torstai 5. kesäkuuta 2014

Vaalean vihreätä kesää

Reilu 20 astetta lämpöä, ei mitään kiirettä mihinkään. Ajokamat niskaan muutamassa minuutissa (ei meinaa vieläkään ymmärtää, ettei tarvitse varustautua n.20minuuttia kylmän takia), juomat pulloihin, evästä takataskuun, kamera messiin ja ulos. 

Saattaa mennä jo vanhan kertaukseksi, mutta menkööt. Kuvat kertokoot jälleen mitä sielä lenkillä näkyi. Kuvakulmat tuovat vaihtelua katsojan silmään. Vajaat viiskymppiä ja 2h 20min, josta maastopyöräilyä vajaat puolet ja loput asfalttia ja sorateitä taajaman ympäristösssä. Muutama tiukempi mäki mahtui illan repertuaariin, yksi noin 2,5km yhtäjaksoisesti nousevakin siinä seassa. Eli se Kapustavaaran nousu. Joten treeniäkin tuli siinä sivussa, jopa hetkellistä paahtoa metsäautotiellä, mutta muuten vain nautiskelua.

Vaalean vihreätä kesää.



Lentokentän kiitoradan viereistä uraa






Tässä tyypillinen esimerkki taajaman lähistön maastoista. Tällaista singleträkkiä ei tosin ole kuin pätkä sielä, toinen täällä.



Tässä lähestytään Vuotungintietä, lentoaseman risteys jää kuvan oikealle puolelle n.100m

Tropiikilta tulevan polkuverkoston päätepiste sijaitsee mäen ylityksen jälkeen n.50m. Lyhyt ja tiukka nousu, joka pitää ajaa joka kerta ylös.

Kapustavaaran kota, noin 2,5km kiivettävää ensin asfalttitietä pitkin ja sitten metsäautotietä vajaat 2km.





Olet tässä.


Kapustavaaran pohjoispuolen osuus, joka on huonommassa kunnossa yleensä aina kuin eteläinen. Sulavedet syövyttävät petollisia kouruja jotka yllättävät jos lasettaa tuhatta ja sataa alas. Kannattaa siis varoa oikeasti. Eteläpuolen lasku, jonka siis tänään nousin on aina paremmassa kunnossa.





Viimeiset polkumetrit Kapustavaarasta tultaessa, edessä siintää tie Nissinvaaran ja Heinolanvaaran välillä.

Virallinen reitti jatkuu Nissinvaarasta tultaessa noin kilometrin verran Kuusamoa kohti. Ensin asfalttitietä, sitten VT5:n varren polkua ja sen jälkeen metsäautoteiden ja leveiden polkujen verkostoa takaisin sinne Vuotungintien sähkölinjalle, josta oli aiemmin kuvia.

Nissinjoen tulipaikan vakionumero: tuo kinkama ylös reippaalla tahdilla.

Tatanginjoen ylittävä silta, suunta Aksonlahden tasalta kohti Tropiikkia


Polku päättyy pian tämän suoran jälkeen ja reitti jatkuu yleistä hiekkakäytäväverkostoa, joka kiertää Petäjälammen alueella. Talvella siinä on hiihtoladut. Tässä oikealla Kuusamo Golf:n uuden kentän reunaväyliä. Saas nähdä milloin jonkun lähestymislyönti karkaa maastopyöräilijän takaraivoon..? No, onneksi on kypärä päässä!

Tällaista baanaa kesällä, talvella siis tästä kurvaillaan suksilla.

Tässä ollaankin jo Kuusamojärven reunoja kiertävän kevyenliikenteenväylän varrella, kuvassa uimaranta. Ei ollut ruuhkaa. Kuvan vasemmalla puolella Kuusamon keskusurheilukenttä, jossa oli mukavasti säpinää.


Kirkkosaari, josta tehdään siltayhteys tulevan kesän kuluessa kuvan vasemmalle rannalle ja nämä rantareittien verkostot sen kuin vain paranevat.

Maastolenkin lisäksi kiertelin Torankijärven kierroksen ja palasin keskustan kautta kotiin. Tammen kellosta on hyvä tarkistaa mitä vuorokauden aikaa mennään...

Saatiinhan sitä Santa Cruziin sentään taas tätä Kuusamolaista rusketusta..

2 kommenttia:

  1. Alkukesän vihreä on niin kovin kaunis, kuin lupaus tulevista ajoretkistä.
    Kivoja kuvakulmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, tykkään kans tästä alkukesän ajasta. Eikä ole vielä sääskiäkään, vaikka kohta niitä on taas paljon! Menee Kapustavaaran nousukin ihan eri tahtiin kun ajattavat :)

      Poista