sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten ajoin Highballin neitsytlenkin, vajaa 3h ja reilu viiskymppiä. Sen jälkeen niitä on kertynyt jokunen lisääkin ja voi pojat ja tytöt, että ovatkin olleet huikeita reissuja!


Täytyy todeta, ettei minulla ole ikinä ollut näin hyvin omille mitoilleni sopivaa pyörää. Ei koskaan. Kaikki muut ovat olleet vähän sinnepäin. Santa Cruzin suunnittelijat ovat kyllä osanneet mittailla millit ja kulmat niin passelisti, etten tällä kokemuksella keksi parempaa jäykkäperärunkoa. Aika usein kuluneen vuoden aikana on tullut ajateltua, että tämän pyörätyypin ideaaliaihio on tässä. Vaihtamalla se ei todellakaan tule parantumaan. 

Kulutustavaraa
Osia voi hipistellä, se on selvä. Ketjut vaihdoin viime kesänä, ennen Syötteen maastoseikkailuja. Siinäpä se sitten on ollutkin! No, etukiekkohan meni siinä typerässä haaverissa, jossa ajokaveri kojautti maantiepyöränsä etukiekolla Funworksin kehän ropelille. Mutta siinä ei ollut kysymys kulumisesta. Se oli vaan puhdasta typeryyttä molemmilta osapuolilta. Onneksi oli varakiekko ja sillä olenkin sitten ajellut puolisen vuotta. Suunnitelma on tosin olemassa kiekkojen suhteen. Kempeleen kiekkotohtori on lupautunut heikkona hetkenään rakentamaan jälleen jotain uutta. Tai osittain vanhaa, sillä ajatus on käyttää nykyiset DT240s navat ja GF Hifin peruja olevat ydintuhon kestävät Bontrager Duster kehät ja puolata ne sitten uusilla pinnoilla ja nippeleillä. 

Satula on tiensä päässä ja se aiheuttaa lievää ahdistusta. Hanurini on tykännyt vuosimallin 2011-2012 Selle Italia XC -mallin jakkarasta, mutta sitä ei ole enää valmistettu aikoihin. Hyllyssä on kyllä kaksi vastaavaa, mutta väritykseltään valko-vihreitä. Mustahan se olla pitäisi. Saa nähdä, joutuuko tässä kuitenkin hyväksymään värikoodauksen vastaisen yhdistelmän. Perskohtainen tuntuma voi ratkaista asian. Olisikohan jossain päin Suomea pajaa, joka virittäisi satuloihin vastaavanlaiset mustat päälliset? Vähän kyllä epäilen. 




Muutapa ei ole sitten tarvinnut vaihtaakaan. Ei edes keskiölaakeria, joka korkkasi Scandalissa jo muutaman tuhannen ajokilometrin jälkeen. Sama laakeri on ollut nyt vuoden päivät käytössä, eikä toistaiseksi ole oireillut mitenkään. Olisiko tässäkin takana se, että Highballin kiertojäykkä runko on armollisempi keskiölaakerillekin. Luulen näin. Täytyy kuitenkin tehdä tässä lähitulevaisuudessa täyshuolto ja siinäpä sitten tulee tarkistettua laakerin sielunelämä ja kunto. Voihan se olla, että uusi pitää laittaa tulevan ajokauden menoja silmällä pitäen. 

Thomsonin putkiosat ovat jälleen osoittautuneet asenna ja unohda -tyyppisiksi. Todellista laatua, eikä tarvitse miettiä ikinä tai missään, että kestävätköhän? Polkimet aiheuttivat edellisessä pyörässä vaivaa. Shimano XT:n polkimet ovat olleet erinomaiset. Ei minkäänlaista moitetta niille. Jalka löytää polkimille nopeasti ja klossi kiinnittyy moitteetta. Aivan sama, onko lunta tai kuraa välissä. Eastonin EC70 carbon lowriser 690mm leveydessä on myös ollut oikein toimiva tapaus. Yhdessä satamillisen stemmin kanssa ohjaamo on toiminut kuten pitää.

Voimansiirrosta muutoin täytyy todeta, että luojan kiitos investoin SRAM:in XX-kampisettiin. Modasin ne Rotorin 26/38 qringeillä ja siinä on ollut kyllä loistava yhdistelmä. Totuus on se, että yhden rattaan systeemillä olisin ollut lirissä monet kerrat. Kai sitä on sen verran heikko yksilö, että jossain Syötteellä tarvitsee todellakin pelastusrengsta, vaikka takana olisi kuinka 36 piikkistäkin tarjolla. Kapea q-factori (156mm) on ollut enemmän kuin hyvä juttu. Polvi- ja säärikulmat ovat tykänneet! Jotkut arastelevat kuituosien käyttöä maastopyörässä. Ihan turhaan. Nuokin kammet ovat saaneet surutta kyytiä matkan varrella ja ovathan ne ottaneet osumaa ja käytön jälkiä on. Mutta mitä sitten? Sitä vartenhan ne on tehty. 

Hopen Race X2-evot ovat täyttäneet myöskin tehtävänsä moitteetta. Siinä ovat jarrut, jotka ovat myöskin satsauksen arvoiset. Ei mitään moittimista ja ovat myöskin joutuneet koetukselle kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Päivityksiä
Tulevalle ajokaudelle on suunitelmissa päivättää vaihdeosia. Paljon kilometrejä nähneet SRAM:n X9:t alkavat olla siinä kulumisen asteessa, että paras olisi päästä jo pikkuhiljaa huilaamaan. Tilalle olen kaavaillut XO-sarjan Type 2.1 takavaihtajaa ja jos budjetti kestää niin XX:n liipasimia/etuvaihtajaa. No, katsotaan nyt mitä lompakko sanoo. Yleensä se panee kyllä hanttiin...

Hommasin uuden keulan tuossa jokunen aika sitten, kun semmoinen ilmestyi sangen edullisesti tarjolle. Tai ei se uusi ole, vaan käytetty, mutta muutaman vuoden tuoreempi kuin nykyinen Foxin 100mm RL. Olennainen ero on siinä, että tässä tuoreemmassa versiossa on 15mm läpiakselin alajalat, kun vanhassa on perinteinen pikalinkkusysteemi. Muuten kyseessä on sama keula. Ei mitään ihmeellisiä säätöjä, mikä oikeastaan sopii minun ajotyylilleni ja tavoilleni vallan mainiosti. Paluuvaimennuksen säätö ja kiinni tai auki. Siinä se. Läpiakselimalli tuo kuitenkin lisää kiertojäykkyyttä ja tukevoittaa keulan toimintaa. Kun DT:n navatkin tälle keulatyypille valkattu niin nyt tähtäimessä on se kokoonpano, mitä alunperin suunnittelinkin.


15mm läpiakseli on pikkaisen tukevampaa sorttia, kuin tavallinen pikalinkku. Akelin päät eivät kierry ja rengas tulee asentaessa aina suoraan.

Että siinähän sitä onkin taas suunnitelmaa. Mutta kun perusraami on kohdillaan niin mikäs näitä muita osia on päivitellessä. Kyllä se totuus jälleen osoittautunut todeksi. Köyhän ei kannata ostaa halpaa. 

p.s. niin, minkäverran sitä ensimmäisen vuoden aikana tuli sitten ajettua? Kun ynnäillen kaiken yhteen niin yhteensä 294h ja 6034km. 



















3 kommenttia:

  1. 6034! No, pyörähän tykkää siitä, että sillä ajetaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin! Ja kukahan lienee tämän sloganin takana ;)

      Poista
  2. Mieleisellä pyörällä kilometrit kertyvät kuin itsestään.

    VastaaPoista