lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystäville

Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoille! Kallistan kypärää ja kumarran teille kaikille!

Hienoa, että olette kulkeneet blogini mukana jo ihan kohtalaisen pitkänkin huikosen. Mukava se on porukassa bloggailla, kuin pyöräilläkin! Mutta toki ainakin jälkimmäinen sujuu yksinkin. Kuten tänään. Pitihän se käydä ulkoiluttamassa pyöräilijän parasta kaveria. Pari viikkoa kestäneet tuuliset päivät alkoivat tyyntymään ja normaali pakkaskeli palasi takaisin.



Onneksi kylmän kelin rinnalla kulkee yleensä upea sää. Pakkasta oli lähtiessä -9C ja lenkin aikana miinukset kasvoivat -15C:een. Aavistuksenomainen 3ms luoteistuuli sai poskipäät ja varpaat kipristelemään siitäkin huolimatta, ettei valitsin lenkkireitiksi varsin mäkisen reitin. Kylmässä kelissä on mukavempi ajaa sopivaa mäkinousua kuin loikotella kovinkin reippaasti alamäkeen. No, sitäkin tänään oli ja 45kmh tuossa kelissä tuntui! 

Talviajamisen vaatetuksesta on yhtä monta mielipidettä kuin on ajajaakin. Ikänsä urheilleilla saattaa olla kone siinä vireessä aina, että lämpöä riittää eikä kerroksia tarvita. Tämmöinen nelinelonen diabeetikkoharrastelija tarvitsee aika holtittomasti vaatetta pärjätäkseen päivän kelissä. Jaloissa oli yhteensä kolme kerrosta, päällimmäisenä lämpimät ajohousut (ne Helin tekemät!). Yläkropassa...odotas...yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kun heijastinliivi lasketaan vielä niin kuusi kerrosta. Kaulassa kaksi puffia ja kypärälakki. Päässä lisänä hiihtolakki, pipo ja kypärä. Kädessä lapaset ja nahkarukkaset. Jalassa yhdet kohtuupaksut, pitkävartiset sukat ja Laken 303 ajokengät. Hyvin osui vaatetus kohdilleen. Kone oli lämmin, ainoastaan varpaat kärsivät kohmeudesta ja poskipäitä nipisteli viima. Joku varmaan pyörittelee päätänsä, että kaveri vuoraa itseänsä kuin miseliinimies. Pakko se on, kun palelee muuten. Talvessa tarkeneminen on yksilöllistä. Mikä sopii yhdelle, on toiselle aivan liikaa.

Tänätalvena on kyllä ajaminen maistunut. Päivän lenkki puhkaisi 1600km rajan. Parina viimeviikkona on tullut 40km työmatkaa, kaikki muu on erikseen ajettua lenkkiä. Siinä mielessä tasalaatuinen pakkastalvi on ollut, että pitkiä ulkoliikuntataukoja ei ole nyt tullut. Se selittää lenkkiaktiivisuuttakin. Vaikkakin tänäänkin kyllä lähtö ei ollut maailman herkintä. Tunnin kun oli ajanut niin sitten alkoi kone kiertämään mukavasti ja kiittelin mielessäni, että kannatti lähteä. Varsinkin kun auringonlasku oli tajuttoman hieno tänään!

Tässä lisää kuvia päivän reissusta, 2,5h ja pikkasen päälle viiskymppiä. Vauhtia otin taajaman kierroksella ja sitten suuntasin korpeen. 


Talvimaantiepyöräilijän toiseksi paras kaveri.

Mäkelän maisemia


Tämän pyöräilijän paras kaveri!


Tuolta kynnykseltä lähdettiinkin haipakkaa alas. Keula kohti itää, Hiidenvaaran etelärinteillä kulkevalla Kärpänkyläntiellä.



Autiotiloja riittää..




Vasemmalla talvipyöräilijän toiseksi parhaat ja oikealla kolmanneksi parhaat kaverit.

Vajaan 30km päässä sijaitseva Naatikkavaara siintää horisontissa, huippu 431m merenpinnasta.

Aika huikea oli palailla kotiin näissä tunnelmissa..!



2 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää Taneli! Mieleni tekisi kommentoida tuota vaatemäärää, mutta tiedämme jo toistemme ajoasusteetkin sen verran hyvin, että se lienee tarpeetonta... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin jälkeenpäinkin! Juu, ei kannata ei :) Meidän lenkkiympyröissä vielä vuosikymmenen alussa kulkenut nuori mies ajeli t-paidassa ja talviajotakissa eilisen kaltaisessa säässä :)

      Poista