lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ala-Ölkyn kivijumppaa ja muita priimapolkuja Hossassa

Mies on ajettu pehmeäksi. Viikon takainen rävellys tuli korjattua eilen Hossan poluilla. Iisalmen serpa karautti tatsunillaan Kokalmuksen liepeille parkkiin ja suuntasin itsekin eilen aamusta luontokeskukselle. 

Viimekesän reissujen malliin ukot tankattiin herrrrrkullisilla munkeilla ja moteilla kahvia. Sen jälkeen vaihdoin ajokengät jalkaan, vähensin vaatetusta (ei meinannut uskoa, että aurinko paistaa ja metsässä tarkenee lyhyissä ajokamoissa!) ja Foxien keulat suunnattiin kohti harjujen polkuja. 


Vaivoista huolimatta
Koukataan hetkiseksi kuitenkin tämän hetkisiin tunnelmiin. Kroppaa kivistää ja selkä on kuin...selkäänsä saaneella. Olisi totisesti tehnyt mieli jäädä Hossaan ajamaan toinenkin ajopäivä, mutta tässä kohtaa minun kohdalla realismi astuu peliin. Kun kahdeksan vuotta sitten, n. 16kg tämän hetkistä minääni painavempana kykenin kävelemään n.50m kerrallaan, olin todellakin romuna. Selkärankareuma jylläsi akuuteimmillaan ja aiheutti kovia kipuja. Selkäkipuahan minulla on ollut viimeiset 25vuotta, mutta tuossa kohdassa tilanne oli pahin. Yhä edelleen joudun painimaan sen tosiasian kanssa, että äärisuoritukset tai pitkät reissut maastossa aiheuttavat sellaiset jälkitilat, että selän lihaksistoa saa huoltaa tosissaan. Juuri tämän takia olisin halunnut ajaa viimeisen pitkän jotoksen viime viikonloppuna, jolloin jäljelle olisi jäänyt 3vkoa toipumiseen ja virittäytymiseen ennen Syöte MTB:tä. No nyt jäi 2vkoa ja toivotaan, että se riittää. Ensin huoltavaa ja palauttavaa tekemistä ensiviikolle ja viimeiselle viikolle sitten virittäytymistä. Siksi vain päiväreissu tälläkin kertaa. Ei minulla olisi kyllä ollut varustusta yöpymiseenkään, että ei sen puoleen. 

Usein ihmiset, jotka eivät tunne taustaani ihmettelevät, miksi suunnittelen niin tarkkaan tällaiset asiat? Vastaus on, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Vaikka mieli tekisi toisin niin levolle ja palautumiselle sekä itsensä huoltamiselle pitää varata runsaasti aikaa. Minusta ei ole enempään. Pyöräily sopii minulle kuitenkin niin hyvin, että pystyn tätä nykyä vetämän itseni fyysesti rajoilleni halutessani. Enkä lamaudu täysin suorituksen jälkeenkään. Aika lailla kaikissa muissa lajeissa en kykene oikeastaan mihinkään. Rajoitteet astuvat esiin tavalla tai toisella. Siksi suunnittelen ja pyrin pitäytymään siinä, minkä etukäteen mietin sopivaksi. 

Kahdeksassa vuodessa 50m kävelijästä on kuoriutunut vaikkapa eilisen kaltaisen, koko päivän kestävän maastojotoksen ajava pyöräilijä. Ei se huonosti ole.

Sokeripuoli pelasi eilen siten, että testasin nyt miten käy kun annostelen pitkävaikutteisen insuliinin normaaliin malliin ja jätän ateriainsuliinin lähes kokonaan pois. Neljän tunnin jälkeen sokeri oli laskenut hivenen liikaa (3,9), joskaan en tuntenut mitään erityistä ongelmaa olevan. Kokalmuksen tulistelujen myötä tankkasin runsaasti energiaa ja loppupäivä meni hyvin. Sokerit pysyivät 6-7 välissä ja ajokyky oli erittäin hyvä pitkästä päivästä huolimatta. Eli jatkossa lasken pitkävaikutteista 1-2mmol alemmas niin sen pitäisi olla sopiva. 

Sitten sinne Harjujen poluille
Sanoin serpalle jo reissua suunniteltaessa, että ajattaa miehen semmoisiin paikkoihin, missä ei ole ennen käyty. Päivän päätteeksi saa olla puhti pois. Niinpä kartoille piirtyikin ensimmäisen kahden - kahden ja puolen tunnin aikana ajamista mukavuusalueen ulkopuolella. Ensin harjupolkujen myötä koko ajan ylös-alas kulkevaa reittiä, jossa joutui nykimään intervalleja päästäkseen tiukkoja harjunousuja ylös. 

Piirrettyä reittiä (ei mulla ole edelleenkään modernia gps-mittaria), jossa startti on oikealla (1.) ja harjuetapin päätös vasemmalla (2.). Mitat ovat suurinpiirtein tuommoisa, mitattuna retkikartan mittaustyökalulla.
Sykemittari väitti olevani kuollut ensimmäisen puolen tunnin aikana. Sykelukemat nimittäin näyttivät vaihteeksi viivaa. Tai sitä HR:ää. Mutta lukemat ilmestyivät jossain Syvä-Hoiluan päässä, muutaman ylämäkirykäisyn jälkeen. Elossa oltiin...

Reitti suuntasi Laukkujärven suuntaan ja kohti Lihapyörrettä. Laukkujärven kivisärkkien ihastelujen jälkeen lähdettiin könyämään Lihapyörteen ja Somerjoen rantapulevardeja. Aurinkoinen keli auttoi siinä mielessä, että kivet ja juuret olivat kuivia ja pitoa riitti. Niinpä kykeninkin ajamaan yllättävän hyvin itselleni vaikeita pätkiä. Toki talutinkin sitten runsaasti, koska en halunnut ottaa enää yhtään ylimääräistä riskiä kaluston tai kuskin hyvinvoinnin suhteen. 

Ala-Ölkyn ranskalainen kivitie
Sitten siirryimme Ala-Ölkyn puolelle. Serpa kysyi ensin että "miten on, käydäänkö Ölkyn eteistä tutkimassa?". Minä että Julmalle asti en lähde, mutta kioskilla voidaan käydä kahvit hörppäämässä. Ja niin lähdettiin.

Vaativin kivijumppa löytyy 1. ja 2. välistä ja Ölkyn baari löytyy 2. kohdalta. Palattiin lähes samaa tietä takaisin jatkettiin kuvan oikeaan alareunaan.
Sitten tulikin jäykkäperäiselle ja -selkäiselle kunnolla kulmakerrointa. Serpa kannusti ja meikäläinen ajoi. Pentele vieköön, rytmi löytyi ja niin vain ajoin sen n.2km ranskalaisen kivitien läpi että heilahti! Vitsit että olin tyytäväinen! 


Ai ei löydy Kuusamosta kivikkopolkua? No kyllä löytyy, tosin ihan pitäjän eteläiseltä rajalta.

Serpa tyylitteli mukavuuslippulaivallaan.
Pullakaffit maistuivat Ölkyn baarissa!
"Otetaanko ikkunapaikat?"
Pullaruokinasta selvittyämme palasimme lähes samoja jälkiä takaisin. Serpa helpotti matkaa sen verran, että ajoimme osan paluumatkaa kelkkauraa pitkin. Kiviä oli hivenen vähemmän, mutta horisontti tärisi ihan riittävästi silläkin pätkällä. Palattuamme Somerojan rantabulevardin puolelle totesin, etten ole ikinä ajanut näin teknistä pätkää alkaen harjupolkujen tiukoista kinkamista (niitä on lukuisia) Ölkyn kivipuutarhaan. Olipahan hieno fiilis kun tällainen osuus oli selätetty! No, vielä ei passannut nuolaista, sillä edessä olivat Värikallion suunnan polut (joita oli kylläkin soraistettu, hyvä niin) ja kiipeäminen ylös kohti Mieskallion vaaran reunamille. Sieltä suunnattiin sitten Valkeaisen kankaalle ja tiesiirtymää pitkin Hossalaislampien nurkille.

Hossan priimaa
Sitten olikin aika fiilistellä. Aijai mitä reittiä järvien kierros tarjoakaan! Ehdotonta Hossan priimaa. Reilun kilometrin edettyämme Muikkupuron laavun suunnalta kuului melkoinen pulputus. Laavulla piti taukoa kymmenkunta raskalaista maastopyöräilijää. No johan! Eikö ne kaikki olekkaan seuraamassa Touria? No Hossa Tour vetää vertoja Gallian kyläkisoille.

Kokalmuksen laavu on siis Rytikankaan tien päässä, Korealahden yläpuolella niemen nokassa. Tässä on huikea osuus nautiskeltavaksi!
Hoiluansärkillä mieli lepäsi. Teki mieli pysähtyä joka mutkassa ihastelemaan näkymiä. Lenseä kesäkeli ja upeat järvimaisemat. Kokalmus kutsui kuitenkin lounastauolle.


Ranskanpojat Muikkupuron laavulla. "Nuijjen kanssa ei taijja savolla pärjätä..?" Ei pärjännyt koillismaalaisellakaan..




Kokalmuksessa oli ruuhkaa
Lounastauolle saavuttiin n.4h reissaamisen jälkeen. Kokalmuksessa olikin väkeä valmiiksi. Taisi olla seitsenhenkinen perhe Mäntsälästä, joka oli iskenyt teltan parkkiin laavun viereen ja serpakin oli joutunut alivuokralaiseksi. Mukavaa porukkaa olivat ei siinä mitään. Kaivelin repusta yhtä sun toista tuliaista. Mm. Pitkäsen tilan leipäjuustoa ja lakkahilloa. Sitä kun liekitettiin nuotion yllä niin voi pojat, että maistui kaikille! Suut oli messingillä niin serpalla kuin päävuokralaisillakin. Söin kyllä itsekin hyvin mielin, kannatti lastata reppuun vähän lisäpainoa. 

Runsaan lounaan + jälkiruokien jälkeen päätetimme suunnata Lipposensalmeen ja siitä Syrjäharjun kierrokselle. Siitä tulisi vajaan 20km kierros lisää päivän jotokselle. 

Syrjäharjun tunkkausnousu. Tämän takia niitä pyöriä kevennellään!
Kannatti tunkata!
Serpa mietteissään Pistolehdon (?) soratiellä. Vähiin käy yhteisjotos ennen kuin loppuu.
Korealahti. Nimensämukainen.
Syrjäharjulle noustaessa meinasi paistettu leppäsavu-Vilhelmi pyrkiä uudelle purentakierrokselle! Jo oli taas tiukka tunkattava. Mutta kyllä se palkitsikin, sillä Syrjäharjun harjupolku on kokemisen arvoinen. Muistuttaa Pytkynharjua Syötteellä, mutta on huomattavasti kapeampi. Muutamassa kohdassa menoa hidastaa tuulen kaatamat puut, niitä tosiaan riittää Hossan alueella. Bunnyhoppia sai harjoitella yllin kyllin. Harjulla saatiin vesisadekin niskaan. Olisiko kolme pisaraa tipahtanut nahkalle! Todella hyvä tuuri kävi kyllä sen puoleen, koko päivän sai ajaa aurinkoisella puolella, kun saderintamat joko kiersivät alueen tai menivät edellä karkuun. Aittojoelta ajettiin sitten soratietä pitkin takaisin Kokalmuksen tienoille.



Kättä päälle ja kotia kohti
Kokalmuksen Korealahden maisemissa vietettiin loppuparlamenttia yhteisen matkan osalta. Mikä päivä olikaan taas takana! Minulla tietysti vielä paluumatka luontokeskukselle, sama minkä serpa oli ajanut aamulla munkkikahvin juontiin. "Illalla pittää käyä suihkussa" totesi savolainen. Mahtoi olla raikasta suihkuvettä Kokalmusjärvessä, mutta karaistuneet serpat eivät ole moksiskaan. Toivotin hyvä loppureissua ja kiittelin jotoksesta. Olin saanut taas mahtavan ajopäivän vyölleni ja varmasti riittävän viimeistelyn Syötettä ajatellen. Siellä nähtäisiin parin viikon päästä.

Suuntasin sitten toisen kerran Lipposensalmeen ja tällä kertaa menin sillan yli Lipposenniemen puolelle. 


Lipposensalmen sillalla.
Pitkä-Hoiluan rantoja.

Valitettavasti tämä on yhä yleisempi näky Hossan poluilla. Pitkokset ja ojien ylitykset alkavat lahota käsiin.
Ei tullut tällä kertaa peesaajia perässä..
Ajelin Pitkä-Hoiluan rantoja ja kastelin kenkänikin. Nimittäin Syrjäharjun kierron aikana saderintama oli pyyhkinyt alueen yli ja metsä oli märkä sateen jäljiltä. Polun reunojen korkea varvusto kasteli. Jossain kohdassa päivän pituus alkoi näyttämään merkkejä, ylittäessäni yhtä lukuisista kaatuneista puista. Ylitys ei mennyt enää kuten piti ja könähdin vasemmalle puolelle puuta vasten. Sain palkaksi pientä ruhjetta vasempaan käsivarteen, mutta ei onneksi mitään vakavampaa. Aina näillä keikoilla sattuu jotain! Päivän kun ajoin lyhyissä ajokamppeissa, niin sääret olivat saaneet osumaa ja sama koski käsivarsiakin. Ah se ihana tunne suihkussa jälkikäteen :)


Niin tulin viimeisiltä poluilta tien varteen ja ihmettelin, kun pyörän perä vetelee kummallisen löysästi puolelta toiselle. Takarengas osoittautui melkoisen lussuksi! Oliko rengas ottanut osumaa kaatuessa? No, eikun kaivamaan pumppua repusta ja hetken pumppailtua jatkoin matkaa. Pääsin lopulta hyvin viimeisen viitisen kilometriä takaisin autolle, vuotokohta ei ollut iso.

Tehollista ajoa kertyi 5h 57min ja koko jotokselle kertyi mittaa n. 7,5-8h. Kilometrejä kertyi mittarin mukaan 68km. Kalorioita palo 4000kcal. Että palautella saa. Kiitos serpalle loistavasta päivästä ja hyvä minä! Ajoin kyllä loistavasti ja autolla oli tunne, että ei olisi ollut ongelmaa jatkaa vielä muutama tunti pidempäänkin. No, parin viikon päästä saa ajaa koko rahan edestä!

Siihen asti toivutaan ja viritellään o/


Lisää kuvia täältä

 

6 kommenttia:

  1. Kiitokset vaan leipäjuustosta ja lakkahillosta!
    T, kahvi-absolutisti Mäntsälästä

    VastaaPoista
  2. Hienot paikat. Pitäisi saada joskus aikaiseksi lähteä ajamaan reviirillesi.
    Psstt... kuvalinkissä lienee jotain vikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, jotain osasin siis tuhria linkityksessä...nyt pitäisi toimia. Koillismaalla on kyllä näettävää, koettavaa ja ajettavaa.

      Poista
  3. Hyvä Taneli! Nyt on reissut kohillaan. Jotenkin minua ei enää epäilytä lainkaan, etteikö se tuplamatka taittuisi Syötteellä parin viikon päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu pitkälti siitä, miten selkä pysyy matkassa ja saa pidettyä sokerit kohillaan. On se mahdollista. Mutta peukut pystyyn, ettei sataisi!

      Poista