sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Takaisin ajorytmiin

Rukan kisaviikonlopun väsymykset levättyäni viikko sujui Santa Cruzin satulassa. Tarkoitus oli ajaa runsaasti ja monipuolisesti. 

Tiistaina ajelin jäseniä avaavan rauhallisen viikkolenkin asfalttiteillä seuran porukoiden kanssa, 1,5h ja 35km. Keskiviikkona korkkasin kesän varsinaiset mäkitreenit Kapustavaarassa, tehden napakan reilun puolen tunnin pyramiditreenin ja sen päälle ajoin kotiin, pumppasin vähän lisää paineita renkaisiin ja suuntasin viikkotempopaikalle Sänkikankaalle. Ajoin 5km tempon ja palauttelin kotiin. Hyvä yhdistelmä maastoa ja vk/mk -paahtoa asfaltilla yhteensä 2h ja 45km. Maastopyörällä siis sekin. Torstaina ajelin Nissinjokivarren maastoissa sekä VT5:n varressa, vajaan 2h ja 27km. Hyvää palauttavaa retkeilyajoa. 

Nissinjokivarren metsäpolkuja, tai ei tuossa polkua ollut mutta ura josta pääsi ajamaan. Mukavaa "freestyle-ajoa"
Highball Nissinjokivarressa

Syötteen poluilla
Perjantaina eli juhannusaattona hokasin aamulla 10 aikaan, että Oulun suunnalta olisi tulossa porukkaa (Kimmo, Heli, Sampe) Syötteelle maastopyöräilemään. Muitakin fillarifoorumilaisia huuteli tulevansa paikalle. Pikaisen pohdinnan jälkeen virittelin kamppeet kasaan ja kurvailin mukaan. Kuusamosta on vain reilu 100km Syötteelle, joten päiväreissu niihin maisemiin onnistuu loistavasti.

Syötteen polut tarjosivatkin taas mainiota maastopyöräilyä. Suuntasimme kolmen hengen porukalla (Heli, minä, nimim. Nappulakenkä) Pitämävaaran uudistetulle lenkille, jossa päästiin testaamaan uusi reittiosuus vaaran ja kansallispuiston rajalla. Kimmo ja Sampe lähtivät omalle kuumotuslenkilleen.  Liikennettä näytti olleen jo sen verran, että orastava polku oli muotoutunut kuntan pintaan. Jahka kesä on ohi, tamppaantuu polku hyväksi. Nyt sai olla vielä tarkkana, ettei ajellut muutamasta käännöksestä ohi. Tai näin tapahtuikin, mutta hoksottimet pelasivat sen verran, ettei isoja harhailuja päässyt syntymään. Reitti on varsin polveilevaa, osin teknisempää mutta ihan hyvin rekeilyvauhdilla ajettavaa maastoa. Syöte MTB:tä ajatellen on kuitenkin selvä, että ajokiiman pitää olla kunnossa, jalkojen ja kropan virkeänä ja hereillä kun sitä seikkailua lähdetään taas ajamaan 2.8.2014. Vaativa reissu siitä taas tulee!

Pitämävaaran kierroksen jälkeen jatkettiin vielä Pärjänjoen rantapulevardille, joka kierrettiin vastapäivään. Kun soraistettu laskuosuus loppui, pääsi mies ja Highball tosi toimiin oikeastaan ensimmäistä kertaa pyörän kasaamisen jälkeen. Ja katso, pulevardin juurakot ja kivikot tuntuivat taittuvan aika mukavasti? Tai siis kohtuullisen sujuvasti? Oikestaan kerran aiemmin (viime vuonna Syötteen PSM-tempojen jälkeen ajetulla MTB-reissulla) on tuntunut yhtä sujuvalta haastavammassa maastossa. Mistähän nyt tuuli? Takana oli kuitenkin jo reilu 30km maastoajoa, kroppa jo hivenen väsynytkin mutta ajovire vielä ihan hyvä.


Tässä ollaan Pitämävaaran uuden reittilinjauksen polulla. Kyllä siihen pikkuhiljaa alkaa näkyvä polku muotoutumaan. Ympärillä oli mahtavaa vanhaa metsää.
Pärjäjoen pulevardin takalistoa hivelevää pintaa
Laitetaan suurin osa tästä hyvästä pyörän piikkiin. Vaikka miehessäkin on tapahtunut kehitystä. Nyt sen ymmärtää lopullisesti, kuinka huippuluokan jäykkäperärunko laadukkaalla voimansiirrolla ja hyvillä kiekoilla voi toimia myös epästasaisella alustalla. Kiertojäykkä runko tekee ajamisesta suoraviivaista. Voimia ei kulu rungon ja voimansiirron vetelyyteen. Highballin tapauksessa hivenen pidempi vaakamitta scandaliin verrattuna tuo vakautta. Epätasaisuuksista mennään yli, eikä jäädä koluamaan jokaista koloa. Myös leveämpi ohjaustanko auttoi ihan älyttömästi polveilevassa maastossa. Koko reissulla ei ollut ainoatakaan tilannetta, jossa olisi OTB ollut lähelläkään. Ehkä olen myös oppinut vihdoinkin sen, että rengaspaineilla on todellakin väliä. Ajelin n. 1,7 bar / n.24,6psi paineilla ja se tuntui olevan sisuriviritteisille 2,25" rocket roneille hyvä. Sopivasti joustoa ja pitoa. Digitaalisen painemittarin hankita oli enemmän kuin hyvä asia. Nimittäin jalkapumppuni mittari ei pidä alkuunkaan paikkaansa ainakaan 1-2,5 barin paineilla. Sen mukaan kun pumppaa takaa sen, että meno on pomppivaa. Maastopyöräilyn korkeakoulua tuli lopulta 3h 15min ja 48km.

Juhannuspäivän ilta Muovaarassa
Syötteen reissun jälkeen keskityin juhannuspäivän tankkaamiseen tutkaillen samalla mihin sitä lähtisi illalla ajelemaan? Sateen kun piti loppua iltapäivästä ja ennusteet lupailivat komeata juhannuspäivän iltaa. Suunnaksi valikoitui idän soratiet ja maastopolut. Tarkemmin kohde oli Muovaara ja sen ympäristön polut. Mikä reissu siitä tulikaan! Vitsit että löytyi hieno metsäautotien ja maastopolkujen reitti Kuoringintien ja Kajavantien välistä. Muovaaraan nousu oli myös mieleenpainuva, tie meinaan nousee suoraan korkomerkkiä vasten niin, että viikon ajeluista väsyneet koivet alkoivat puutumaan ihan tosissaan kipakassa nousukulmassa jyystäessä. Nousua tuli yhdellä kertaa n.90m joten kyllä siinä töitä sai tehdä, että pääsi Muovaaran laelle kuulostelemaan linnun laulua ja nauttimaan auringon paisteesta. Monet kerrat olen sinne aikonut mennä tutustumaan, mutta nyt vasta sain aikaiseksi lähteä. Kyllä tosiaankin kannatti. Vielä jäi monta retkikartan katkoviivaa tutkimatta ja minusta tuntuu, että alueella on eniten ajettavaa polkua Kuusamon ympäristössä Kouvervaaran reitin lisäksi. Hieno paikka! Valitettavasti vaaran laelta ei ole enää kovin hyvää näkymää ympäristöön, kun nuoret männyt ovat kasvaneet sen verran, että hyvät maisemat peittyvät. Yksi hakkuuaukko idän suunnalla kuitenkin avasi maisemia hienolle Muojärven-Kirpistön seudulle. Vaaralta laskeuduttuani suuntailin Luikonkankaan ja Kuoringinmäen välisiä maastopolkuja sekä metsäautoteitä takaisin kotia kohti. Hieno reissu jälleen ja jäseniin kertyi ajoa 2h 40min ja 46km. 

Kuoringintien ja Kajavantien väliseltä pätkältä

Muovaaran pohjoispuolelta tuleva metsäautotie, jota pitkin saa kiikkua n.90m ylöspäin ennen kuin huippu on saavutettu.
Tie päättyy lähellä huippua ja jatkuu polkuna ylös. Parhautta.

Talvella vaaran laelle kulkee latu ja hivenen alempana on kota.


Muovaaran kota, taitaa olla paikallisen kyläyhdistyksen tekemä ja ylläpitämä.
Muovaaran laelta ei nähnyt kovin hyvin mihinkään, mutta hivenen alemmas laskeuduttua tulee vastaan hakkuuaukea, josta avautuvat tällaiset näkymät. Idän korkeat tunturit siintävät horisontissa, joku näistä (ehkä tuo vasemman puoleisin) on Venäjän puolen Nuorunen, joka on n.600m.


Hienoa metsäautotiepätkää kohti Kuoringinmäkeä.

Vaikka Kuusamon kelit ovatkin olleet todella kylmät ja sateiset (alkuviikosta oli lumet maassa) niin ei se ole silti estänyt hyvän ajoviikon kerryttämistä. Kun on vain kyttäillyt sääennusteita ja pukenut hyvin vaatetta päälle. Talviajokamppeilla onkin saanut mennä ihan surutta. Mutta ajaminen on maistunut erittäin hyvälle. Reilu 11h ja 200km tuntuu jäsenissä, mutta korvien väli kiittää!

Näistä linkeistä löytyy lisää kuvia:
Nissinjokivarsi ja VT5
Syötteen reissu juhannusaattona 2014
Muovaaran reissu juhannupäivän iltana 2014

Nyt lepoa, hyvää ruokaa, unta ja kohti uusia seikkailuja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti