perjantai 7. elokuuta 2015

Jälkitilat ja uudet juonet


Pitkän kestävyyskoitoksen jälkeinen elämä on sujunut tutuissa merkeissä. 

Joop Zoetemelk
Parina ensimmäisenä arkipäivänä olo oli kuin zombilla. Mitään järkevää ei kyennyt tekemään, eikä aivotoimintoilla ylipäänsä voinut juuri kehuskella. Elin jälkitilaa, joka ilmeni niin fyysisinä kuin henkisinä oireina. Kolotti, väsytti, kusetti, pakotti, haukotti - välillä jopa vähän *tutti. Sokerit seilaisivat ylös ja alas samaa tahtia mielialojen kanssa. Kolhujen aiheuttamien tuntemuksien lisäksi kroppaan alkoi ilmestyä muitakin aristuksen kohtia. Vasen olkapää, ojentaja, lapaluun seutu, niskat...vasemman puolen puujalka alkoi sulamaan hyvää tahtia, mutta oikean polvitaipeen ruhje puhkesi väriloistoonsa ja kipuilun kukkaansa puolen viikon maissa. Keski-ikäinen alkaa totisesti tuntea nahoissaan nämä pidemmät seikkailut..

Unta kuulaan
Onneksi sain nukuttua hyvin, sellaisia reilun 8h siivuja. Annoin itselleni luvan olla hyödytön ja mitäänsaamaton juuri sen verran kuin tuntui. Yritin kuitenkin noudattaa suht tasaista ruokarytmiä, join nestettä ja käytin koiraa lenkillä. Aineenvaihdunta pysyi liikkeessä ja vähitellen fyysinen ja heninen kuona alkoi poistua kropasta.

Tiistaina sain jopa huollettua pyörän. Kiitos Rikulle, joka pesi pyöräni palattuani takaisin Ison huipulle - pyörä kaipasi lähinnä harjausta, pakan pesun, ketjun voitelun ja rättihuoltoa. Takakiekko oli selvinnyt koitoksesta hyvin, muutama pienempi heitto oli ilmestynyt, mutta sain ne oiottua lähes ennalleen. Renkaan kyljet olivat säilyneet myös ilman mitään mainittavampia osumia. 

Rukan Tunturiajon reittiä mittaamaan
Syyskuun 11.-12. ajettava Rukan Kortteli- ja Tunturiajot lähestyy vääjäämättä ja reitille piti käydä ajamassa gps-laitteella mittausajo. Näin saataisiin virallinen pituus ja reittiprofiili. Keskiviikkoiltana lähdettiin sitten lenkille Rukan maisemiin. Seurakavereiden laitteet tallensivat jälkeä ja itse olin oppaana. 

Tunturiajon reittiprofiili, nosua kertyy 405m per 15,5km kierros.
Reittijälki open street mapissa, kiertosuunta vastapäivään. Lähtö kävelykylästä Rukahovin, Pisteen ja Tykyn edustalta ja maali samassa paikassa.
Reittijälki maastokarttapohjalla.
Ihme kyllä kolotukset eivät haitanneet juurikaan ajoa. Ensimmäisissä tiukemmissa kinkamissa sen sijaan kävi selväksi, ettei kroppa ole vielä muuten palautunut koitoksista. Maston polkunousua kiivetessä kävi mielessä, että ehkä ei olisi ollut ihan välttämätöntä hankkiutua näin pian n.20% nousukulmaa kiikkumaan. No, käppyrät piti saada jo julkistettua, joten ei auttanut marinat. Ylhäällä tunturissa vaivat kuitenkin palkittiin maisemien avautuessa silmien eteen.

Kohti huipun kiertoa

Perjantaina 11.9. ajettavan Kortteliajon ratakin on jo lähes lyöty lukkoon. Pikkaisen päälle kilometrin rata, joka vedetään kävelykylään ja sen lähiympäristöön. Tiukka otatus siis tiedossa ajajille XCE/sprintti-tyyliin. Ei ehkä kuitenkaan IHAN niin vakavasti? Tai sen nyt tietää, että aina kun lappu isketään tankoon niin kuskit ajavat täysiä. Niin sen kai pitää ollakin?

Elokuun ajatuksia
Tällä hetkellä mieli alkaa olla jälleen odottavalla kannalla. Tässähän on oikeastaan koko sulan maan ajan paras aika edessä: loppukesä ja alkusyksy. Huomasin eilen silmäileväni ajokalenteria pohtien, missä sitä voisi vielä käydä viihdyttämässä itseään? Seuran porukoiden kanssa tehdään reissu Tour de Helsinkiin, joten Saariselän MTB-etapit jäävät väliin. Peukut pystyyn seurakaverille Kallungin Jaskalle siihen koitokseen! Jospa suuntaisi ensivuonna itsekin sinne? No, katsotaan.

Alkaa vaikuttaa siltä, että 22.8. ajettava Rokua MTB voisi olla kesän toinen mtb-otatus meikäläiselle. Siihen ehtisi hyvin toipua ja virittäytyä. Debyyttitapahtumassa kävinkin ajamassa muutama vuosi sitten, joten nyt voisi käydä katsomassa miten kokonaisuus on kehittynyt? Reitille on tullut ainakin mittaa jonkinverran enemmän. Makustellaan vielä asiaa.

Rukan tapahtuman valmistelujen lomassa pitää suunnata jälleen pitkille soratielenkeille idän suuntaan. Reppu pykälään, evästä matkaan ja eikun taipaleelle. Hienoa hommaa!

Jäävuoren huippu
Sananen vielä omasta ajatusmaailmasta. Tässä on hyvä kuva, josta selviää aika lailla niin urheiluharrasteita kuin elämääkin kehystävät asiat. Oikeille urheilijoille jäävuorenhuippu on yksittäinen kisa ja sen tulos. Kaudelle asetetut päätähtäimet ja niissä menestyminen. Voitontahto pitää olla äärettömän kova. Uhraukset ja työmäärä ovat sellaisia, mitä tavis ei ymmärrä. Harrastaja ehkä pintaraapaisun verran.



Meikäläinen ajattelee kokonaisuuksia. Huippuja haetaan, mutta vaikka niitä ei esim. nyt tullutkaan Syötteeltä tuloksen muodossa, niin paljon tapahtui silti niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Opin itsestäni maastopyöräilyn kestävyysharrastajana taas todella paljon. Intiaani jaksaa latoa kanootillaan sitkeästi, vaikka pohja vähän valskaisikin. Fyysisesti tuli pataan, mutta henkisesti koin isoja voittoja. Sitkeyttä minussa riittää. Fysiikka kehittyy vähtellen, vaikka ikääkin tulee lisää. Sen myötä opin armollisemmaksi itseäni kohtaan ja osaan asettaa asiat uomiinsa.

Kun pyörittää kuvan päällä ratasta myötäpäivään, asioita alkaa tapahtumaan. Paljon puhuttu matka alkaa ruokkia tavoitetta, toimien myös itsessään harrastuksen polttoaineena. Vesi virtaa. Happi kulkee. Välillä yskittää, mutta sekin loppuu aikanaan.Kun haluaa jotakin riittävästi, yleensä asiat järjestäytyvät siihen suuntaan. Kun uskaltaa heittäytyä, asiat ovat mahdollisia. Kun on rohkea, pääsee kokemaan uskomattomia elämyksiä. 

Kun ei anna periksi, onnistuu varmasti ennemmin tai myöhemmin. 



1 kommentti: