torstai 22. toukokuuta 2014

Montulla

Vihdoinkin!

Nimittäin vihdoinkin Kuusamossakin pääsee maastopoluille ja lämmintäkin on piisannut lähes helteiksi asti. Hiukan meinaa isäntä olla ihmeissään, kun ei tarvitsekaan pukea varttituntia kylmän kelin ajokamppeita päälleen. Lyhkäsissä on menty jo muutama reissu. Kulunut viikko on ollut päivien osalta tiivistä koneen ääressä istumista. Kesäkuun 14.-15. ajettavat Ruka GP -maantie-etappikilpailut ovat työllistäneet erinäisten valmistelevien hommien osalta. Siinä sivussa on ollut muutakin kirjoitusprojektia hoidettavana ja jopa avustavan lehtireportterin lätsäkin on ollut päässä eilen ja tänään. Niinpä iltaisin on ollut mukava lähteä tuulettamaan kupolia pyörän selkään. Eilen en malttanut olla kokeilematta yhtä sinänsä järjetöntä juttua. Nimittäin seuran keskiviikkotempot pyörähtivät käyntiin ja päätin käydä rykäisemässä kymppitempon Santa Cruzilla. Ikään kuin asfalttikauden päätökseksi. Pitkää lenkkiä kun kertyi loppujen lopuksi lähes tuhannen kilometriä. 

Lähdinkin sitten eilen tempomiesten eteen jänikseksi. Keli oli mainio, +20 astetta ja hyvin leppeä länsituuli. Ei muuta kuin leukaa ohjainkannatinta kohden ja menoksi! Täytyy sanoa, että kääntöpaikalla koin ensimmäisen yllätyksen. Näin ettei kaverit olleetkaan ihan niin lähellä kuin luulin? No hemmetti! Siitä sain lisää virtaa ja pistelin ihan hyvillä ahtopaineilla menemään. Kaksituumainen Geaxi valitti! Viimeisen kolmen kilometrin aikana vilkuilin sykemittaria. Näytti nimittäin siltä, että ukkeli pystyi kärsimään ja kovemmilla sykkeillä kuin aiemmin. Olisiko tässä käynyt pikkuhiljaa niin, että anaerobinen kynnys olisi siirtynyt pikkaisen korkeammalle? Ennen kun 170-175 sykkeet merkitsivät sitä, ettei hirveästi ollut varaa enää nostaa. Nyt mentiin 172-178 lukemissa viimeiset kilometrit. Piikki irtosi 181 lukemiin. Maaliviivalla olo oli tyytyväinen. Kaikki jäi reitille eikä kukaan tullut ohi! Mitähän se kello sitten näytti? Virallinen tulos näytti lukemaa 17.09. Se meinasi n.35kmh keskinopeutta kun kympin reitti on vajaat 200m päälle sen 10km. Siihen saa kyllä olla ihan tyytyväinen!

Montuille
Tänään olikin sitten hyvä pistää oikeasti päätös näille asfalttihölmöilyille ja asensin Cruziin takaisin leveämmän risertangon ja laskin rengaspaineita alle kahteen bariin. Suuntasin lähinurkkien poluille nautiskelemaan, palautumaan ja latautumaan. Kyllä olikin siistiä! Tuntui että happi virtasi keuhkoihin tuoreena, mieli virkistyi metsän siimeksessä ja kaikki kiire ja puristaminen loppui siihen paikkaan. Vanha yhteys tuntui olevan ennallaan. Tältä se kaikki näytti...

Hevosenpaskapolku oli vielä märkä, routa ei ole vielä sulanut polun pohjilta


Vanhoja juoksuhautoja






"Lähdetään jo! tuumasi haibooli, eikä peltotien kutsua ei voinut vastustaa..












Harjun reunalta avautuivat vanhat soramontut.

Tuhottu klassikko. Vietin hiljaisen hetken..


Haiboolin kunnoittava hetki Tunturille.





"Hiekkaa Hietarannan?"


Viimeisiä lumia, lähes helteisistä keleistä huolimatta pullikoivat vastaan eivätkä sula. Yksi isompi vesisaderintama ja nämäkin saataisiin ruotuun.

Ei hassumpi auringonlasku Kuusamossa?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti