keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Pitkää kuvina

Viikonloput maistuvat työläiselle erityisen hyvälle. Eritoten viimeisin painos. Perjantaille sattui 1. tilipäivä aikoihin (jonka olin ajatellut olevan vasta tällä viikolla) ja säänhaltijat pitivät kelit kohdillaan miehen ulkoilutuksen näkökulmasta. 



Tankit täyteen
Tämähän tarkoitti sitä, että perjantai-illasta piti valmistaa ihan omin kätösin pellillinen pitzaa niin tilipäivän, kuin viikonlopun ulkoiluaktiviteettien takia. Tankkaus oli syytä hoitaa kohdilleen. Ilta menikin ahtaessa ensin napa sinkeäksi ja sitten köllötellen vatsan vieressä. Lauantaina suuntasin sitten laduille, pienellä riskillä tosin. Edellisviikonlopun 12h Sivakointi sai selän jumiin, oikea puoli persauksesta lapaluun alle vihoitteli tosissaan. Palautteleva lenkkeily, särkylääke, kevyet venyttelyt ja jääsalva saivat tilanteen rauhoittumaan loppuviikkoa kohden. Mutta eipä tuo onneksi isommin haitannut hiihtelyä, ei sen aikana eikä jälkeenkään päin. Sainkin sivakoitua reilun 25km verran, mikä on minulle oikein mukavasti. 

Jos kohta tänä talvena hiihtolenkkien määrä on tipahtanut edellisestä, niin vastapainoksi ladulla on tullut viihdyttyä pidempään. Ei tästä ole montaa talvea, kun Petäjälammen kolmonen vaati monta pysähdystä pulssia tasaamaan. Kun aloittaa saavin pohjalta, edistysaskeleet ovat huomattavia. Jos tulisi panostettua enemmän hiihtoon, tätä nykyä saattaisi olla ihan hiihtäjäksi luokiteltava yksilö. Tällä menolla pysytään hiihtelijän kategoriassa, eikä siinä mitään. Pyöräily maistuu sen verran hyvin talvellakin. Mutta maastopyöräilyn näkövinkkelistä on hyvä viettää aikaansa laduillakin.

Sunnuntain pitkä vitonen
Lauantai-ilta menikin sitten huilaillessa. Sunnuntaiksi saatiin aikaiseksi kuusamolaisittain pyöräilyn massatapahtuma. Minun lisäksi kaksi muutakin talvipyöräilijää lähti sunnuntailenkille. Ajoin lämmittelylenkiksi taajaman kierroksen pohjille ja suuntasin kohtauspaikalle. Etelänpuoleinen tuuli sai trion suuntaamaan Kuparivaaran lenkille. Ensin vastatuuleen vitostietä etelään, sitten mukava kipakkaa nousuakin sisältävä Kuparivaaran kierros ja vitosta takaisin taajamaan. Lenkistä kertyi reilu 50km ja yksi mies jäi tässä kohtaa jatkamaan remonttihommia. Duona kierrettiin vielä taajamassa lenkki, kunnes jatkoin yksin matkaa. Menohaluja oli, niin suuntasin vielä Saapungin lenkille. Eipä puuttunut kuin auringonpaiste, niin olisi ollut huikea kevättalven keli. Harmaudesta huolimatta oli mukava ajella, tiekeli oli paikoin ärsyttävä, mutta muuten ei ollut nollakelissä valittamista. Niinpä sain vain ajovyölle 6h päivän, josta ajoa kertyi viisi ja vartti. Kilometreinä 116km. 

Ruoka muuten maistui maanantaina työmaalla taas siihen malliin, että heikompia hirvitti...
Koskikara oli toimeliaana Kolvankijoen Tamppikoskella.




Tuntuu siltä, että kevättalvi on saapunut useita viikkoja aikaisemmin, kuin vuosiin. Yöpakkaset antavat odottaa yhä itseään.

Tuuli oli nietostanut useamman metrin kinoksia Kuparivaarantiellä

Näkymää luoteen ja pohjoisen suuntaan
Pojat iskee irti heti, kun kaivan kameraa taskusta..!


Taajamassa taas, Kuusamojärven Kirkkosaareen vievällä talvipolulla. Ponttoonisilta näkyy oikealla.

Tämä siltaosuus valmistui viimesyksynä, vasemmalla ensikesänä viimeisteltävän uimarannan pohjia.


Saapungin lenkillä, Marjamaantiellä on muutama kipakka nousu..

Saapungin kylän maisemia, noin 6-7km keskustasta.



Mäkelän idylliä

2 kommenttia:

  1. Aikamoinen talvilenkki! Meilläkin on todettu, että hiihto ja maastoajo tukevat mukavasti toisiaan, lisäksi pilatesta ja vähän maastojuoksua, niin mulle sopiva paketti on valmis. En ole osannut edes päättää, kummasta puuhasta tykkään enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reittisuunnittelu auttoi, porukalla vastatuulipätkää ja yksin sitten myötätuulessa mahdollisimman paljon :) Hiihtely on ollut mulle kyllä pitkä ja kivinen tie. Kuulun siihen ikäpolveen, jonka hiihtointo tapettiin peruskoulussa ja armeijan umpihankitarpominen viimeisteli loput. Sitten 15v. taukoa, kunnes aloin kävelemään sukset jalassa ja samalla "opetin" pientä tyttöäni hiihtämään. Tällä panostuksella taidot eivät ole kehittyneet mitenkään huimaa tahtia, mutta kun kestävyyskunto on kehittynyt isoilla loikilla niin se antaa siimaa nykyään hiihdellä ihan hyviäkin siivuja. Ja tekniikkapuoli on toki ottanut sekin pikkaisen edistystä.

      Poista