sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Jäälinmeren mailla ja vähän muuallakin

Kaipasin irtiottoa arjesta työviikon päätteeksi. Pakkasin kamppeet perjantaina työpäivän jälkeen ja lähdin etelän leirille merimaihin. Vastaavia reissuja on tullut tehtyä viimevuosina kevättalvisin ja syystä. Viikonlopun ajoleirillä on ajettu monet kerrat naamat harmaiksi, mutta mielet täydeksi. Niin nytkin.



Suuntasin siis Kempeleeseen, Hikisten Siivujen pelipaikoille Kimmon ja Helin luokse. Suunnitelmana oli ajaa niin sanotusti riittävästi ja samalla kokoontua lauantai-iltana torinrannan makasiineille syömään ja saunomaan vähän isommallakin porukalla. Torin rannan kahvilamakasiini olikin oivallinen paikka ja sielä vietetty lauantai-ilta oli todella onnistunut.  


Makasiinin kabinettia

Ajohommien näkökulmasta tilanne oli se, että Oulun seudulla oli satanut vettä loppuviikosta. Viikonloppuna saapuivat yöpakkaset, mikä tiesi  panssarihankikantoa koko talousalueelle. Hangilla olisi ajanut vaikka maantiepyörällä, sen verran jämerää kantopintaa löytyi. Metsäpolut olivat sen sijaan jo paikoin niin jäisiä, että homma oli turhan riskialtista. Se harmitti hivenen, mutta kokonaisuus toimi vallan mainiosti.

Lauantai-aamupäivän polkulenkin polkuosuus päättyikin omalta osalta pieneen kaatumiseen. Etukiekko lähti luistamaan kuperasta jääpolusta vasemmalle kyljelle ja tietysti tarjosin vasemman käden ranneta ensimmäsenä jäistä maata vasten. Peukalon alapuolelle kämmenen syrjään tuli euron kolikon alalle ruhje, joka oli heti kohtuullisen kipeä. Tangosta oli vaikea pitää kiinni, joten päätettiin keskeyttää leikkiminen siihen ja suunnattiin takaisin Kempeleeseen sillä erää. Onneksi ruhje alkoi parantua illan mittaan ja tänäaamuna kädessä ei ollut komeaa mustelmaa kummempaa. Heli teippasi käden vielä ennen lenkille lähtöä, joten ajohommat sujuivat oikein hyvin.


Tänään ajettu Jäälinmeren kierros tarjosi kyllä niin priimaa urastoa, ettei mitään rajaa. Vielä kun porukkaa lähti yhteensä viiden kuskin verran, niin olihan se mukavaa ajella! Jäälinmeren suuntaan kulkevan sähkölinjan alla oli mahtava ajaa. Patikkoa riitti, mutta mukava myötätuuli ja panssaripinnat saivat ajovauhdit nousemaan mukavan reippaiksi. Jäykkäperällä sai kyllä tehdä töitä koko ajan ja ensikesän seikkailuja ajatellen kroppa sai hyvää jumppaa koko rahan edestä. Mikä parasta, kroppa ei hyytynyt tuossa hommassa. Jotain on tullut talven aikana tehtyä siis oikein. Polkupätkät ja soratieosuudet osoittautuivat jälleen niin jäisiksi, että ne jätettiin suosiolla niille sijoille sulamaan.


Jäikö reissusta jotain toivomisen varaa? No eipä juuri. Majapaikan ravinto- ja muu huolto pelasi priimatasoisesti, kuten aina. Ajoseura oli nippa kelvollista... no ei! Kyllä sekin oli priimaa :) Tietysti ainahan olisi pikkaisen enemmänkin voinut ajaa :) Tällä kertaa pohkeisiin kertyi ajoa yhteensä n.8h ja 130km.

Tässä muutama kuva ja tästä linkistä sitten loput.


Lauantai-aamu alkoi tästä
 

Leveyttä on kuin Mannerheimintiellä.

Ratapenkan huippupolkua

Sunnuntaina suunnattiin Jäälinmeren suunnille. Ensimmäinen tunti oli vähän taiteilua jäisten kohtien kanssa, mutta mitä kauemmas edettiin niin sen lumisemmaksi urastot muuttuivat.

Sanginsuun seuduilla


Virtaa riitti niin langoissa, kuin niiden allakin

Muutama evästaukokin maltettiin pitää. Tässä ollaan Alakyläntien lähellä, jossain Auranmajan suunnilla.

Ajettiin melkein monttuun. Tuolta kuvalinkistä selviää tarkemmin.

Toivoniemessä.

Torinrannan rakennussuunnittelun "helmet"..toisaalta, rumilukset ovat olennainen osa oululaista kaupunkikuvaa.

Suunnattiin kaupungin reunamien läpi kohti Limingantullia ja Kempelettä. Heti kohta tämän jälkeen alkoi julmettu lumisade ja tiukka vastatuuli.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti