maanantai 8. syyskuuta 2014

Tähtisadeajot mallia 2014





Kaartaessani kotipihaani eilen noin klo 23.00 huokaisin pitkään ja syvään. Takana oli n.1200km reissu, sisältäen n.90km maastoajamista. 60km enempi tai vähempi kaasu pohjassa. Väsy oli aika jäätävää luokkaa, mutta olo oli silti tyytyväinen. Reissu oli totisesti kannattanut tehdä, hyvässä seurassa ja sopivasti ohjelmaa sisältäen. Kävin ensimmäisen kerran Nyrölän ja Saarenmaan teillä sekä poluilla kolme vuotta sitten. Tapahtuma vakuutti jo tuolloin ja meininki tuntuu pysyvän vähintäänkin yhtä hyvänä vuodesta toiseen.

Reissun päälle
Suuntasin perjantai-iltana Kempeleeseen Helin ja Kimmon luokse. Päivä oli mennyt rauhalliseen tahtiin vapaapäivästä nauttien. Takana oli kuitenkin seitsemän päivän työputki ja varsinkin jalat tuntuivatkin juuri siltä. Pohkeet olivat hivenen jumissa ja etureidet viikon kävelyistä hiukan arat. Suunnitelmana oli käydä lauantaiaamuna lenkillä Kempeleen poluilla ja teillä, testaillen kalustoa ja avaten kropan jumeja. Kimmo oli rakentanut Salsastaan Tähtisadeajopyörän ja Heli arpoi maastopyörän ja cyclocrossin välillä. Minun tapauksessa pyörävalinta oli selvä, mutta postipekka oli kiikuttanut torstaina uudet Schwalben Thunderburtit korvaamaan silestoneiksi ajettuja Geaxin Barroja. Thunderburteista ei ollut itsellä aiempaa kokemusta, joten testilenkki oli enemmän kuin paikallaan. Puolentoistatunnin päästä mielikuvana oli, että hiton hyvät kuivan ja kovan pinnan renkaat, joissa riittää sivuttaispitoa ja rullaavuus on erinomaista luokkaa. Kun puntarikin tykkäsi renkaista (433g / 417g, jopa kokonaista -35g verrattuna Geaxeihin! :),  ei niiden asentaminen tuottanut tuskaa. 


Testilenkin jälkeen tankattiin menetettyjä kalorioita ja huilattiin hetkinen. Siinä vaiheessa saatiin lisäystä matkaseuraan, kun tuore Ironman-nainen Lavosen Suvi lähti mukaan reissuun. Niinpä Kimmon ja Helin baijerilainen sai kuskattavakseen kontillisen kasseja, yhden syslorossipyörän ja katollisen polkupyöriä niiden omistajien lisäksi. Ei muuten tuottanut mitään ongelmaa, kamat sopivat nätisti kyytiin ja pyörteline vislasi korkeata c:tä kun Kimmo suoristi oikeata jalkateräänsä matkan aikana. Ei voi kuin kehua tuommoista matka-autoa!

Saavuimme puolin kahdeksan maita Jyväskylään ja suuntailimme keskustan omppuhotelliin majoitukseen. Täytyy sanoa, että omenahotellin konseptissa ei tuhlata tyhjänpäiväistä tilaa mihinkään joutavuuksiin. Neljä henkilöä, matkatavarat ja kolme polkupyörää sopivat kyllä siihen yksiöön, mutta siinä liikkuminen oli kuin live-tetristä. Jotta yksi saattoi liikkua yhtään, täytyi toisten liikahtaa saman verran. Hitusen liioiteltuna. Joka tapauksessa majapaikka hoiti hommansa ja edullisesti. Ristorante Pizzeria Maria hoiti seurueen iltapalapolitiikan totutun hyvään tapaan. Itse tyydyin kanakoriin, joka sekin oli hitusen liian tuhtia tavaraa. Sokeriarvot tykkäsivät hivenen kyttyrää hiilarilatauksesta, ja huolena oli että menikö hivenen yli. Ehkä.

Kimmon Salsa ja minun Santa Cruz eteisessä, Suvin..hetkien, Giantko se nyt oli? yöpyi naulakon alla pystyssä :) Helin Kona sai yöpaikan Bemarin tavaratilassa.

Vakipaikaksi muodostunut Ristorante Pizzeria Maria ei pettänyt tälläkään kertaa. Vatsat täyttyivät! Naapuripöydässä stand-up -miehet Tommi Tuominen etunenässä heittivät kohtuullisen levotonta läppää kuullessaan, että poro-pitsan pääraaka-aine oli loppunut. Kuvitelkaa loput :) Ai niin, Robert Petterson on kyllä huikea!
Polkupyöräilijän Juhlapäivä
Aamu avattiin illalla marketista ostetuilla aamupalatuotteilla ja kahvilla. Porukka sai muuten yllättävän kivutta hoidettua kisakamppeiden pukemiset ja muut aamurutiinit huolimatta postimerkin kokoisesta tilasta. Yhdeksän maita lähdimme suuntaamaan Saarenmaan koululle. Aamusumu väritti hiljaista Jyväskylää ja loi mahtavan aamutunnelman. Mittari näytti n.13-14 astetta siinä vaiheessa.

Nakkasin korvanapit korviin ja valitsin sopivaa hengennostatusmusaa: teemaan sopivasti saavuimme vaparaatasta polttaen Saarenmaan koululle. Välittömästi kun navigaattorin ohjeet päättyivät, näkyi tien varressa ensimmäinen liikenteen ohjaaja. Ihan loistavaa! Merkkinauhaa ja muuta rekvisiittaa oli viritetty komeasti koulun piha-alueelle. Loistava juttu, välittömästi tiesi tulleensa pelipaikoille! Liikenteenohjaajia taisi olla peräti kolme kappaletta viittomassa suuntia sillä n.200m matkalla, joka ensimmäisestä kaverista oli viimeiseen kaveriin. Aika seppä olisi saanut olla jos olisi pystynyt sekoilemaan siinä vaiheessa itsensä jonnekkin, minne ei olisi pitänyt. Kenttämestarilta tuli ohjetta leppoisaan tyyliin turhia hötkyilemättä. Baijerilainen saatiin hyväksyttävälle paikalle koulun pallokentän reunaan. Eikun numerolapun hakuun. 

Lähtöpaikka oli koulurakennusten välisellä pihamaalla, suunnaten vasemmalle Saarenmaantielle.
Numerolapun kiinnitystä, ei se kyllä tuossa järjestyksessä mennyt ja onneksi hehku välähti riittävästi...lappu tuli kiinnitettyä kuten pitikin :) Kuva: Studiowoima

Kovaa ajoa
Lähtöryhmityksessä. Olisin kyllä kernaasti ottanut vierelleni muitakin kuusamolaisia ja Cycloksen kuskeja. Ei ole vielä ottanut tulta allensa, vaikka olen mainostanut tapahtumaa. Ei ole helppoa ei..no, seuraa saa kyllä kun menee pelipaikalle! Kuva-arvoitus, "missä Jallu luuraa?". Kuva Lasse Vuori

Startti tapahtui klo 11. Topparin Jaakko, Miettisen Olli, Tukin Heikki, Kimmo ja kumppanit huolehtivat siitä, että vesi valui silmäkulmista samantien kun johtoauto lähti alta pois. Ei tainnut vauhti tippua alle neljänkympin kertaakaan ensimmäisellä 2km asfalttiosuudella. Ylämäkiin sai latoa ihan surutta, tosin imuhyöty oli aikamoinen ja ajo lähti kohtuu helposti liikkeelle. Keularyhmä repi kuitenkin väkisin eroa harrastelijoihin ja itse kurvasin jonkinlaisessa kakkosryhmityksessä ensimmäiselle soratieosuudelle. 

Keulaporukka jossa Kimmo kylmän viileänä, meikäläinen näkyy hämäränä hahmona takana. Kuva Lasse Vuori.

Tässä vaiheessa oli vielä kohtuu sujuvaa, vaikka melkoista haipakkaa mentiinkin. Kuva Studiowoima.
Tässä vaiheessa kärkiryhmä oli reipinyt eroa ja pienempiä ryhmiä syntyi sinne ja tänne. Lähdin tekemään vetotöitä Suville kuvan takaosan mäen laelta. Kuva Lasse Vuori.
Happi oli yhtäkkiä tiukemmassa kun ylämäkeenkin tuutattiin ihan hyvää tahtia. Näkyi kelpaavan muillekin tuo tahti.


Mäkijalka ei ollut hassumpi. Ei mikään loistelias, mutta jotenkin se sujui kuitenkin. Ensimmäiset polut sujuivat mukavasti, ei ollut minkäänlaisia ongelmia pysyä vauhdeissa. Ensimmäinen teknisempi osuus jossain 7-8km kohdalla näytti tuovan ohjelmaa osalle porukkaa. Kuskia oli pitkittäin ja poikittain kivikon keskellä ja reunoilla. Helin kisa meni ilmeisesti juuri tähän kivikkoon. Etukiekon tuubi puhkesi johonkin kivikon "miinoista" kun Heli ei päässyt valitsemaan omaa ajolinjaansa. Kisa meni valitettavasti siihen. 

Kimmo kertoi jälkikäteen ajonsa menneen "päin helvettiä". Tarkoittaen siis sitä, että hän ei pystynyt ajamaan normaalilla erittäin kilpailukykyisellä tasollaan. Kunto ei vaan ollut sitä mitä mieli olisi käskyttänyt. Suvin kisa eteni ilman isompia murheita, mäki nousi vahvuuksien mukaisesti, polkuajo tuotti jonkin verran ohjelmaa. Pyörän vaihteet eivät kuulemma toimineet kuten olisi toivonut ja ketjutkin tippuivat matkan varrella ainakin kerran. 

Itsellä kaikki reitin alaspäin viettävät osat ja polkupätkät menivät hyvin. Mutta ylämäkiajaminen alkoi hiipumaan jo ensimmäisen kierroksen loppua kohden. Lehmämäessä tiputin ketjut kertaalleen, kun pöljyyttäni sähläsin vaihteiden kanssa. Sen verran otti kierroksia, että kun pääsin pyörän selkään hyppäsin putkelle ja ajoin samantien parin kolmen kaverin ohi. Pitäiskö tuo tunnetila saada jotenkin pysyväksi kun pyöräkin alkoi heti kulkemaan pienissä sievissä aggrehuuruissa? Joka tapauksessa menetin vähitellen yhden selän silloin, toisen tällöin. Kroppa alkoi taipua diisselimoodiin. Huumori säilyi siitäkin huolimatta, reitti kun meni hienoissa paikoissa ja ylipäänsä fiilis oli kunnossa. Jostain syystä horisonttiin häipynyt Suvi ilmestyi näkökenttään kierroksen loppupuoliskolla. Ajoimme kierroksen loppuun yhtämatkaa. Heli tarjosi juomaa huoltoalueella, kiitokset siitä! 

Toinen kierros ja maaliin
Tuntemukset olivat aika puutuneet kun lähdimme toiselle kierrokselle. Suvi odotteli minua mukaansa ja huuteli että "alahan tulla sieltä!". No minä tein työtä käskettyä ja tein taas vetotöitä kykyjeni mukaan alun asfalttipätkällä. Soralle päästyämme en vaan enää kyennyt samaan vauhtiin. Suvi jatkoi omaa tahtiansa.

Lopulta vo sanoa, että ensimmäinen kierros meni kohtuudella 1h 21min, mutta toinen kierros alkoi tuntua loppua kohden lähinnä kohtuuttomalta! Ei vaan kyennyt tekemään yhtään mitään kovemmissa nousuissa. Hartiat ja olkapäät alkoivat puutumaan, samoin alaselkä, takareidet ja pohkeet. Maitohappoko lie jäänyt lillumaan niin kovin lihaksistoon? Reumaatikon jäykistyneet nivelet lienevät joutuneet liikkumaan väkisin, mikä on sitten provosoinut lihaksistoa. Liian kovaa touhua, liihan vähällä treenillä. Ei siinä sen kummempaa. 

Joten ei ollut mikään suuri ihme, että Liljan Harri tulla pölisteli rinnalle ja ohi reitin kääntyessä Puuppolan suuntaan ja kohti itäisintä osaa. Kypärää vaan kumartaen miehelle, täysjäykällä sinkulalla sielä taas painettiin ja kuskikaan kun ei ole mikään pieni keijukainen niin rujoa oli se survominen jyrkissä ylämäissä! Mutta voimaa oli ja sinne se vaan häipyi tasaisen varmasti. Ykshaukisen kierrossa olimme vielä kimpassa, mutta Lehmämäen n.20% nousussa Harri survoi siihen malliin singulaariansa, että ei voinut mitään. Taas tiesi miltä tuntuu kun on tikkuaskissa vain palaneita tikkuja! Tosin se mentiin mitä oli käytettävissä, eikä annettu periksi. 

Muuten, reittimestari Jouni Ollikaiselle tässä kohdassa suurkiitokset! Nimittäin tämä Ykshaukisen kiertävä reitti ja ne Pukkalan peltojen nousut olivat upeita vaikkakin raastavia! Ja se kannustus! Eipä ole ikinä saanut sellaista huutoa ja taputusta kuin siellä! Kiitokset niille joille se kuuluu! Huutelinkin terveisiä Kuusamosta ja että ensivuonna tavataan :)
 
Viimeisellä kilometrillä, kohtalaisen helpottuneena vaikka joka paikkaan koskikin. Naama on ihme mutrulla :) Kuva Studiowoima


Rushin pullo oli minun :) Kuva Lasse Vuori

Sijoitus oli lopulta 44. kun kahdelle kierrokselle starttasi miehissä 92 kuskia. Aika oli samaa luokkaa kuin aiemminkin eli tällä kertaa 2:48,04. Taisi kuitenkin tulla nopein loppuaika, reitin ollessa kyllä hitain niistä kolmesta joihin voi verrata. Että pitää olla siihen kuitenkin tyytyväinen. Kiitokset vielä kerran, kyllä kannatti tehdä reissu vähän kauempaakin! Mukava oli reissata hyvässä seurassa, kiitos Kimmo, Heli ja Suvi! Ja onnea Suville ja Tukin Heikille, molemmat pokkasivat kakkossijat! Ja onnea Miettisen Ollille, joka putsasi pöydän miehissä, naisten nopein oli Sini Alusniemi.

MIettisen Olli putsasi pöydät, ansaitusti! Loppuaika huima 2:05

Lavosen Suvi naisten 2. ja Tukin Heikki miesten 2. Komiasti!


Tulokset ja linkkejä kuvagallerioihin järjestäjän sivujen kautta.




2 kommenttia:

  1. Mukava kisaraportti. Yritetäänpä ensi vuonna tavata tapahtuman merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos o/ Sehän olisi vallan mukavaa!

      Poista