lyhyissä nousuissa tehontuoton tarve oli reilusti pienempi. Vetopito riitti hyvin ja satulassakaan ei tarvinnut siirtyä nokalle kuin kaiken jyrkimmissä kulmissa. Loivempia nousuja kiipesi jälleen helpommin ja pyörittäen. Keulimistaipuskin pysyi yllättävän hyvin kurissa, kun nojasi reilusti 74cm leveän tangon päälle. Oman pyörän 68,5cm tanko alkoi tuntua kapealta!

Nousun laella keula pyrkii hivenen nousemaan ja ei haittaisi, vaikka ohjaamo olisi itselle ollut matalemmassa säädössä. Kuva: Sami Oja
Sami ajaa samaa nousua.
"No eihän tämä tuntunu missään?"
Esa katteli 26" jäykkäperänsä selästä, että kyllä ne pojat jaksaa...näillä mennään ja kinttaat kourassa!
Lyhyet, terävähköt soratienousut menivät samalla tavalla penkistä istuen pyörittämällä nätisti, mutta putkelta ajaessa sitten tuli selkeitä eroja esim. Santacruziin. Muutaman sentin korkeammalla sijainnut keskiö (32cm vs. 30cm) ja ison ilmatilan renkaat (3" n. 1bar vs. 2" ja 1,7bar) tuntuivat hivenen kankeilta ja huojuvalta tiukemmassa otatuksessa. Vauhdin lisäys ei ollut erityisen helppoa, vaan sillä mentiin millä oli alkuun päästy.

Pehmeän alustan nousut
Pehmeän alustan nousuihin kaipasin jälleen lisää vetopitoa. Tosin testejä tuli tehtyä sen verran vaikeissa paikoissa, että voi olla että vasta oikea läskipyörä selviäisi niistä. Nousun alussa renkaan alta sortui pehmeätä hiesua ja pinta oli pehmeää ja epätasaista. Nousukulmaakin riitti. Silti, jäi vähän kaivelemaan,  että pari kymmenystä vähemmän painetta ja pikkaisen rouheampi kuvio olisi vienyt ylös asti?

"Ajahan ylös tuo montun seinämä? Kokeillaan..." Ja Sami kokeli. Ei noussut. Minä kokeilin, sama tulos. Liian pehmeää tavaraa jyrkässä nousussa.


Nopean vauhdin kivisempi nousu
Omaviritteisellä n. 800m mittaisella xc-radallani on yksi nyrkinkokoista ja vähän reilumpaakin kiveä sisältävä lyhyt ja terävähkö nousu. Testasin radan ajamalla sen niin lujaa kuin pystyin. Kivikkonousu meni kuten laskutkin, eli täysiä päin ja suoraan yli ja vauhdilla! Melkoinen ero niissä kohdin. No miten sen kierrosajan kanssa kävi? Kello näytti 4s. nopeampaa aikaa heti ensiyrittämällä kuin kertaakaan Santacruzilla ajettuna...

Herkkyys, kiihtyvyys ja ketteryys
Tiukat kännökset, joihin piti hidastaa reilusti ja taas kiihdyttää sujuivat odotetusti kankeammin. Renkaiden rullaavuus tulee myös vastaan niissä tilanteissa. Lyhyestä takahaarukasta johtuen pyörä tuntui kuitenkin yllättävän ketterältä. Vauhdikkaan ja syheröisen polun vauhdikas testaaminen jäi kuitenkin tekemättä.

Laskut
Nekin vähäiset laskut, mitä testasin olivat yhtä juhlaa o/ Leveämpi rengas ja keulan 110m joustomatka yhdessä leveän tangon kanssa saivat suun messingille. Eikun täysiä alas! Eikä kivisyyskään ollut mikään hidaste. Samat kohdat, missä Santacruzilla joutuu hakemaan hivenen laskulinjaa sai Stachella paukutella suoraan alas. Eikä jarrua kaivannut. Voin vaan kuvitella joissain Syötteen vauhtilaskuissa, kuinka meno olisi vauhdikasta? Keulaa saattoi myös ohjata pooreihin huoletta, kun rengas ei sortunut alle tai keula ei puskenut alta pois. Pyöreästi vain vauhdilla edeten. 

Nopeavauhtinen kivikkoalusta

Kuten kivikkoisempi nousu, Stache rynnisti aika eleettömästi tasaisella kivikkopohjalla. Putkelta ja isolla tuumalla juntaten maisema vaihtui epätasaisuudesta huolimatta. Ison ilmatilan rengas nieli tavaraa hyvin ja Manitoun keula hoiti loput.












Lopuksi
Tuossapa pääpiirteissään lyhyet perskohtaiset testimaistiaiset. Kuten totesin, pyörää pitäisi ajaa pidempään ja monenlaisessa tilanteessa, niin osaisi muodostaa kokonaiskuvaa. Mutta kyllä Stache vaikutti monessa suhteessa vastaavan ominaisuuksiltaan ainakin siihen suuntaan, mitä itse siltä odotin. Tuo alamäkien ajaminen oli erityisen hauskaa ja vähäisempi tehontarpe märillä ja pehmeillä alustoilla jäi myös mieleen. 

Vaikka testipyörän kokonaispaino (jotain 12,5kg kieppeissä taisi olla?) ei ollutkaan mikään hirmuinen, niin väkisinkin tuli mieleen se, että minkälainenhan tuntuma olisi kuiturungolla ja vaikkapa jäykällä kuitukeulalla varustettuna? Entä miten Manitoun keula toimii pidemmän päälle? Entä välitykset, olisiko pyörä kuitenkin parempi 2x11 vaihteisena? Vai tuleeko tässä se ero leveärenkaisiin pyöriin: niillä möngitään kun perinteisellä 29:llä voidaan ajaa vaikka maantietä. Tuossahan välitykset olivat 1x11 ja rattaina edessä 30-piikkiä ja takana 10-42. Erityisesti tuon takapakan välitys mietityttää. Raskaassa päässä kun mennään kahden pykälissä 18 asti ja sitten kolmen pykälissä 24:een ja neljän pykälissä 28-42 välillä. Aikamoiset erot.

Testipyörässä oli SRAM:n GX1 vaihteisto. Takavaihtajan vaihtotuntuma oli jostain syystä jotenkin hengetön? Omassa (SRAM X9-liipasin, X0 Type 2.1 takavaihtaja ja XX-pakka) kun homma välittyy peukaloon asti aika vakuuttavasti. Eli se X1 voisi olla kuitenkin parempi. Se vaan, että pyörän hintalappu 9-versiossa nousee jo aikamoiseksi. SRAM:n DB5-jarrut pysäyttivät, mutta omiin Hopen huippujarruihin verrattuna tuntumaeroa löytyi aika selvästi. Pysähtymisen kanssa ei varmasti ole ongelmaa.

Stache Pölökyn Polulla.

Sitten se lähti latomaan niin, ettei alkuasukkaat meinannu pysyä perässä...

"HANAA!"
Saiko Stache 7 syttymään ostohimoa? Sitä kun on sen verran kranttu ja persaukinen, niin ei suoraan. Mutta potentiaalia siinä kyllä on. Mutta jos pyörää harkitsevalla ei ole ihan niin tiukka taloustilanne kuin meikäläisellä, niin mikä ettei. Tai siinä tapauksessa, jos harkitsee ensimmäisen maastopyörän hankintaa. 

Stache 7 irtoaa noin 2500€ pinolla kahisevaa ja hauskuuselementtiä löytyy etenemiskyvyn lisäksi. Voisin kuvitella tuolla ajavani ihan poluttomiakin kangasmetsäpohjia tyytyväisenä. Miksei myös jossain Lapin erämaissakin? Olisipa Stache ollut tarjolla jo viisi vuotta sitten, kun ostin HiFi:n! Saman suuruinen panostus rahallisesti olisi kyllä lopulta tarjonnut Stachen muodossa pykälän pari enemmän maastopyöräilyn iloja.

Entäpä huoltomiehen silmin? PF92 keskiötä pitää vähintäänkin mulkoilla kulmien alta. Manitoun keulalla on tekemistä luottamuksen saavuttamiseksi. Se merkillinen heksalinkku ei vakuuttanut. Eipä siitä muuta tässä vaiheessa. Sehän pitäisi purkaa atomeiksi ja kasata sitten uudestaan jotta tietää mitä se on syönyt ja selviääkö kotimekaanikko hommasta.

Tässä tilanteessa, jossa tallissa on itse rakennettu Santacruz Highball rima on korkealla. Testiä Stachella voisi kyllä tehdä huomattavasti paljon enemmänkin. Silloin saisi mielikuvan siitä, olisko Stachesta myöskin allrounderiksi?




p.s. Trekistä noin yleisesti
Trek on viimevuosina luonut nahkaansa minun silmiin isolla kädellä. Myös maastopyöräpuolella on otettu suunnittelupöytä uudestaan tehokäyttöön. Aiemmin mainitsemani Gary Fisher kun sulautui Trekin alle muutamia vuosia sitten tuntui käyvän niin, että Trek pisti esim. Superflyssa vain uudet tarrat GF:n piirrustusten päälle. Jonkin aikaa tämä toimikin, mutta kun iskariteknologia ja ylipäänsä ajajien ja toisaalta valmistajien ymmärrys siitä, mitä he 29" pyörältään haluavat saivat Trekin insinöörit teroittamaan kyniänsä. Sama kehitys tapahtui niin maantie- kuin cyclocross-puolella. Factory-teamit valjastettiin tuotekehityksen yhdeksi osaksi. Cancellaran, Nysin ja kumppaneiden mielipiteet on kuulosteltu tarkkaan. Nykyään esim. Trekin maantiepuolen Madone/Domanet, maastopuolen Top Fuel, uusi jäykkäperäsarja Procaliber ja cyclocrossipyörien Boone ovat tämän kehityksen tuloksia. Läskipyöräpuolella tarjolla on sitten Farleyn erilaiset mallit ja ns. "semiläskinä" Stache.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen testiraportti. Onneksi budjetissa ei oo nyt yhtään ylimääräistä, ettei tarvi suunnitella hankkimista ainakaan vielä :) Täytyy joskus kokeilla tuollaista 29+ pyörää kun tilaisuus tulee. Ja pitäishän se testipyörä olla sitten riittävän kevyt ja hyvillä osilla, että sais vertailukelpoista tietoa omiin pyöriin nähden.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa testata, kyllä se kuitenkin eroaa tavallisesta 29-pyörästä. Tuon pyörän reilun 12kg paino ei sinänsä hidastanut menoa tai estänyt pyörän ominaisuuksien esille tulemista. Talviominaisuudet kun vielä saa selville, niin sitten alkaa kokonaisuus hahmottua. Kyllä tuolla nopeaakin pääsee. Tosiaan ajoin omalle xc-radalle 4s. nopeamman kierrosajan kuin koskaan aiemmin olen Highballillani ajanut.

    VastaaPoista