sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Maastopyöräilyä Kouvervaarassa vähän muuallakin

Suomen suvi. Nii-in.

Kylmyydestään huolimatta se on tarjonnut kaikenlaisia mtb-tapahtumia ja kisoja. Tuoreimpana tapauksena ajettiin lajin suurimmat massat keräävä Tahko MTB. Itsellä ei ole ollut aikoihin mahdollisuuksia matkustella näihin ja joskus se on ottanut aivoon enemmänkin. Toisaalta, vaihtoehtona on ollut tehdä jotain muuta asian eteen, kuin repiä hiuksiaan päästä. Niinpä viimeisen viikon aikana ajoin maastoa monipuolisesti ja paljon. Päätin jatkaa hyvää rytmiä ja tunnetta juhannuksen reissujen jäljiltä. Niinpä ajoreissuja merkkaantui tiistaille, keskiviikolle, torstaille, lauantaille ja sunnuntaille, eli tälle päivälle.


Jos mies ei pääse kauemmas reissuun, niin pääsee se aina niin kauas, kuin jaksaa pyörällänsä ajaa. Maantieteellistä etäisyyttä en kerryttänyt yhdelläkään lenkillä mitenkään erityisesti, mutta maastokilometreja tarttui vyölle mukavasti. Seassa metsäautoteitä ja pakollisia asfalttisiirtymiäkin - sitä mitä meidän palkiset tarjoavat. Ajoa kertyi 15h ja matkaakin 245km. Kun edellinen viikkokin tuotti reilu 10h/200km, niin voivottelun sijaan tuli vyölle ihan mukavasti ajamista. Hurjaa muuten ajatella, että esim. Taho MTB:ssä hurjimmat ajoivat kerralla tuon meikäläisen kuluneen viikon matkan! Onnea näille kestävyysihmeille!

Kouvervaaran reissu
Alla on kuvasatoa tämän päivän Kouvervaaran maastoreissulta. Kouvervaarahan on Yli-Kitkan Vasikkaselän itäpuolella, Jäkäläniemestä koilliseen. Posion puolella samalla kohdalla Yli-Kitkaa on Tolvanniemi. Kouvervaara on hivenen yli 400m korkeimmalta kohdiltaan ja sitä ennen ajeltiin Naatikkavaaran vierestä, joka kohoaa 431m korkeudelle. Että maisemat olivat upeita vaaramaisemia ja Yli-Kitkan näkeminen sykähdyttää aina. Ajoimme Kuusamon keskustasta Heliharjun kautta Puolavaaraan, josta Junganharjuun ja Oivangin leirikeskukseen. Sieltä jatkoimme maastopyöräreittiä Könkäänniemen kodalle, ylitimme Kotalammen viereisen suon pitkää pitkososuutta pitkin ja jatkoimme kohti Naatikkavaaraa. Sen vieressä piipahdimme komean soranottopaikan harjanteella katselemassa maisemia. 

Naatikkavaaran kupeesta etenimme Jäkäläniemeen ja sitten alkoikin kiipeäminen Kouvervaaraan. Siinä riittääkin sitten kiikkumista, sillä n.260m tasosta pitää hilata ruhonsa n.370m tasalle :-p Jyrkin kohta on niin jyrkkä, että vain kovimmat mäkikauriit jaksavat punnertaa sen ylös. Esa tienasi pirulainen pullakahvit tänään! Sen verran meni okuläärit huuruun siinä hommassa, että meikäläinen ajoi metsäkoneen uralta erkanevan viimeisen polkupätkän viitan ohi ja niin sitä sitten ihmeteltiin seuraava puolituntia, että missähän se polku on ja missähän se kota on...?! 

Tehtiin ekskursio umpimetsään ja könyttiin välillä niin umpisessa, että hyvä että läpi päästiin. Onneksi tuli katetta kevyen kuitupyörän rakentamiselle, sitähän on köykäsempi työntää, kun metikossa könyää...! Noh, aikamme "suunnistettuamme" otimme lusikan kauniseen karvaiseen kouraan ja palasimme kiltisti siihen kohtaan, missä viimeksi oltiin kartalla. Ja katso: siinähän se reitille osoittava kylttikin oli! Niinpä tietysti. Mun on todellakin mentävä sinne silmälääkäriin...no, sen verta pitää sanoa puolustukseksi, että ajokaverit ajoivat ihan samalla tavalla ohi siitä paikasta ja toisaalta kyltti olisi saanut olla pari metriä aiemmin esillä, eikä siinä käännöksen sisänurkassa puskien keskellä. Seli seli!

Pieni kiipeäminen siitä ja niin olimme Kouvervaaran kodalla. Yllätys olikin suuri, kun hokattiin ettei liiterissä ole polttopuita! Kaupunki on lopettanut puutoimitukset ilmeisesti jo viime talvena. Maastopyöräreitti kun pohjautuu Susi-Kallen hiihtolatureittiin ja sitä ei taidettu enää ylläpitää myöskään kuluneen kevättalven aikana. Henkilökohtaisesti olisin kyllä sitä mieltä, että pari mottia halkoja Kouvervaaran kodalle ei ole mikään investointi tai toisaalta siinä ei säästetä juuri mitään. Kulutus ei ole kovin kummoinen, koska saavutettavuus ei ole maailman helpoin. Katsotaan, onko asia sitten lopullinen. No, saimme kuitenkin raavittua sen verran kalikkaa tulen syötiksi, että paistoimme makkarat ja tulistelimme kaikessa rauhassa. 

Sen jälkeen laskettiinkin sitten parin kilometrin verran vaaran pohjoispuolista osuutta alas ja suuntasimme Kouverpuron laavun kautta Keräsniemen ja Salmisen väliselle soratielle, jota pitkin sitten palasimme takaisin päin. Lopulta tulimme sitten Posion tietä Rantalahteen ja siitä eteenpäin VT5:n varren polkuja keskustaan. Komea päivä maastoretkellä! Pyörä oli liikkeessä 4h 22min (sisältäen sen ekskursion Kouvervaaran metsiköissä ehkä n.20min) ja matkaa kertyi 81km ja risat. Kaikkiaan päivään meni kuutisen tuntia. Komea reissu jälleen, kiitokset Jaskalle, Lasselle, Esalle ja Henkalle! 

Nyt on syytä ottaa happea ja palautella nätisti. Kuulostella, mitä kroppa tuumii tämmöisestä "kuurista". Se ei meinaa sitä, että makoilisin sohvan pohjalla ensi viikon. Ei todellakaan. Mutta ajaminen on lyhyttä ja palauttavaa. Joskin mäkitreenit jatkuvat heti kun koivet palautuvat siihen malliin, että kannattaa lähteä niitä taas kiusaamaan. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin.


Menomatkan possujunaa lähellä Oivankia
Vielä pitää harjoitella tätä kuvan ottamista itselaukaisimella :) No, sielä me ollaan rivissä, minä oikealla :)
Paikka on siis Könkäänniemi

Henkka, Lasse, Esa ja Jaska. Ja minä.

Kotalammen vieressä oleva suo, jonka ylitse on rakennettu satojen metrien mittainen pitkospuuosuus. Kunto alkaa olla kyseenalainen, vaikka vielä siitä meni ajamalla yli. Ritinä tosin kävi monen lankun kohdalla. Ongelmana tässä on se, että keväällä vesi on lankkujen pinnan tasalla ja ylikin monin paikoin. Reitti pitäisi saada linjattua uudelleen kuvan oikean reunan kuivaa aluetta pitkin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään..
Lassen tyylinäytettä, teräsmies on hiljakkoin hommannut maastopyörän ja oli ensimmäisellä näin pitkällä reissullaan mukana. Komeasti ajoi!
Kaluston ja varusteiden ihmettelyä. Näillä reissuilla annetaan vinkkejä ja jaetaan kokemuksia. Kaikki oppivat jokaiselta keikalta jotain. Tässä luodaan kuusamolaista maastopyöräkulttuuria.
Naatikkavaaran vieressä, Kalliolampien sivussa on komea soraharju ja soranottopaikka. Kiipesimme harjulle katsomaan maisemia. Tässä suunta länteen.
Horisontti etelään, Vasaraperä ei ole kaukana - kuvan oikeassa reunassa.

Naatikkavaara (431m), suunta pohjoiseen





Taas matkaan..
Tässä mennään Jäkäläniemen ja Mäntyniemen välisellä Mäntyniementiellä kohti Kouvervaaraa.

Eräs hienoimmista sorateistä Kuusamossa
Upea Yli-Kitka, kansallisaarre.
Ja sittenpä ollaan jo kiipeämässä ylös. Jaska etualalla olisi ajanut ylös, mutta ketju hyppäsi tuolla notkossa paikoiltaan ja sen jälkeen olikin vaikea päästä enää vauhtiin. Kulmaa kun riittää tässä kohtaa ja jyrkin osa oli selän takana. Esa meni ajamalla ylös!


Tässä retkeillään metsässä :) Hyvin me vedettiin taas! Kunnes mietittiin hetki ja palattiin kiltisti takaisin lukemaan sitä opasteviittaa, joka ohjasi...
...tänne eli Kouvervaaran kodalle.

Kaikki omistamani maastopyörät ovat nojanneet Kouvervaaran kodan nurkkaan, niin oli Highballinkin vuoro.
Reilun tauon jälkeen jatkettiin kohti pohjoispuolen laskua. Sitä ennen nautiskeltiin huikeasta vaaran polusta ja upeista maisemista. Kaikki vaivat palkittiin!

Suunta Halkaisijaa kohti. Säväyttää joka kerta!


Samaan rahaan saa vielä katseltavaksi Pyhävaaran sekä Rukan maisemat, kun on laskeuduttu jo hivenen Kouvervaaran reunaa pohjoispuolelle.

Pohjoispuolen singleträkkiä. Kulmaa riittää tässäkin heti kohta edessäpäin.
Lopussa pätkittiin soratietempoa, vauhtia piisasi...

p.s. blogipostaus nr. 200 sai bittitaivaan valaistuksen. Kiitos kaikille lukijoille! Erityisesti kiitos kaikista kommentoinneista!  Teitäkin on ollut todistettavasti joku muukin, kuin hakurobotti tai muu spämmikone. Ensimmäinen postaus lähti näppikseltä 8.4.2010 joten reilu neljä vuotta tässä on kirjailtu ja kuvitettu sokerimarinoitunutta maailmaani!

Suomi
51620
Yhdysvallat
4286
Venäjä
2141
Saksa
733
Ranska
384
Yhdistynyt kuningaskunta
383
Ruotsi
322
Alankomaat
292
Kanada
165
Kiina
126

6 kommenttia:

  1. Onnittelut juhlapostauksesta neljä kuukautta nuoremmasta luimupupulasta!
    Hienoja kuvia taas ja nättiä vihreyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Valokuvat ovat vain värittyneet jotenkin päin honkia, ilmeisesti googlen kuvan käsittely säätää noita miten sattuu. Ja kun kuvia on niin paljon tässä marinaadissa, ei se osaa enää sitä säätöä ottaa pois. Pannahinen. No, asia selviää kyllä!

      Poista
    2. Muistaakseni joku ruokabloggarikin on kirjoittanut bloggerin kuvaongelmista. En muista, mitä piti tehdä, jotta ongelma poistuu. Sopivilla hakusanoilla löytynee apua.

      Poista
  2. Jatka samaan malliin. Mukava näitä on lukea. Omassa blogissani on kirjoittanut lähinnä itselleni muistoksi. Tekstejä on 199.

    VastaaPoista
  3. 422,5m on korkeutta Kouvervaaralla.

    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=582475&n=7336540&scale=8000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

    Onkohan tuolta huipun hakkuuaukolta hyvät näkymät? Ilmakuvassa näkyy se aukko.

    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=582475&n=7336540&scale=8000&lang=fi&mode=orto

    Naatikkavaara oli melko metsäinen = huonot näkymät, tultiin Posion puolelta veneellä se huiputtamaan, juhannuksen jälkeen keskiyöllä. Ei Riisiin vertailukelpoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin on mutta maastopyöräreitti ei menekään huipulle asti vaan jää reilusti alemmas. Parhaat näkymät ovat kodalta muutama sata metriä pohjoiseen päin polkua, maisema avautuu halkaisijan suuntaan.

      Poista