keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ruka GP:n jälkimakuja


Maantiepyöräilyn etappiviikonloppu Ruka GP 2014-kilpailun merkeissä saatiin pakettiin 14.-15.6.2014. Mitä makuja jäi päällimmäisenä mieleen?

Kuten nuo radiopuhelimet tuossa kuvassa, kyse oli ennen kaikkea viestinnästä ja yhteistyöstä ennen kilpailuja ja sen aikana. Toivottavaa on että sillat eivät pala puristuksen jälkeenkään! Järjestävä organisaatio joutuu ennen kaikkea keskittymään siihen, että oikeat ihmiset ovat oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Kuinka kisatapahtumat viedään läpi siten, että kilpailijat voivat keskittyä olennaiseen ja miten yleisö, tiellä liikkujat ja muut mukana olevat sijoittuvat tähän kokonaisuuteen? Mitä tarvitaan ylipäätänsä kilpailujen läpiviemiseen?

Isoja kysymyksiä, joihin kykenee vastaamaan vain kokenut organisaatio. Cycloksen porukat ovat järjestäneet niin monta kilpailua vuosien mittaan, että vaativienkin kokonaisuuksien läpi vieminen onnistuu. Kuitenkin huolellisista ennakkovalmisteluista huolimatta tapahtuu aina kaikenlaista yllättävää, johon täytyy myös kyetä reagoimaan. Sitä varten tarvitaan jämäkkä kilpailun johtaja sekä kokeneet tuomarit, jotka sitten valvovat tapahtumien kulkua. Ylituomari sanoo sitten viimeisen sanan. Kaplakoinnista ja parran pärinästä huolimatta. Siihen ei Rukalla jouduttu, koska kisat vietiin läpi jämäkässä, mutta hyvässä ja rennossa hengessä. Se on sitä Kuusamon kisataikaa se. Mieleen jäi siis kokonaisuus, joka kykeni toimimaan. Väsymyksestä ja paineesta huolimatta rento fiilis, hymyilevät kasvot ja välittömyys. Suorat kysymykset, suorat vastaukset.Välillä mentiin Aallokkokoskessa, mutta niistäkin kuohuista selvittiin :)






Tunti jos toinenkin
Itse laskeskelin touhunneeni ennen kisoja n.55h ja niiden aikana 25h, sekä pari päivää niiden jälkeen vielä 5h. Monenlaista lätsää pyöri päässä: tiedottajan rooli sosiaalisen median sekä perinteisen median suunnassa, kisaliitteen tekstien koostaja, teknisten dokumenttien työstäjä ja kokoaja, reittien suunnittelija sekä niiden merkkaus ratamestarin apuna. Yleismies Kaakisena toimiminen. Kuuluttajan pesti  kisojen aikana. Niin, sekin vielä! Ihan mielenkiintoinen pesti sekin, todella intensiivistä ja moninaista hommaa sekin. Täytyy myöntää, että ellen tuntisi kilpailijoita ja tietäisi omista kokemuksistani johtuen lajista mitään niin ei olisi onnistunut. Nyt kykeni myös värittämään juttua lakonisten tilanteiden tai tulosten lukemisen sijaan. Toivottavasti kuulosti siedettävältä! Kisojen jälkeen sitten muun porukan kanssa tavaroiden purkua kisapaikoilta ja varastoon laittoa. Juttujen koostamista, valokuvien työstöä.

Veikkaanpa, että kilpailun johtaja sekä muutamat muut avainhenkilöt tekivät saman verran elleivät enemmänkin. Kymmenet muut toimivat viikonlopun aikana säästä riippumatta risteysvahteina, liikenteen ohjaajina, toimistohommissa, kahvilan pitäjinä, ajanoton ja tulosten tuottamisessa, autokuskeina, ratamestareina ja hänen apulaisinaan jne. Jäätävissä olosuhteissakin, nimittäin sunnuntaina lämpötilat valuivat reilusti alle +10 asteeseen ja kova vesi/räntäsade sekä jäätävä pohjoistuuli loivat aika karun yhdistelmän. Tiedä sitten olisiko ollut helpompaa sietää kipua ja tuskaa kilpailijana verrattuna kohmettuneen risteysvahdin rooliin? Kiitos jokaiselle, joka tuli mukaan talkoisiin!

kuva: Jaana Pesonen

kuva: Jaana Pesonen

Tulen muistamaan sen, kuinka hienosti Rukan kävelykylä sopiikaan näille kisoille. Tai ylipäätänsä mille tahansa kisoille. Kaikki olennaiset toiminnot ovat lähellä, puitteet hienot ja näyttävät. Kukapa ei pitäisi tuollaisesta ympäristöstä! Mutta paljon on vielä potentiaalia vaikka kuinka paljon parempaan toteutukseen, kunhan kaikki alueen toimijat saadaan mukaan asiaan. Kokonaisuus on kehitettävissä niin houkuttelevaksi, että se eteläsuomalainenkin kilpailija lähtee isolla joukolla tulevaisuudessa Rukan pyöräkisoihin. Kävelykylään saisi muuten aika hiton hienot XCE-kisatkin! Tai maastopyörillä ajettavan endurosta tutun erikoiskoekilpailun, joka voisi hyödyntää kävelykylän rakenteita sekä tunturialueen maastoja. Vitsit...

Lopuksi
Ennen kaikkea tulen muistamaan kilpailijoiden suoritukset, jotka ihan oikeasti olivat huikeita. Rukan maastot ovat todella vaativat ja sen vuoksi paikalla oli sellaisia urheilijoita, jotka pystyvät vastaamaan huutoon. Itsekin olen sen verran kokeillut kilpailemista ja ajanut Rukan reiteillä vuosia, että tiedän miltä se homma maistuu. Kun laitetaan nupit kaakkoon ja annetaan hanaa. Hapokasta hommaa.

Muistan kilpailijoiden tyytyväiset ilmeet kisapäivinä, jolloin varsinainen ajaminen oli tauolla tai päättynyt. He olivat päässeet taas toteuttamaan itseänsä ja kokivat reitit ja järjestelyt kisamatkan arvoisiksi. Muistan juttuhetket, porinat, huulen heitot, kannustuksen, kehut. Muistan voiton riemut, epäonnistumisen tuskan. Muistan sen, kuinka vaikeuksista noustiin voittoon ja sen, että aurinko paistaa huomennakin. Tai viimeistään ylihuomenna. Kuten Kelonevan Aku M18-sarjan etappien voittajana tässä kuvassa näyttää, ei se maantiepyöräilykään ole umpivakavaa. Raastavan sunnuntain 114km kisan jälkeen voi tulla maaliin näyttävällä tyylillä!

Kiitokset kaikille jotka olitte kisoissa mukana tavalla tai toisella!

Tulokset ja kisatapahtumien tarinat löytyvät Cycloksen nettisivuilta www.cycloskuusamo.net

kuva: Jaana Pesonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti