perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tervaetapit, maastopyöräilyn SM-kisat ja muuta ajokuumottelua

Tätä kaikkea on mahtunut viimeiseen pariin viikkoon.


Kuka voitti?
Tervaetapit 11.-13.7.2014
Oulun ja Muhoksen raiteilla ajetut Tervaetapit saivat Tojotan keulan suuntaamaan kohti maalikylää, olihan sielä tiedossa maantiepuolen helmikisa pohjoissuomalaisittain katsottuna. Tervaetapeista on kasvanut muutaman vuoden sisään eräs kesän kohokohdista Pohjoisen ajokalenteriin ja kisa houkuttaa sentään jokusen etelän kuskinkin paikalle. Cyclokseltakin oli pitkästä aikaa kattava edustus eri sarjoissa ja menestystäkin saattoi odotella etukäteisveikkauksissa. Sitä tulikin erinäisten sarjavoittojen kautta, mutta myös maantiepyöräilyn nurjempaa puolta, kun naiset kokeilivat asfaltin kovuutta lauantain Montan maantiekisassa. Maantiekisojen kasat ovat kurjaa seurattavaa ja vaikkei asiaa suoraan todistaisikaan, niin kisafiilikset laskivat kuin lehmän häntä kun nuoret ystävät kokivat kovia. Onneksi kuitenkin pahimmilta vaurioilta vältyttiin, vaikka toipumisaikaa koitui ihan tarpeeksi.



Lauantaina olin hetken myös valmentaja, kun seurakaverin Esan kanssa sovittiin jo ennen kisoja, että minä vastaan tempoajon valmistautumisesta ja mies hoitaa ajopuolen. Käytännössä mies sai ohjeen tulla tiettyyn kellonaikaan paikalle ja siitä eteenpäin ei tarvinnutkaan tietää mitään :) Minä sanoin mitä mies tekee milläkin kellonlyömällä, ennen kuin varsinainen aikarauta käynnistyi ja Cervelon eturengas lähti halkomaan tuulta reitin varrelle. Tyhjät höntyilyt pois, keskittyminen itse asiaan, hyvä lämmittely ja loppu hoitui Raimo Vormiston opein: "Silakka, purista perseellä!". Ja katso! Mies tuuttasi kesän parhaan kisatemponsa, paransi omaa Montan ennätystään saaden hyvän fiiliksen etappien jatkoon. Tässä vain odotellaan manageri/valmentajasopimusta edelleen! Palkkiokin jäi kyllä puuttumaan...?

Lauantain Montan kisat olivat helteiset ja kisatapahtumien osalta ennakkonuottien mukaiset. Järjestävän seuran OTC:n vahva edustus eri sarjoissa takasi sen, että muilla oli tekemistä podiumille päästäkseen. Itselle jäi päällimmäisenä mieleen kokonaisuus: tuttujen kanssa porinointi, juomahuolto maantiekisan aikana ja hermoilu toisten kisaamisen johdosta.

Sunnuntaina ajettiin Koskikeskuksen kriterium-kisa, joka ajetaan eittämättä Suomen hienoimmalla korttelireitillä. Jokaisen suomalaisen lisenssikuskin pitäisi ehdottomasti tulla ajamaan tämä kisa edes kerran elämässään! Sunnuntaiaamuna olikin värinää ilmassa, kun yhtäkkiä huomasin parsivani edellispäivänä kadun pintaa maistelleen Ojalan Mintun maantiepyörän vaihteistoa toimintakuntoon, vajaat tunti ennen starttia. Minttu saatiin kisaan ja vaihteetkin pelasivat kohtuudella. Päivä sujui kuvia ottaen (lainakameralla, omasta sippasi akku jo lauantaina iltapäivästä, enkä älynnyt ottaa laturia mukaan).

Rytinää
Kunnes alkoi taas tapahtumaan! Hiippailin elitemiesten kisan aikana pitkin reitin vartta napsien kuvia. Kunnes tulin Tuiranrantatielle, Toivoniemen puoleiseen päähän. Sihtailin kuvia ja koetin hakea sopivaa ajoitusta. Ja sitten:
Kuvassa toisena vasemmalta oleva CCH:n Esko lähti sekunti tämän hetken jälkeen ilmojen teille...
Yhtäkkiä tajusin kameran takaruudusta, että nyt tulee miestä ja pyörää kohti että pölinä käy! Nostin katseen kamerasta ja tajusin että mies liukuu vasemmalla kyljellä n.40kmh vauhdista pitkin asfalttia, törmäten lonkka edellä korkean katukiveyksen reunaan ja pyörähtää siitä nurmikolle. Huutaen tuskiansa. Kolinaa ja räminää kun kalusto lentelee pitkin ja poikin. No siitä vain äkkiä hätiin, ensin rauhoittamaan tilannetta toisen katsojan kanssa ja tutkimaan silmämääräisesti vaurioita. Heti kohta paikalle saapuu kisajärjestäjän lääkintähenkilö tutkien miestä tarkemmin. Nopeasti sain ohjeen soittaa ambulanssia paikalle, joka tulikin muutamassa minuutissa tarjoamaan apuaan. Miestä siitä sitten lanssimiehistön ja yleisön avustuksella paareille ja pillit soiden JSP:lle jatkohoitoon. Huh huh! Karmeita tilanteita, mutta onneksi tästäkin selvittiin runsahkoilla asfaltti-ihottumilla, ruhjeilla ja klommoilla. Kiikutin pyörän ja muut kamppeet lähtöalueelle, josta ne toimitettiin aikanaan omistajalleen seuraavana aamuna. Loppu hyvin kaikki hyvin? Toivottavasti toipuminen on sujunut suotuisasti.

Kisojen jälkeen sunnuntaina iltapäivästä lähdimme kilpailuviikonlopun kisajohtajana ja kuuluttajana toimineen Hikisten Siivujen isännän Ovaskan Kimmon kanssa päästelemään höyryjä muutaman tunnin maastopyörälenkille. Sepäs maistuikin mainiolle. Kimmo käytti vierasta mm. Ellinmaan xc-radalla ja Maikkulan kivikoissa maistelemassa ranskalaistyyppisiä kiviteitä. Loistavaa settiä neulaspolkujen jälkeen. Ja kuten myöhemmin Rovaniemellä totesin paikallisia kivikoita könytessäni, että onneksi käytiin sielä Maikkulassa! Lenkin jälkeen keskityttiin Saksan ja Argentiinan väliseen jalkapallon MM-finaaliin, joten viikonlopun kattaus oli enempi kuin hyvä.


Kotihommia ja Konttaisen lenkkiä
Kotiuduin Oulun suunnalta ja aloin jo valmistautumaan tulevan viikonlopun Rovaniemen reissuun. Sitä ennen ajoin kesän ensimmäisen maantiepyörällä (lainasellaisella) ajetun maantielenkin. Nimittäin sivutoimijournalisti ja ties mikä monitoimimies Nurmelan Mikko tuli kulmille ja halusi tutustua paikkakunnan maantiereittitarjontaan. Tarkoitus oli tehdä juttua Pyöräily ja Triathlon lehteen Kuusamon tarjonnasta. Niinpä suuntasimme Rukalta Konttaisen lenkille. Mikäpä muukaan kannattaisi lukijoille esitellä, kuin tämä monipuolinen ja paikoin vaativakin maantiereitti. Belgialaistyyppinen klassikkonousu Konttaisen kyljessä, mukavan polveileva Virkkulantie, Jyrkänkosken koski-idylli, Nissinvaaran maalaismaisemat ja Rukan monimuoitoiset vaaramaisemat. Nousumetrejäkin kertyy Rukalta ajettavalle 75km kierrokselle reilu 700m, joten ihan mukavaa mäkitreeniäkin saa samalla vyölleen. Ai niin. Sitä Konttaista näyttää kisamiehet hinkkaavan ihan urakalla. Huovisen veljekset latoivat 20 kertaa nousun ylös. Saattaa olla, että potkuhousun puntti repeää kun patit kasvavat tuolla reenillä! Huh huh!

Lenkin alkuosaa VT5:lla kohti pohjoista ja Konttaisen nousua.
Jyrkänkoskella reitin puolimatkassa
Kohti Nissinvaaraa, Heinolanvaaran laskussa
Rovaniemen maastopyöräilyn SM-kisat
Perjantaina suuntasin sitten punaisen paholaiseni keulan kohti Rovaniemeä. Kalenteriin oli ruksattu jo kevättalvella tämä viikonloppu. Ounasvaaran rinteillä kisattaisiin maastopyöräilyn SM-kisat XCE:n, XCO:n ja DH:n osalta. Tarjolle oli viritetty myös meikäläisille harrastajille Rollo MTB-maastoajo. Sole mikhän!

Majoitus hoitui isosiskon hoivissa ja majapaikasta ei ollut kuin kivenheitto kisapaikoille. Perjantaina oli ohjelmassa sprinttihiihtoa muistuttava XCE (cross country eliminator) urheiluopiston hiihtomaahan viritetyllä radalla. Kilpailijat kuulostivat pitävän radasta ja hyvä niin. Sadesääkään ei latistanut jännittävää kisaa, jossa mestaruuksiin ajoivat Jasmin Kansikas ja Erik Eklund. Hikisten Siivujen emäntä Ovaskan Heli oli myös kisaamassa, harmi homma vain että edellytykset hyvään ajamiseen rapautuivat jo kevään sairasteluiden myötä sekä taannoisessa kisahaverissa. Järjestävän seuran Meiju Salmela oli myös ajamassa ja esitti lupaavia otteita tulevaisuutta ajatellen. B-finaalin voitto oli hieno suoritus, vaikka vähän jäikin hampaankoloon karsittaessa A-finaalipaikasta. Pientä häslinkiä oli kriittisellä kohdalla ja A-finaali jäi vielä saavuttamatta. Mutta noilla otteilla asia korjaantuu kyllä. Tutustukaapa myös Meijun blogiin. Tampereen Pyörä-Poikien Jasmin Kansikas ajoi tiukassa finaalikisassa voittoon ja siniristipaidan haltijaksi.

Kuvassa vasemmalta kisan 2. Pia Nieminen WVC, 1. Jasmin Kansikas TP-P 3. Sini Alusniemi JYPS ja 4. Sofia Kansikas TP-P

Miesten puolella perjantaihin asti hallinnut lajin tuplamestari Olli Miettinen esitti hienoja startteja karsintaerissä. Mutta finaalissa tapahtui jotain, ajokenkä ilmeisesti löysäsi muutaman polkaisun jälkeen pedaalista ja startti meni ns. reisille. Tuommoisella radalla ja A-finaalissa jokainen menetetty sekunti on todella vaikea saavuttaa takaisin. No, esim. Kusti Kittilä ei päässyt puolivälieriä pidemmälle, kun otti riskiä, karautti kivikon kautta ja puhkaisi molemmat renkaansa yhtäaikaa. Joka tapauksessa finaalissa CCH:n Erik Eklund näytti hauista muille ja tyylitteli nosewheeliellä maaliin uutena Suomen mestarina.

Kuvassa vasemmalta kisan 1. Erik Eklund CCH, 4. Olli Miettinen Hypy 2. Sasu Halme KorsKa ja 3. Samuel Halme TP-P

Lehtorannan Olli lähettää, kilpailijat ovat kuin viritetyt jouskarit..

Ja sinne lähtivät! Miettisen ongelmat alkoivat tuossa kohdassa.


Tässä kohdassa saa keuliakin! Kohta on siniristipaitaa yllä!

Kisan tulokset

Rollo MTB ja XCO-kisat
Lauantaina säätyyppi vaihtui paahtavan helteiseksi. Pe ilta meni tankkaillessa juomaa ja jäätelöä. Sillä varmistettiinkin ihan joutuisa kulku aamu 9ltä startanneessa Rollo MTB:ssä, jossa ajettavana oli 50km hapokkaalla radalla. Alkuun mentiin jouhevasti sorakäytäviä, mutta hymy alkoi hyytymään muutaman hetken päästä, kun eturengas oli jatkuvasti ylempänä kuin takarengas ja alla oli jälleen sitä ranskalaistyyppistä kivitietä. Nouseva kivikkopolku on meikäläiselle melkoista myrkkyä, sitä kun ei meiltä juurikaan löydy ja kokemusta ei ole kertynyt ihmeemmin semmoisen ajamisesta. No, luulot otettiin ainakin kerralla pois. Reitti kierteli suhteellisen pienellä alueella Ounasvaaran alueella ja merkkaukset olivat sinänsä riittävät ettei eksymisvaaraa juuri ollut. Välillä ajettiin XCO-radan kallioilla ja kivirakoilla sekä polkulaskuissa. Peruspolku oli juurkakkopolkua, joka kyllä sujui sinänsä hyvin. Ensimmäisen kierroksen alkupuolisko tuli ajettua ehkä hivenen liian kovaa, koska loppuosan latupohjanousuissa meinasi alkaa ahdistamaan. Toisella kierroksella osasinkin jakaa vauhtia paremmin, kun tiesi mitä on edessä. Ajoinkin sillä taktiikalla, että helpot osat passailin ja vaativammat koetin ajaa vauhdikkaasti. Sehän myös onnistuikin, enkä hyytynyt kuin muutaman minuutin ensimmäisen kierroksen vauhdistani. Muutama minuutti meni taukoihin, joilla otin energiaa sokeritasojen ylläpitämiseksi. Juomaa kului tasaiseen tahtiin ja sen puoleen ei ollutkaan ongelmia. Vaikka ajon viimeisillä kilsoilla juoma loppuikin. Onneksi maaliin ei ollut kui pari kilometriä. Kokonaisnousua kahdelle kierrokselle kertyi vajaat 800m. 

Tuli kirjoitettua MTB Kuusamon FB-ryhmään vielä seuraavasti: 

"...eikä ollu reitti kuusamolaista neulaspolkua tai metsäautotietä, vaan kivikkopolkua ja juurihoitoa. Latupohjaakin mentiin jonkin verran, mutta aina joko ylös tai alas. Tasaista pätkää oli ainostaan kierroksen lähtö/maalialueella. Siinä sitä oli jäykkäperäkuskeilla ihmettelemistä Vaan Jaska ajoi mahtavasti sijalle 7. ja loppuaika oli 2:36:48 kun ensimmäisenä maaliin ajanut JYPS:n Juha Kauppinen ajoi reitin ajassa 2:20:15. Minä kuppasin reitillä 2:57:47 ja olin lopulta 13. Kaksi kierrosta selvitti lopulta 24 miestä ja 6 naista. Meinaavat järkätä tapahtuman uudestaan ensi vuonnakin. Jos haluaa testailla taitojaan oikein kunnolla, niin tuolla se onnistuu kyllä."

Rollo MTB:n tulokset

La-iltapäivän ja Sunnuntain XCO-kisat
Kun oma ajo oli saatu ajettua onnellisten tähtien alla, hipiä oli pesty Santasportin kylpylässä ja vatsa täytetty urheiluopiston ruokalassa vuorossa oli lyhyen tauon jälkeen SM-XCO-startit. Lauantai-iltapäivästä ajoivat M30-M60 -sarjat omat kisansa. Olin sopinut ystäväni Soinin Kyöstin kanssa, että olen hänen huoltomiehenä. Köpi ajoikin komeasti M40-sarjassa ainoana jäykkäperäkuskina SM-pronssille! Hyvä Köpi! Oli ilo olla juomahuoltajana, onneksi mitään muuta huoltotarvetta ei ollut. Henkistä tsemppausta ja hengen luontia tuli harjoitettua kuten kuvaan kuuluu.

Teräsmieskin joutuu koville raastavan kisan aikana.

Mutta kun jaksaa raastaa...

...saa tuulettaa! M40-sarjan podium: 2. Pasi Pulkkinen Hypy 1. Samuli Visuri CCH ja 3. Kyösti Soini OTC
Kisafiilinki oli kyllä huipussaan kun ystävä onnistui ja muutenkin pääsi todistamaan ensimmäistä kertaa XCO:n SM-kisoja aitiopaikalta. Maastopyöräilyn maratonmatkojen SM-kisoja olen seurannut vielä aitiommalta paikalta. Nimittäin elämäni toinen maastolenkki tapahtui Luoston XCM-kisoissa 2010, jossa koetin selvitä hengissä harrastesarjan kahdesta kierroksesta eli 52km matkasta. Meidät päästettiin reitille noin viisi minuuttia päälähtöjen perään, jotka ajoivat 75km. Vastarannan Jukka taisi ajaa kaksi kertaa ohi kisan aikana, samaten tietysti muukin kärkiporukka :) Helikin ajoi hurmiossa silloin ja SM-hopealle! Vauhtia on todistettu jo silloin! Tuttuja nimiä on tuollakin tuloslistalla...

Sunnuntain suunnitelmien muutos
Puhelin soi lauantaiehtoolla ja pyyntö tuli hoitaa OTC:n miesten huoltoa. Joten valokuvausprioriteetti vaihtui huoltotehtäviin, joskin jokusen kuvan ehti siltikin nasautella. Niinpä Kangaskokon Juhan ja Kittilän Kustin huolto oli minun ohjelmassa ja Orvolan Miikka hoiti Tukin Heikin ja vaimonsa Sarin huollon. Siinä sivussa kannustettiin myös muitakin kuskeja. Paahtava helle (aamupäivästä +27 varjossa) meinasi kyllä pehmentää huoltomiehiäkin, mutta hyvin selvittiin. Kuskit saivat halutessaan juomaa ja saattoivat keskittyä kiusaamaan itseään reitin varrella. Hienosti he ajoivatkin, sillä Kusti ajoi SM-hopealle, Juha oli 6. ja Heikki 8. Sari oli 6. OPP:n Salmelan Meiju ajoi komeasti 5. sijalle.

Vastarannan Jukka ajoi miesten mestariksi odotetun vahvalla ajolla ja naisten mestaruuteen ajoi Sini Alusniemi. Suvereenit voittajat! Komeaa oli seurata siniristipaitojen pukemista ja podiumtuuletuksia, onnea kaikkien sarjojen mitalisteille!

Kisat olivat mahtavaa seurattavaa. Kyllähän tuommoiset suoritukset inspiroivat harrastajaakin kummasti ja antavat esimerkkiä, että treeni kannattaa. Orvolan Miikka näytti omalla ajollaan lauantaina, että tyypin 1 diabeteksesta huolimatta pyörä liikahtaa komeasti ja mies on täyttä terästä! Hienoa oli jutella miehen kanssa ja saada insipiraatiota omaan tekemiseen. Omalta osalta muuten sokeritasapaino pysyi hyvänä lauantain 3h rykäisyn aikana, erinomaista aina kun sen puolesta ei ole ongelmia. Kuten juteltiin Miikan kanssa, homma menee käsi kädessä fyysisen kunnon kanssa. Kun olet kunnossa, kroppa ei rasitu liikaa punaiselle ja sokerit eivät pääse sakkaamaan sen takia.

PK Teamin Miikka Orvola ajoi M30-sarjan 10. sijalle

Naisten eliten XCO Suomen mestari JYPS:n Sini Alusniemi
PK Teamin Sari Orvola ajoi komeasti 6. sijalle
OPP:n Meiju Salmela ajoi hienosti 5. sijalle
OTC:n Kittilän Kusti ajoi upeasti 2. sijalle.
Vastarannan viimeiset kurvailut ennen maalia

Julmaa tahtia se puhalsi tähän stadionin nousupätkään joka kierroksella..

OTC:n Juha Kangaskokko ajoi tasaisen kisan ja sijoitus oli 6.

OTC:n kova kolmikko: 8. Heikki Tukki, 6. Juha Kangaskokko ja 2. Kusti Kittilä

Miesten eliten XCO-podium: 2. Kusti Kittilä OTC 1. Jukka Vastaranta TP-P 3. Samuel Pökälä TWL

Naisten eliten XCO-podium: 2. Noora Kanerva KorsKa 1. Sini Alusniemi JYPS 3. Piia Nieminen WVC

Kiitokset Ounaksen Pyörä-Pojille kisoista ja järjestelyistä!

Tulokset:
XCO 19.7.2014
XCO 20.7.2014

p.s. ai niin, onhan tässä viikon päästäkin ajokuumottelua tiedossa: Syöte MTB 2014, mukana on jo yli 400 ajajaa eri sarjoissa! Huomenna käyn talkoilemassa reitin merkkauksen merkeissä, viikon päästä sitten seikkaillaan kolmatta kertaa Syötteen vaativissa maastoissa o/

Lisää kuvia täältä:
Tervaetapit tempo ja maantie, sekä kriterium
Rovaniemen SM-maastokisat



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti