perjantai 29. toukokuuta 2015

6h MTB antoi luvan ajaa maastopyörää

Juuri ja juuri selvittiin PKN:tä. Sitten edessä oli jo PKP. Jaa mikä?

Männyn Mika antaa ohjeita ennen lähtöryhmityksiä. Kuva: Marko Kerola
Aikainen herätys 
Herätyskello soi sunnuntaiaamuna klo 05.00. Aamun toimet sujuivat lievää värinää tuntien: ajoreissu odotti taas pitkästä aikaa. Aamupalan ja parin ison kahvimotillisen jälkeen sain kamat kasaan ja olin valmiina lähtöön tunti heräämisen jälkeen. 

Mikä saa tällaiseen hullutukseen? Kauden maastopyöräilyavaushan se. Paksukumi Teamin järjestämä 6h MTB Paksukumipolokasu tarjosi erinomaisen mahdollisuuden länsi-siperialaisille maastopyöräilyn ystäville ihmetellä lajin luonnetta ja kuulostella, oliko pitkä lumikausi vienyt kuinka paljon ajotatsia? Oulun seudulla oli toki ajettu jo varmaan toista kuukautta maastossa ja eteläisessä Suomessa varmaankin jo huhtikuun alusta lähtien. 

Kuusamossa olivat lumet vasta sulaneet ja tulvavedet vallanneet monet maastopätkät. Aurinkoisimmat kankaat olivat muutamia päiviä aiemmin kuivaneet ajokelpoisiksi, mutta sateiset kelit pitkin viikkoa pitivät huolen, ettei turhaa ennakkoharjoittelua päässyt tekemään. Mutta eipä sen niin väliä, olihan siinä kuuden tunnin aikana ainakin aikaa ajamiselle ja vireen hakemiselle. 

Merimaata kohti
Sain reissukaverikseni seurakaverini Harrin ja poikansa Juhon. He noukkivat minut kyytiin kuuden jälkeen. Peräkärryyn lastattiin kaksi läskipyörää ja meikäläisen 29" ja ukot sullottiin reppuineen ja kapsäkkeineen autoon. Ja eikun menoksi. 12v. Juho tuskin malttoi pysyä verkkareissaan, niin paljon hän tapahtumaa odotti. Olisihan se nuoren miehen ihka ensimmäinen pyöräilytapahtuma, jossa ajettaisiin numerolappu tangossa! Tunnostelipa meillä kokeneemmillakin olevan sopivaa virettä päivän seikkailua kohtaan.

Tapahtuman keskuksena toimi Köykkyrin ympäristö rakennuksineen. Ajanottorakennuksessa hoitui myös ilmottautuminen.

Reilut 60 osallistujaa tuli nautisekelemaan maastopyöräilystä.

Kempeleen Pyrinnön majalla oli sauna ja suihkut sekä palkintojenjako.

Perille ja starttiin
Perille saavuttiin muutaman mutkan kautta kymmenen maita ja siinä varttia ennen starttia saatiin porukka pyörien päälle. 
Valmiina kuin tinasotilas. Paitsi ajolasit on vielä repussa ja vielä meinasi tulla kiire hässäköidä ne päähän ennen starttia :) Vasemmalta lukien Juho, Antti, Harri, minä ja Tanel. Kuva Marko Kerola.


Mieli ja katse kirkkaana asetuttiin lähtöalueelle kuuntelemaan järjestäjän ohjeita. Kun tarvittavat nuotit ja koordinaatit oli jaettu, asetuttiin kolmeen eri tutustumiskierroksen vauhtiryhmään. Ensimmäinen, kisakuskeja sisältänyt porukka ajoi vajaan kympin reitin noin puoleen tuntiin. Itse jäin kakkosporukkaan, jossa ajeli ilmeisesti paljon MTB Oulun lenkkiporukkaakin, kierrokseen käytettiin vajaat 40min. Kolmas ryhmä ajeli sitten huomattavasti rauhallisemmin ensimmäisen kierroksen, varmistellen että kaikki pääsivät kierroksen läpi omien kykyjensä mukaan. Hyvä systeemi, mikä varmisti sen, että reitti tuli tutuksi kaikille ja toisaalta alle sai vähän rauhallisemman avauskierroksen.

Mitä nyt itse tunaroin etuvaihtajan kanssa ja tiputin ketjut kertaalleen. Uuden ketjun ja eturattan vaihto aiheutti sen, että etuvaihtajan säädöt eivät olleetkaan ihan iskussaan. Kyllä ne säätöpukissa pelasivat, mutta kun ei ehtinyt ja joutanut muka testata toimivuutta kenttäoloissa, niin lopputulos oli tämä. No, asian kanssa pärjättiin, kuten jatkosta selviää.

Kempeleessä oli jo kesä. Vaikkakin kohtalaisen viileä lännen puoleinen tuuli puhaltelikin välillä napakastikin. Samaan aikaan Sodankylän maantiekisoissa satoi räntää, rakeita ja ties mitä kuskien kärsiessä kylmyyttä muutaman lämpöasteen alla. Ei käynyt kateeksi, kun jälkikäteen kuulin...Kuva: Jouni Aspi.


Varsinaiset kierrokset
Toisen kierroksen alusta sitten sai lähteä latomaan oman maun mukaan. Päätinkin lähteä välittömästi ajamaan hyvää tahtia, siten että saisin nostettua vauhtia muutamalle seuraavalle kierrokselle tasaisesti. Halusin testata sykkeellä ajamista ja sitä, kuinka kroppa toimii maastohommissa. Toisaalta halusin kuulostella, miten ajaminen ylipäätänsä sujuisi vauhdikkaammasti ajaen. Reitti kun oli kuitenkin kokonaisuudessaan helppoa tekniseltä puoleltaan. Muutama kapeampi polun pätkä, pari kuraojan ylitystä, yksi pidempi mätöpätkä ja yksi kivikkolasku. Muuten neulaspoluilla ja kuntoradoilla loikottelua hyvällä rytmillä. Köykkyrin mäen oikean reunan nousu oli toki ihan napakkaa settiä, varsinkin mitä pidemmälle päivä eteni. 

Onnistuin tiputtamaan ketjut toisen kerran jossain lähestyttäessä Köykkyrin mäkeä. Siinä vaiheesa veri vähän kuohahti. Mikä ihme siinä nyt maksoi? Nostin ketjut ja jatkoin ajoa. Ajattelin että voin pilata päiväni tällä asialla tai keskittyä ajamaan. Niinpä päätin jättää etuvaihtajan rauhaan muutaman kierroksen ajaksi ja ajella isommalla eturattaalla. Mäki tuli noustua putkelta ja kieltämättä se alkoi tuntua vähän nihkeältä kolmannen kierroksen aikana, kun ei se 38 pikkinen minun voimantuotolla välttämättä siihen ihan optimi ole. Muutoin asiassa ei ollut ongelmaa. Kolmas kierros taisi olla päivän nopein kierros, siihen 31min tuntumaan, muutama sekunti päälle. Taisi se kisamiesten tutustumiskierroksin olla nopeampi ja päivän nopein ajokoira Tukin Heikki kaahasi jonkun kierroksistaan 24 pintaan. Jep jep. Soinin Kyösti pätki fatbikellaan kaikki kierrokset tutustumista lukuunottamatta 25-29min väliin, ajaen eniten kierroksia nopeimmassa ajassa. Mestarit ovat erikseen.

Mutta kukin omilla vahvuuksillaan ja itse nautin koko rahan edestä. Ajo sujui alusta lähtien hyvin ja ukkelikin tuntui toimivan. Erityisesti jaloissa tuntui riittävän virtaa ja voimaa. Käsien ja niskan kipuilua osasin odottaakin, selän kestävyyttä aprikoin eniten. Mutta ei mitään ongelmaa siinäkään mielessä, pystyin kyllä ajamaan niillä eväillä, mitä kroppaani olen talven aikana saanut rakennettua.

Neljäs ja viides kierros alkoivat sitten jo tuntua hivenen happamemmilta verrattuna alkukierroksiin. Päätin ajaa yhtä kyytiä kuudennen kierroksen loppuun, jolloin se pronssinen lätkä olisi ansaittu. Pidin sitten reilun vartin tauon tankaten energiaa ja verryttellen jäseniä. Sepänheimon Antti lähti siinä vaiheessa täysjäykällä yksivaihteisellaan jatkamaan matkaa ja lyöttäydyin völjyyn. Niinpä siinä ajettiinkin sitten rennosti seuraavat pari kiekkaa. Kierrosajat tipahtivat reilusti, mutta toisaalta oli hyvä ottaa hivenen iisimmin, eikä polttaa kynttilää heti ensiajossa molemmista päistä. Näillä kierroksilla oli taas hyvä seurata yksivaihteisen kuskin ajotyyliä ja voimanjakoa. Omakin vaihteiden riplailu jäi siinä vaiheesa minimiin ja taas tuli koettua useita ahaa-elämyksiä. Monta maastonkohtaa kun menikin paremmin voimaa enempi annostellen ja putkelta ajaen, kuin kevyemmällä tuumalla surraten. Joten kiitos vaan Antti opista! :) Viimeiselle kierrokselle otin taas vähän energiaa ja ajoin sen sitten hivenen napakammalla tahdilla kuin edelliset kaksi. Näin plakkariin kertyi kaikkiaan 9 kierrosta 9,7km radalla eli n.88km. Ihan hyvä päiväpuhde ja maastokauden avaus! 

Sokerimarinoitumisen asteesta ja muista hidasteista
Sokeripuolikin pelasi erittäin hyvin, ei ollut minkäänlaisia ongelmia ajon aikana. Otinkin kyllä energiaa tasaisesti, alkaen vajaan tunnin jälkeen startista ja pyrin juomaan enempi kuin luontaisesti olisi tullut juotua. Siinä nopeiden kierrosten aikana tosin tuli sellainen olo, että vain juoma meni alas. Söin yhden energiapatukan, pari kerrosvoileipää, yhden rusinalaatikon, yhden banaanin, join litran mustaherukkamehua, puolitoista litraa energiajuomaa, puolilitraa vissyä ja yhden 2dl marjasopan. Suolakeksejä meni kourallinen. Ajon jälkeen mittasin sokeriksi 4.2 eli hivenen oli alarekisterissä, mutta ei vielä mitenkään heikolla mallilla. Ajon jälkeen söinkin heti yhden kerrosvoileivän lisää.

Selkä ja vatsa kestivät hyvin ajamisen rytinät. Tuntui siltä, että pitkälle kevääseen tekemäni lumityötunnit kantoivat hedelmää. Lumilapiota kun tuli heiluteltua aika monta tuntia viikottain vielä toukokuun alkupuolelle, kun levittelin isoja lumimassoja pihallani. Persaus kyllä rohtui ;) Ai että oli taas ihana tunne mennä suihkuun ajon jälkeen ;) Noo, kyllä se "kannas" kovoo ajotuntien myötä! Ja juu, pitää ottaa uudet ajohousut nyt maastokäyttöön. Pöksyjen istuuvuus pitää olla hyvä, ei passaa olla liian lösähtäneet mallit.

Lopuksi
Taisin sijoittua 14. sijalle yhteisissä tuloksissa ja 9. yleisessä sarjassa, kun hurjimmat läskipyöräilijät otetaan omaan sarjaansa. Että ei huonosti. Kultainen osallistujamitali olisi irronnut 10:llä kierroksella ja se olisi ollut ajettavissa. En kuitenkaan halunnut puristaa vielä ensimmäisessä ajosessiossa itseäni liian ahtaalle. Joten hyvä näinkin. 

Entäpä meidän muu porukka? No Juhohan näytti närhen munat koko muulle porukalle! 12v. kaveri ajoi kaikkiaan 6 kierrosta ja n.57km päivän aikana. Välillä sellaista tahtia, että isä Harrikin sai ajaa ihan oikeasti kunnolla. Hienoa! Mahtava oli seurata poikien ajamista yhdessä ja varmaan oli hieno kokemus kummallekin. Meidän seuran Hyrynsalmen vahvistus eli Tanel Süvari ajoi myös todella hienosti. Kaima sijoittui minun edelle yleisen sarjan 8. sijalle ajaen samat 9 kierrosta kuin minä, mutta neljä minuuttia nopeammin. Mäki tuntui nousevan erityisesti, joten Tanel on hyvässä iskussa jo näin kesän alussa. 

Muutkin ajoivat komeasti, oli kautta linjan todella hyvä meininki ja kannustusta tuli niin kärkikuskeilta kuin häntäpäästäkin. Ja toisinpäin. Järjestäjäkin taisi tykätä ja toivotaan, että jatkoa seuraa tulevaisuudessakin! Näille tapahtumille on todellakin tilausta! 

Kiitos vielä kaikille hienosta päivästä ja kiitos PK-Teamille järjestelyistä o/


Taitaa olla lopun alkua. Maaliin tulossa. Kuva: Jouni Aspi.
Tanel Süvarin tyylinäytettä. Kuva Katri Ellilä.

Juho Mourujärvi vauhdissa! Mies painaa n.35kg ja rengaspaineet laskettiin 0,4bariin. Olisi vissiin kestäneet olla vähäisemmäktin :) Kuva: Katri Ellilä.


Homma paketissa! Ihan hyvissä voimissa, vaikka ojentajat ja niska ottivatkin itseensä. Kuva: Jouni Aspi

Tanelit kertailevat päivän kulkua.

Tulokset löytyvät täältä

Linkki Katri Ellilän hienoihin kuviin


2 kommenttia:

  1. Houkuttelevalta näyttävät ajopolut tuolla.
    Tulee aina hyvä mieli kun lukee tai kuulee juttuja nuorista pyöräilijöistä. Pyöräkauppiaamme ajoi viime syksynä 6-vuotiaan poikansa kanssa Tähtisadeajoissa melkein koko lenkin. Kyllä oli ylpeä ja iloinen isä kun juttelimme tapahtuman jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se reissu on ollut kyllä kunnioitettava 6-vuotiaalle, nimittäin reitti oli jo vaativa nousujensa puolesta! Hyvät, jouheat reitit tuonne oli viritetty ja passelia ensilenkille :)

      Poista