lauantai 13. syyskuuta 2014

Ruska ja Rossin



En ole tainnut mainita ostaneeni hiljakkoin toistakymmentävuotta erään pihatallin seinällä käyttämättömänä roikkuneen Rossinin maantiepyörän? No tämmöinen peli tosiaan löytyi lieväksi hämmästyksekseni. Pitihän se päästä tutkimaan tapausta, kun pyörästä kuulin ja heti tietenkin sen nähtyäni mittailin runkoa kiireestä haarunkanpäähän. Vuosikymmenen pölyn ja lian alta kurkisteli mielestäni erittäin hyvässä ulkoisessa iskussa ollut muhviliitoksilla kasattu teräsraami Columbuksen Aelle -putkesta tehtynä. Netistä löytyvä sivusto The Bicycle Info Project by equus bicycle tietää kertoa seuraavaa:


Tubeset specification for Columbus Tubing from circa 1989
Set for amateur and touring cyclists, built of cold-drawn, microalloyed-steel thin-wall tubing which makes it especially lightweight. CMn Steel - Weight: 2345 g

Ei siis mitään huippukamaa. Kevyimmät Columbuksen maantipyöriin tehdyt rungot kun ovat puolikin kiloa kevyempiä kuin tämä tapaus. Mutta yleisilme ja putkiliitokset paljastavat kuitenkin sen, ettei kyseessä ole toisaalta mikään sekundapatarautavirityskään.

 
Raami osoittautui myös aika likelle oikean kokoiseksi 545mm vaakamittansa puolesta, joten sovimme, että puran pyörän ja tutkailen mitä se on oikeasti syönyt. 



Seinäkoukuista roikkunut kokonaisuus oli kyllä kohtuullisen mielenkiintoinen osiensa puolesta. Pyörä oli ollut viimeksi triathlon-käytössä ja sitä varten viritelty. Tankona oli 3TTT:n bullhorn-tyyppinen tanko, jonka kädensijat olivat neulottua nahkaa. Keinosellaista veikkaan. Jarrut olivat tankon päiden alapuolella ihan nykyisten tempotankojen tyyliin. Vaihdevivut oli vedetty vaakaotteen kohdalle ja olivat Diacompen 6-pykäläiset vipuvaihtajat. Vähän kuten ne -90 luvun maastopyörien tangonpäälliset vaihdevivut. Lienevätkö sitten juurikin sellaiset alunperin. Sinänsä ihan mielenkiintoista mieltää sitä ajoasentoa: keskellä sen aikakauden aika-ajotanko, jonka päät yhdistyvät kaarella. Eikö muka -90 luvulla ollut vielä mitään ratkaisua vaihdeliipasimien sijoitukseen lisätankoon? Ei välttämättä, koska tanko oli umpinaista mallia. Nykyiset tempo- tai trikäytössä nähtävät lisätangot kun ovat pelkät tikut, joiden päässä vaihdeliipasimet sijaitsevat. Niin tai näin, ote on täytynyt irroittaa aina vaihdetta valittaessa ja siirtää se syliä kohden vaakaotekohdan kohdalle. Olisiko liene ollut helpompi käyttää niitä alkuperäisiä viistoputkivaihtajia..?


Ohjainlaakeri oli Shimano 105, keskiölaakeri myös saman merkin valmiste. Nelikanttiakselilla siis. Kampisettinä oli 170mm kammenpituudella mitoitettu Sakai Edge, jossa oli Sakae Powering 42/52 -rattaat. Takavaihtajana oli Shimano 105 ja etuvaihtajana Shimano 600, joka oli käsittääkseni satavitosen edeltäjämalli. Jarrulänget olivat myöskin Shimano 105:sta ja kahvat olivat Diacompen valmisteet. Eli kyseessä oli mitä ilmeisimmin -90 luvun alkupuolen pyörä. 





No entäs kiekot? Mavic OR gold tuubikehät oli puolattu kolme ristiin puolauksella Campagnolo Recordin napoihin. Takapakkana oli Regina Oron  6-lehtinen kierrepakka 14-15-16-17-18-19 -välityksillä. Ja kunto oli kuin uuden! Ainakin jos mittailee pakan hammastusten kuntoa.






Kaupan tekoon ja purkutöihin
Yhtenä iltana sitten tein työtä käskettyä ja aihio osoittautui ihan lupaavaksi. Tein pyörästä kaupat. Jääkööt hinta arvailtavaksi, mutta edullisesti pyörän sain. Riskiäkin tosin otin ihan kunnolla, kun ikinä ei voi olla varma missä kunnossa runko lopulta on ja onko laakerit sipissä jne. 

Joka tapauksessa päätin heti, että teen pyörään modernisoinnin ja Shimanon osilla, koska aihiokin oli ns. virvelitehtaan tuotteilla rakennettu. Hetkeä pidempään pohdin mitä tekisin kiekkojen kanssa? Päädyin tarjoamaan ne edelleen vastaavia laitteita harrastavalle tutulle edullisesti ja hän ilmoittikin ostavansa ne pois kuleksimasta. Koettaisin hankkia tilalle uudet kymppipakalla varustetut sisärenkaalliset alukiekot. Näin saisin hyödynnettyä projektiin hyllyssä sopivaa käyttöä odotelleet Storckista purkamani Shimano Ultegran vaihde- ja jarruosat kahvoineen. Ohjainlaakeri saisi jäädä ennalleen, mikäli osoittautuisi edelleen käyttökelpoiseksi. Eikä se huollon jälkeen ollutkaan huono aavistus. Kun lian, hiekanmurusten ja muun saastan tilalle sivelee uutta voitelurasvaa osien pesun jälkeen, vanhakin on kuin uusi. 

Keskiölaakeri oli siis nelikanttiajan tuote. Ajattelin, että hyllyssä makoillut Rotorin kampisetti ovaalirattaineen pitäisi saada tuohon runkoon. Ulkonäöllisestikin toimisivat erittäin hyvin yhdessä. Niinpä nelikanttikeskiö piti saada purettua pois ja tilalle oli hommattava kierteellinen hollowtech II keskiö jotta saisin Rotorit töihin. Kun Rossin on italialainen tuote, keskiökin piti olla ITALO-mallia, joka on halkaisijaltaan hivenen isompi kuin brittimalli. Kuten aavistelin, myös rattaan puolen kierre olisi toisinpäin kuin brittimallissa. Eli laakerikuppi aukeaisi takahaarukan suuntaan.

Asia pihvi. Paitsi että ei ihan. Hyllyssä kun ei ollut oikeita keskiön irroitukseen tarvittavia työkaluja. Kammen puolella passeli avain kun olisi sellainen, jossa varren pää on u-mallia ja niissä u:n sakaroissa on pienet nastat, jotka istuisivat laakerikupissa oleviin koloihin. Myös lukkorenkaaseen olisi oma avaimensa. Mutta hätä ei lue lakia ja ongelmiin on yleensä joku ratkaisu.
Kammen puolen kuppi ja lukkorengas irtosivat ei niin suositeltavalla vasara & meisseli-tekniikalla varovasti naputellen. Ja sitten meinasi iskeä sydäri.

Vastassa kun oli tuommoista ruostepurua. Huh huh. Minä että tämäkö olikin ruostunut paska. Kopistelin kaikkia putkia ja purua varisi lisää. No, sitä en varmuudella siis tiedä että kuinka pahasti tai vähän ruoste on syönyt runkoa sisältä. Ei mulla ole mitään hienoja kameroita jolla tutkia tilannetta. Putsailin ruosteet ja suihkuttelin öljyä ja puhdistusainetta tilalle. Kaikki näkyvillä oleva materiaali näytti ihan tyydyttävältä. 

Sitten rattaan puolen laakerikupin kimppuun. Tai oikeammin puolentoistaviikon viiveellä. Sitten kun posti oli tuonut paketin, jossa oli mm. 36mm laakerikupin irroitustyökalu. Sillähän se irtosi nätisti. Samassa paketissa tuli uusi HT II ITA -laakeri, ja näin vyyhti alkoi sitten purkautumaan. 

Perjantai-ilta ja pyöränrakennushommia
Ei ole kerta tai kaksi, kun olen kunnellut radiosta musaa ja niputtanut jotain projekteistani. Niin kävi eilenkin, kun aloin kasata Rossinin runkoon voimansiirtoa ja muita osia. Ja mikäs niitä on asennellessa, kun kaikki on iästä ja kilometreista huolimatta huollettuja, puhtaita ja kunnossa. Kiekoiksi sain testiin Kimmolta Tähtisadeajojen reissun tiimoilta hänen ylimääräiseksi jääneet DT240s -napoihin kasatut, DT:n RR1.1 kehillä olevat avokiekot. 

Putkiosat olivat vähän etsimisessä. Satulaputki kun oli 26.6mm, onneksi Rosen nettikataloogi tunnisti varastohyllyssään olevan yhden sopivan yksilön. Tosin ei ollut musta, mutta tässä kohtaa täytyi tehdä myönnytyksiä. 3TTT:n stemmi syö 25.8mm halkaisijalla olevaa vanhempaa ohjaustankoa. Kaverin varastosta löytyi vanha, elämää nähnyt tanko noutohintaan. Tosin sekin on 42cm ja vaihtunee jossain vaiheessa pari senttiä leveämpään malliin. Stemmi sai jäädä paikalleen kun 100m mitalla vaikutti passelilta. Tosin aika alas laskevalla kulmalla se on, että saa nähdä miten pidemmän päälle sitten alkaa sen suhteen tuntumaan.

Ilta meni siis rattoisasti voimasiirtoa ja vaihdeosia, sekä jarruja kasatessa. Tankonauha jäi vielä puuttumaan kun sitä ei ollut. Mutta toisaalta testilenkillä ei olisi niin väliäkään ja jos vielä joutuisi jotain muuttamaan vaijereiden tms. osalta niin eipähän olisi mennyt nauhat haaskioon. Satulaksi kaivelin kaapista luottojakkaran eli Selle Italia SL:n vm.2011, mutta taidan tilata myöhemmin testiin Selle Italia Fliten ja erityisesti sen 1990 luvun uustuotantomallin. Saattaisi sopia aika nätisti tuohon pyörään ulkonäöllisestikin. Sitähän ei tiedä tosin mitä takalisto siitä tuumaa.

Pyörä oli siis kasassa ennen puolta yötä ja tänään odotti sitten ensimmäinen testilenkki. Sehän olikin sitten yhtä juhlaa :) Pyörähän osoittautui ensinnäkin toimivaksi, suht koht oikean kokoiseksi ja vieläpä hemmetin hauskaksi ajaa. Eikä asiaa yhtään synkistänyt se fakta, että Kuusamossa on tällä hetkellä aika mukava ruska ja aurinkoisia kelejä. Katsokaa vaikka itse. Rossinprojekti tuli siis isossa kuvassa valmiiksi, pieniä hienosäätöjä se vielä tosin vaatii. Mutta niinhän se menee aina näiden kanssa. Harvoin ne ovat kerrasta ihan just sopivia.





Ei tuo kovin synkältä vaikuttanut..






Leuka tankoon ja menoksi!





 
Kantokylän hienoja maisemia








Paluumatkalta..


Huikeata väriloistoa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti