maanantai 8. kesäkuuta 2015

Syväpuhdistusta

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet huoltohommia tehden. 



Omat ajohommat ovat jääneet todella vähiin, osin myös surkeiden säiden myötä. Sen takia on sitten ottanutkin töitä vastaan. Pajan pukissa on nähty läskipyörä, 26" täpäri, oma santacruz sekä pari uuden vuosituhannen alun maantiepyörää. Viimeviikolla tein töitä tosissaan parin Giantin maantiepyörän kanssa, saadakseni ne ajokuntoon omistajansa tälle viikolla toteuttamalle ajomatkalle. Olisihan näitä tietysti hivenen aiemmin voinut tehdä. Mutta näillä mennään, sanoi Pena Matikainenkin aikanaan IFK:n vaihtoaitiossa..

Kuntotarkistuksia ja töihin
Riskinä kun on aina viimetingan hommissa se, että jotain fataalia on korvattava ja länsi-siperian käsivarastoista ja kivijaloista ei löydy korvaavia osia tarvittavalla aikataululla. Kelta-mustan TCR:n tapauksessa pulssia nostatti Campagnolon osasarja. Jo pelkästään takapakan avaukseen käytettävää työkalua piti hakea ensi alkuun. Omasta pakistakaan sitä ei löytynyt. Jos jokin laakeri olisi sökönä tai vaihtajat tiensä päässä, niin siinähän sitä oltaisiin. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut.

Kun kuntoarviot oli saatu selville ja huoltosuunnitelma tehtyä omistajan kanssa alkoi työvaihe. Urakka kysyi kolmena iltana yhteensä 10h töitä normaalin työpäivän lisäksi. Reilusti liuotinpesuainetta, hammasharjoja, rättejä, käsivoimia ja kärsivällisyyttä. Pohjelihaksia jaloilla seisomiseen ja selälle kestävyyttä. Tummapaahtoista Juhla-Mokkaa muutamia pannullisia. Matti Airaksista radiosta ja toiselta tyylisuunnalta radio cityn tarjontaa. Muutamia matkan varrella opittuja niksejä ja työtapoja. 

Ja niin vain pajalta kuoriutui pari ihan ajokelpoista, puhdasta ja uusilla voimansiirron osilla viritettyä ajopeliä. Toinen kohtuullisen hyvin kulmia kohottavalla ajoasentosäädöllä.  Kerroin kyllä, mitä tuollainen aiheuttaa ajettavuudelle. "Kyllä se luottaa mulle ja haluan sen noin...". Mikäpä siinä sitten, jos kerran luottaa.

Huoltohommat syö polttoainetta
Jännä homma muuten, kuinka sokeritkin pyrkivät laskemaan huoltohommissa. Näin käy melkein joka kerta, kun pajalla säätää pidempiä siivuja. Kielii siitä, kuinka tuollainenkin työ syö energiaa. Käsivoimia tuollainen syväpuhdistus ainakin kysyy. Nimittäin nyt on sormivoimat olleet vähissä ja kämmenien puristusote hukassa. Rattaiden ja pakkojen putsaus on vaativaa puuhaa, kun kuorrutteena on vuosia kertyneet rasvapaskat. Pajalla tulee kyykittyä, käännettyä ja väänettyä, jynssättyä, pyörittyä ja hyörittyä. Siinä sitä hydraattia palaa. Aivotyö tietysti vielä siinä osana.

Rakkaudestako lajiin? No osittain ainakin. Toki näistä vaivanpalkkaakin osaan pyytää. Mutta kyllähän joku muu, jossain muussa tilanteessa olisi sanonut, että tarjoapa jonnekin muualle. Eihän näiden vanhojen ja likaisten tapausten kynsiminen aina mitään herkkua ole. Mutta kun omistaja on pitkän linjan kestävyysliikunnan harrastaja, muissa lajeissa saavuttanut oikeastikin isoja juttuja ja tarve on kova (eikä omaa osaamista ole), niin silloin on syytä tarjota apuaan.

Pyörämekaanikoille

Olen osasielultani pyörämekaanikko varmaan lopun ikääni. Olen aina tykännyt niiden rassaamisesta, toki sillä rajauksella, että ihan mitä tahansa halpispaskaa en suoraan sanoen jaksa käpistellä. Eikä tarvitsekaan. Jonkinlaista rajausta kun näissä hommissa pitää, niin rassaus pysyy mielekkäänä. Eikä oman pajan välineetkään anna myöden ihan mihin tahansa ihmetekoihin. Niin kauan kun pysytään kierrekeskiöissä, avorenkaissa ja rungon ulkopuolisissa vaijereissa niin kykenen tekemään joskus jopa ihmeitä. Tai ei niitä ihmeitä näissä hommissa tapahdu, toimiva lopputulos syntyy osaamisen, sitkeyden ja kiinnostuksen myötä. Kunpa pääsisi kouluttamaan itseänsä lisää ja saisi hankittua parempia työvälineitä. No, jälkimmäisen voi toteuttaa kyllä kun ryhtyy tekemään asialle konkreettisia toimia.

Nostankin auliisti hattua kaikille ammatti- ja amatöörimekaanikoille. Kyllä toimivan, läpikäydyn ja kiiltävän ajopelin lopputarkastelussa on jotain samaa, kuin siinä kuuluisassa kahvimainoksessa. Käsityöläinen voi katsella tyytyväisenä kättensä ja ajatustensa työtä, hörppien maukasta kuumaa..



Tältä näytti kelta-mustan TCR:n voimansiirto. Ketju meni suoraan roskikseen ja vaihtajat likoamaan liuotinaineeseen. Vanhat vaijerit kuorineen samoin roskiin ja uutta tilalle.

Onhan nämä säädettävät stemmit tietysti joskus paikallaankin, mutta onhan tuo aika rivo asento ajettavaksi...ja nuo tankonauhat...!

Kelta-mustasta TCR:stä kuoriutui lopulta ihan toimiva peli. Vaihtajat ja rattaat olivat Campiksen Mirage-sarjaa eli perusosia. Mutta ehkäpä sen takia olivat vielä hyvässä kunnossa.
Täytyy sanoa, että Campiksen pakan rattaissa on silmää miellyttävät muodot. Varsinkin kun ovat puhtaana.
Ei tuo nyt juuri ole kulunut. Olisiko sitä rasvapaskaa ollut jo niin paljon, että kulunut ketju ei enää päässyt kosketuksiin ratasmetallin kanssa, vaan eräällä tavalla liukui möhnän päällä..?

Kuten yleensä näissä, vaihtajan korvake oli nähnyt jo parhaat päivänsä. Lievää vääntymistä oli havaittavissa, mikä aiheutti epämääräisyyttä vaihtamismekaniikkaan. Ja eip tuon vaihtajan palautusjousikaan enää uudenveroinen ollut.

Minusta tuntuu, että nämä 9-vaihteiset voimansiirron osat kestävät rutosti enemmän kuin nykyiset kympit tai yksitoistaset?

Valmiina ajoon. Tuo stemmi tosin...huh huh.

Sinisen Giantin voimansiirto oli lähes samassa iskussa. Ihme kyllä napa oli ihan kunnossa. Kuvan oton jälkeen tajusin, että kiekot olivatkin tuubikiekot. Ja takatuubi oli ihan finaalissa. Joten nämä menivät vaihtoon, koska käytettävissä olevalla aikataululla ei olisi uusia tuubeja saatu liimailtua/teippailtua. Tuskin tästä kylästä edes löytyy tuubeja hyllytavarana. Joten varakiekot sitten käsittelyyn..

Tyypillinen näky valitettavan monessa vanhemmassa maantiepyörässä. Hiekkaa, rasvaa ja kyyneliä. Jälkimmäisiä ainakin mekaanikolle..
Muutaman tunnin liotuksen jälkeen alkoi hammasharjatason jynssäys.

Tästäkin vaihtajasta tuli lopulta ihan toimiva laite vielä, kun nämä kuvan liat sai putsattua.
Giant huollettuna, pestynä ja säädettynä.

Jälleen kerran tuli käytyä läpi ajopelit, jotka olivat vielä pelastettavissa olevassa kunnossa. Katseet saa kohdistaa pyörien edellisen omistajan suuntaan. Huoltohommat on laiminlyöty sieltä lähtien. Nykyinen on ostanut ajopelit tutustuakseen lajiin, eikä ole osannut tehdä niille mitään. Tästä eteenpäin osaa vähän enemmän. Siitä se lähtee etenemään. Ja jatketaan pelastusharjoituksia jatkossakin.

Sitä varten pyörämekaanikkoja (vaikka harrastetason sellaisia) tarvitaan. 

p.s. ja paikallinen kivijalkakin hyötyi projekteista. Omistaja kävi ostamassa kassillisen varaosia näihin talkoisiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti