tiistai 5. elokuuta 2014

Syöte MTB 2014 osa I: valmistautuminen


Tulossa 2. huollon alueelle, takana n.38km (kuva Markku Eilola-Jokivirta)

Maastopyöräilyn korkeakoulun kolmas opinnäytetyö suoritettu! Harrastajan juhlapäivä koetti 2.8.2014 maastopyöräilyn korkeakoulussa Syötteellä. Tämän vuotisen painoksen osalta saa todeta, että tällä kertaa ei tullut ehtoja! Korkeakoulun maisteri päästi seuraavalle luokalle. Kotiläksyiksi annettiin kivikkopolkujen uutterampaa könyämistä ja juurihoitojakin saa kuulemma jatkaa. Pyramideja pitää rakentaa mäkitreeneissä. Sillä tavalla. Tietääpähän mitä tehdä tästäkin eteenpäin. 

Tarinaa tuli tällä kertaa niin paljon että jaoin koko hässäkän kolmeen osaan. Tässä siis ensimmäinen.

Opinnäytetyöhön valmistautuminen
Kolmannen painoksen onnistumisen eteen tuli tehtyä monta asiaa paremmin kuin ennen. Itse harjoittelu on sujunut talvesta lähtien hyvissä merkeissä. Vuoden vaihde ja tammikuu meni pyörää rakennellessa ja hiihtäessä. Ehkäpä ladulla tuskaillut tunnit kantoivat nyt hedelmää ja sitkeyttä löytyi aiempaa enemmän. Yläkroppa kesti paremmin juurakkovatkausta. Sisäpyöräilytreeneissä sain kehitettyä mm. voimapuolta ja hapenottoa. Talvipyöräilykilometrit kehittivät peruspohjaa ja palauttivat kovista sisätreeneistä. 

Ajokausi on ollut täysin poikkeava ihan senkin takia, että olen ajanut yhtä lenkkiä lukuunottamatta ainolla pyörälläni eli Santa Cruz Highballilla. Keväällä paukuttelin maantielenkkiä maantiemiesten ja -naisten matkassa. Pisimmät toista sataa kilometriä ja vauhtiakin oli ihan riittävästi. Tempoakin tuli kokeiltua maastopyörällä. Levoton sielu. Meillä on hyvä ja kohtuullisen vaativa temporata Kuusamon Sänkikankaalla. Maantiepyörällä olen ajanut kympin parhaimmillaan 15.05 lisätankojen avulla. Vitosen paras noteeraus on 8.12. Maastopyörällä kymppitempo meni aikaan 17.09 ja vitonen 8.43.

Ensimmäinen pidempi maastopyöräilylenkki tuli tehtyä Hossan mahtipoluilla toukokuun lopussa. Meno oli maittavaa, seura parasta, mutta polkuajo oli hivenen tökkivää. Osasyy oli ohjaamon maastoon kelvottomissa säädöissä. Stemmiä vaan yläviistoon ja katsetta eteenpäin. Kesäkuun ajoin kotipoluilla, tehden myös viikottain mäkitreeniä. Pidemmät ja vaativammat mtb-reissut suuntasin kesä-heinäkuun taitteessa Kouvervaaran poluille. Osin retkeilymeiningillä, osin treenimielessä.

Heinäkuussa jatkoin mäkitreenejä ja ajoin mm. Oulussa Ovaskan Kimmon kanssa paikallisia spesiaalipolkuja sekä Rovaniemellä Rollo MTB:n. Viimeiset pari viikkoa virittelin sitten kuntoa ja kun en malttanut vain olla niin autoin omalta osaltani myös Syöte MTB:n reitin merkkauksessa. Tulipahan 9km pätkän ajolinjat tutuksi. Terveenäkin olen ollut kulkutautien osalta lukuunottamatta maaliskuussa sairastettua reilun viikon flunssaa. 

Takana on kaiken kaikkiaan jo nyt varsin onnistunut kausi. Tosin meikäläisen lempivuodenaika eli syksy on vasta tulossa ja parhaat ajoelämykset toivottavasti sen mukana.

Pienet asiat paremmin = isot vaikutukset kokonaisuuteen?
Päätin jo aikapäiviä sitten, että tälle kesälle tekisin monta pikkuasiaa eritavalla kuin ennen. Toivon mukaan myös hitusen laadukkaamminkin. Taulukko-ohjelman nurkassa on merkintöjä 16 viikkoa Syöte MTB:tä edeltävältä ajalta. 

Lukujärjestyksessä ovat olleet niin siviilipuolen tärkeät tapahtumat ja menot, kuin sitten harjoitukset sekä tapahtumat. Olen tarkkaillut viikkojen sisältöä, tuntimääriä ja riittävää tekemisen vaihtelua. Kaksi kahdeksan viikon jaksoa ovat sisältäneet erilaiset pääteemat, joilla olen yrittänyt saada halutut asiat edistymään. Toiveena on, että harjoitusvaikutus heijastelee syksyyn asti. Talven peruskunto- ja voimatreenien jälkeen hain ensin vauhtia ja hapenottoa, sen jälkeen toisessa palasessa lajinomaisia harjoituksia, mäkitreenejä ja neljän viikon jaksoon jonkun kohokohdan tai kaksi, jota kohti oli hyvä edetä. Erilaisten ajotapahtumien tehtävä oli myös auttaa luomaan käytännön rutiineja, jotta Syötteellä ei tarvitsisi tehdä mitään uutta ja kummallista. 

Tervaetappien ja maasto-SM:ien huoltohommat ja kisaturistina olo kasvattivat omaa ajonälkää ja kannustivat uskaltamaan sekä olemaan rohkea. Viimevuoden ylioptimistiset odotukset sekä osittainen synkistely saivat luvan kääntyä toisin päin. Rollo MTB:ssä pyrin kehittämään toimivia keinoja hyvän ajovireen ylläpitämiseksi.  Kehuin itseäni jopa ääneen ajon aikana, kun oli aihetta. Kannustin itseäni yrittämään ja keskittymään hetkeen. 

Oivalsin myös itselle toimivan, erilaisen ajotaktiikan, jolla voisi lähteä liikkeelle myös Syötteellä. Helpoilla pätkillä hivenen siimaa ja bensansyötöstä napsu pois. Vaikeammilla pätkillä sitten kaasarin kurkut selälleen, puristukset kohdilleen ja yritystä peliin. Niin kauan kuin suinkin vain pystyisi näin ajamaan. Rollossa sain pidettyä hyvän rytmin ja sain korvien välin tuuletuksen toimimaan. Miksei sama toimisi nytkin?

Tankkaussuunnitelma
Syötteen reitti on niin vaativa, että etukäteen on hyvä miettiä jonkinlainen suunnitelma ajon aikaisesta tankkaamisesta. Käytäntö menee sitten tilanteen ja tunteen mukaan, mutta jonkinlainen runko on hyvä olla olemassa. 

Aiempina vuosina olen ajanut juomarepun kanssa. Juomasäiliössä on ollut n.1,5l vettä ja rungossa kulkevassa 0,75 juomapullossa sen lisäksi urheilujuomaa. Jostain syystä en ole mieltynyt tänä kesänä juomarepun käyttöön ja olenkin ajellut pulloilla. Jo Hossassa tuntui selässä heiluva paino hankalalta. Rollossa ajoin pulloilla, joskin selässä oli reppu ilman juomasäiliötä sisältäen vararenkaan, työkaluja ja energiaa. Sielä kaksi 0.75l urheilujuomaa sisältänyttä pulloa tyhjenivät täysin ja join viimeiset pisarat n.3km ennen maalia. Rollo MTB:n huolloista join ehkä puoli litraa vettä. Se riitti nippa nappa ja keli oli helteinen. Ajon jälkeen oli mielikuva, että homma toimi noinkin. Ajotaito on parantunut sen verran, että pullon saa otettua maastossakin ajon aikana paremmin kuin ennen. Eritoten jos ajoalusta ei ole kovin röykkyinen.

Päätin siis lähteä pullotaktiikalla Syötteelle. Ihan senkin takia, että kolmannessa painoksessa oli mahdollisuus omahuoltopisteeseen ennen Pytkynharjun polkuja. Repun poisjättämisellä säästäisi hartioiden verenkiertoa sekä madaltaisi yhdistelmän painopistettä reitin rymistelyissä. Niinpä pakkasin omahuoltoreppuun vissypullon ja kaksi isoa vaihtopulloa urheilujuomaa, vararenkaan sekä muutaman patukan ja geelin. Taktiikkana oli ajaa 1. huollon ohi, pysähtyä omahuoltopisteellä n.vaihtaen juomapullot täysiin, ottaen geeliä takataskuun ja niellen vissyä niin paljon kuin saisi kurkusta alas tukehtumatta niille sijoilleen. Sitten 2. huollosta ohi ja 3:lla sellainen paussi, että saisi vähän kiinteätäkin syömistä sisuksiin. Kaikki pysähdykset oli tarkoitus hoitaa kuitenkin nopeasti, ilman ylimääräisiä kuljailuja.

Omahuollosta vielä sen verran, että johan siihen olisi voinut rakentaa vaikka lounaan halutessaan! Taitettava retkipöytä, pöytäliina, veitset ja haarukat, lautasta ja lasia kehiin. Puikulapotut, silliä, sipulivoita, voileipää, kaviaaria...ehkä Syöte MTB:n 10v. juhla-ajon yhteydessä (jos siis tapahtuma vielä järjestetään :)

Taskuun otin kaksi juotavaa 60ml geeliä, joista toisessa oli kofeiinia. Sen lisäksi hommasin myös pienen runkolaukun, jonka ajattelin menevän vaakaputken päälle ohjainlaakerin taakse. Vaan eipä ne kiinnitysremmit yltäneet runkoputkien ympärille ja pikkulaukku piti laittaa satulaputken juureen. Mikä oli sitten runkolaukun ajatus? Siitä saisi halutessaan näppärästi pieniä energiatäydennyksiä ajon aikana. Rusinat ja pienet lakun palaset toimittivat sitä virkaa. Suunnitelma oli muuten hyvä, mutta laukun päällä ollut "luukku" ei ollut tiivis ja huomasin laukun olevan tyhjän kolmoshuollosta lähdettyäni. Ilmeisesti loppusisältö varisi Syötteen poluille. Eli sielä on jossain lakun paloja ja irtorusinoita..


Jatkuu osassa II

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti