maanantai 29. kesäkuuta 2015

Highballin uudet vaatteet

Viimeviikon torstaiaamuna älyluurin näytölle ilmestyi viesti saapuneesta lähetyksestä. Kietaisin aamupalan normaalia reippaammin ja hyppäsin housuihini. Karautin matkahuollon toimipisteeseen hakemaan kiekkopussin, jonka Kempeleen kiekkotohtori oli lähettänyt edellisenä päivänä matkaan. Työpäivä meni hitaasti sinä päivänä. Tietoisuus siitä, että kohta neulaspoluilla kuuluisi taas "jiiiiiiihaaa" sai minuutitkin tuntumaan tunneilta.


Torstai-ilta meni pyörää kasatessa. Olin vaihtanut edellisenä iltana vanhan keulan tilalle hivenen uudemman Foxin satamillisen, jonka hankin kevättalvella käytettynä fillaritorilta. Tässä versiossa olisi 15mm läpiakselijalat, joten siltäkin osin olisi odotettavissa parannusta pyörän ajettavuuteen. Sain vaihdettua laakerin alakoolinkin ehjänä vanhasta keulasta uuteen, vaikka hivenen hermostuttikin naputella sitä paikalleen. Ruotoputkesta piti hivasta muutama milli pois, että ohjainlaakerin kiristys toimi kuten pitikin. Torstai-illalle jäi vielä kiekkojen asennuksen lisäksi ketjun pesu ja takapakan sekä jarrulevyjen asennukset. Perjantai-iltana pääsin sitten testilenkille. Voi pojat, että olihan se taas mukavaa!

Tatankijoen ylittävä silta.


Linjaraivausten tuloksia Vuotungintien varren mtb-reitillä, Aksonlahden puoleisilla pitkos-osuuksilla. Osa pitkoksista oli rikki. Tulvavedet olivat myös saaneet lankut liikkumaan pois alustoiltaan.

Aikansa kun raivasi, alta löytyi taas läpikuljettavat pitkokset.

Saapunkijärven Aksonlahti.



Miltä pyörä sitten tuntui? 
Ensinnäkin se ilkeä kärmesmäinen kiekkojen vetely oli tipotiessään. Sen tunsi heti perstuntumassa, vaikka en revitellytkään ensilenkillä. Ajelin enempi tunnostellen sisäänajon merkeissä. Kiekkojen kokonaispaino itseasiassa keveni Funworks-kombinaatiosta jonkun kymmenen grammaa huomattavasti jykevämmästä kehästä riippumatta. Sapimin CX-Ray pinnat toivat eron DT:n Comp raceihin ja prolock-nippeleihin. Toki Thunder Burt renkaana on myös keveimmästä päästä. Mutta enpä pane hanttiin tälle asialle. Kevyempi ja kestävämpi kokonaisuus passaa oikein hyvin!

Keula jämäköityi myös ihan selkeästi. Ero on itseasiassa huomattava. Tunne sivuttaisliikkeestä hävisi samantien ja käsitunne sanoo, että pystysuuntainen kiertojäykkyys on ihan eri luokkaa. Ihan kuin navasta tulisi nyt yhtenäinen paketti ohjaamoon. Osansa tässä tunteessa on itse keulassa ja sen patruunoissa. Entinen valskasi jo aavistuksen luoden epämääräistä liikettä. Mielenkiintoista lähteä esim. Syötteen poluille testailemaan, miltä pyörä tuntuu hivenen teknisemmässä maastossa verrattuna Kuusamon neulaspolkuihin. 

Lohikoski MTB

Testilenkit saivat oivallista jatkoa lauantain ja sunnuntain aikana, kun Lohikosken Veikko ja Päivi tulivat lomailemaan Kuusamoon ja tilasivat viimekesän malliin opastettua maastopyöräilyä paikallissa maastoissa. Sehän sopi vallan mainiosti. Lauantaina oli vain niin sateista, että sen päivän reissu (r)ajoittui aamuun. Heliharjun polut tarjosivat kuitenkin juurikin sopivaa ajamista itse kullekin. Kaikki ajoimme kesän ensimmäisiä lenkkejä.


Sadetta pitämässä Matkajoen sillalla.
Arsen pelastajaa tarvittiin lauantaiaamuna, tosin ei metsässä vaan tiesiirtymillä.

Sunnuntaina suuntasimme idän suuntaan. Kiersimme lentokentän takamaiden kautta Jaapanlahden kiertäville poluille, Raatesalmen metsäautoteitä pitkin Kuorinkijärven maisemiin ja sieltä edelleen metsäpolkujen kautta Muovaaraan. Porukka sai punnertaa hetken ihan kunnolla noustessaan satakuntametriä yhtä soittoa ylös vaaralle. Muovaaran pusikoissa lymyilevät hyttyset, mäkärät ja muut herhiläiset innostuivat maastopyöräilijöistä ja iskivät surutta kiinni, kuin sika limppuun. Herran jestas, että oli kaveria! Eipä tehnyt mieli pitää kovin pitkiä taukoja, joten tulimme kohtuullisen joutuin alas vaaralta. Luikonkankaan soramontuilla sentään saattoi pitää taukoa, sen verran tuuli pääsi auttamaan asiassa. 

Jaapanlahden kiertävillä poluilla, vettä oli paikoin runsaasti. Mutta kirkasta sellaista!


Kuva sisältää tuotesijoittelua: #LAS #BLIZ #SyöteMTB #minä ja muut #TREK in mannekiinit.
Hiljainen on tämä vetopöytä.

Kuorinkivaaran iso hakkuu. Karun kaunis polkupätkä tässä, mahtavaa ajaa tuhatta ja sataa, paitsi että...

...tänäkesänä menon katkaisee tällainen lätäkkö.


Veikko punnertaa viimeiset nousumetrit Muovaaraan.

Päivin huumori piti taluttamisesta huolimatta.

Kallista muovia...

Näkymää itään, horisontissa Venäjän tunturit.

Luikonkankaan soramonttu.

"Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tässä ollaan jo viimeisillä polkupätkillä tulossa Tropiikin alueelle.

Reissun viimeiset pitkokset.

Highball pelasi hienosti viikonlopun seikkailuissa (7,5h ja n.126km). Takavaihtajan tarina alkaa olla lopussa, tilaan uuden jahka työnantaja korvaa seuraavan kerran menetettyä vapaa-aikaa. Eli ihan pian. Kokonaisuus on kuitenkin sekoitus laadukkaita komponentteja erinomaisessa rungossa. Ei vielä maailman keveintä sorttia, mutta riittävän kevyttä, jotta sähäkkyyttäkin löytyy tarvittaessa. Ihan helvetin hyvä pyörä, suosittelen kyllä varauksetta Highball carbon -runkoa.

Ja Sportaxistahan niitä saa!

Vielä kerran kiitokset Kempeleen kiekkotohtorille Kimmolle kiekonkasauksesta!


2 kommenttia:

  1. Huikean hieno nollausreissu superrankan kevään päälle! :-) Uusia jotoksia suunnitellessa... ;-)

    VastaaPoista
  2. Hieno kuvakertomus taas kerran!
    Tanelia kaivattaisiin täälläkin monin paikoin siistimään hakkuiden jälkiä ;).

    VastaaPoista