keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Lähipoluilla

Niitä kaipaa talven pitkät kuukaudet ja kun maastoajokausi alkaa, tulee niillä kirmattua kuin lehmät laitumilla ensimmäisinä kevätpäivinä. 


Toisaalta ensimmäisillä lenkeillä on sama tunne kuin vaikkapa varaston tonkimisessa, jota et ole aikoihin tehnyt. Mitäs sielä taas olikaan? Aijaa, tämähän olikin hieno pätkä! No hittolainen, onpa tässä talvi tehnyt tuohojaan. Kirjoitin aiemmin montuista, jotka kuuluvat lähipolkujeni selkärankaan. Eilen kävin prologina kiertämässä taajaman ympäriltä löytyviä polkupätkiä ja tänään jatkoin eteenpäin. Suuntasin Mäkelän, Kapustavaaran ja Nissinvaaran poluille ja hiekkateille. Ai saakeli, olihan se taas mukavaa. Eihän sieltä meinannut malttaa tulla pois. Kaksi ja puolituntia meni taas rattoisasti, mittariinkin kertyi 38km.

Kävin tutkimassa Mäkelän polkuja jälleen ajatellen, että pääseeköhän koko lenkkiä edes läpi. Eikä päässyt, kun vesakoituminen oli vallannut alaa ja sulavedet olivat hotkaisseet osan pitkoksista. Tai olisi sieltä varmaan oikeasti päässyt läpi kuin olisi viitsinyt. En siis viitsinyt tällä kertaa. Mutta viitsin kuitenkin sen verran, että kaivoin parikymmentä metriä pitkospuita sammalien, lehtien, heinien ja ruohojen alta. 

Kapustavaaran metsäautotie oli tajuttoman pehmeä edelleenkin. Menee vielä muutama viikko, että pohja alkaa tiivistyä. Välillä rengas haukkasi 10cm ihan yhtäkkiä, kun kohdalle sattui roudan syövyttämä alue. Alamäissä sai olla tarkkana. Tein vaaran nousussa muutaman isomman sulavesirapakon kohdalle pieniä puroja, jotta sulavedet pääsisivät virtaamaan ojanpohjille. 

Mäkivetotreenit odottavat...

Tämä sähkölinjaa myötäilevä polku tulee Vuotungintien vieressä Tropiikin alueelta lähtien. Talvella tässä kulkee Mäkelän ja Kapustavaaran hiihtoladut.

Aksonlahden seudun varvukkoja

Mäkelän maastopyöräreitin Vuotungintien puoleisesta päästä, nämä pitkokset korvautuvat soraistuksella.

Kunpa Nissinvaaraan menisikin neulaspolku tai jonkinlainen singleträkki, mutta suurin osa tuosta matkasta on metsäautotietä. Mäkelään sen sijaan mennään metsäpolkuja pitkin.




20-30m pitkoksia, joiden kunto oli vielä hyvä mutta olivat lehtien, sammalien ja heinien peitossa. Laitoin pyörän parkkiin ja aloin siivoushommiin.

Aikansa kun touhusi, alta paljastui ihan kohtuukuntoiset pitkokset.

Joku lahonnut lankkukin jo löytyi.

Puron ylitykseen pienet merkit.



Tulipaikkoja riittää jokaisella polulla.

Tämäkin pitkospätkä alkoi olla jo heikossa kunnossa. Kestänee vielä muutaman kesän.

Nämä olivat vielä hyvässä kunnossa. Onko syy se, että sammalet yms. eivät ole päässeet valtaamaan reunuksia ja sitä myöden lahottamaan? Leveämmät lankut kestävät paremmin?

Tulosuuntaa, lankut kulkevat vesialueen vasenta reunaa vaikkei uskoisi..

Saapungintien vieressä vesakot olivat haukanneet pitkokset lähes kokonaan.

Kohti Mäkelän koulua, tuonne en enää kehdannut lähteä edes koettamaan. Nämä pitää laittaa kaupungin raivauslistan kärkipäähän. Tai kysyn luvan ja käyn itse raivaamassa.

Kapustavaaran metsäautotien kivikkoa

Sulavesiä valui vielä valtoimenaan. Tosin tämä kohta ei ole koskaan täysin kuiva.



Tätä nousua riittää lähes 2km, pinta oli vielä erittäin pehmeä ja teki noususta entistä kipakamman.

Kapustavaaran kota.


Pohjoispuolen laskussa on joka vuosi sulavesien syövyttämiä poteroja, tämä on muutama sata metriä kodalta. Tähän voisi asennuttaa varoitusmerkin.

Nissinjoen tulipaikalta. On se hyvä, että järjen valo loistaa kirkkaana...



Nissinjoki virtasi vuolaana


Sielunmaisemaa..

3 kommenttia:

  1. Jotenkin harmillistä, että pitkospuut pääsee lahoamaan eikä niitä hoideta. Vielä kun näkisi UKK-reitin koko pituudeltaan hyväkuntoisena niin oijoi.

    VastaaPoista
  2. UKK-reitti on ilmeisesti ollut komea. Joitain pätkiä olen ajanut niin, että kaikki on ollut vielä ehjän näköistä, mutta päälle astuttaessa pitkos on katkeillut yhtenään. Eipä tuolla monin paikoin ole ollut juuri lainkaan kulkijoita. Tupakirjoissa nimiä muutamia vuodessa ja polkua syntynyt tuskin lainakaan.

    VastaaPoista
  3. Meidän nurkillakin olisi hienoa UKK-pätkää (Riisitunturi-Rintajärvi-Ruka) mutta taitaa olla jo hävinnyt maastoon. Pitkosten ongelma on n. vuosikymmenen kestoikä, jonka jälkeen niitä pitää jo uusia. Eikä passaisi päästää sammaloitumaan, lahoaminen nopeutuu entisestään.

    VastaaPoista