sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Hossan poluilla

Eilinen päivä meni tutustuessa Hossan polkutarjontaan. 


Kuusamon lähinurkilla, VT5:sta etelään ja siitä Murtovaaran kautta Suomussalmen puolelle Hossaan n.75km sijaitsee kyllä sellainen neulaspolkujen paratiisi, ettei toista. Polut ovat selkeästi helpompia kuin Syötteellä ja näinpä nämä molemmat täydentävät hienosti toisiaan meikäläisen näkövinkkelistä. Eipä ole Kuusamossa mitään kummankaan paikan veroista maastopyöräilijälle, vaikka jotakin täältäkin toki löytyy. Hossan ja Syötteen yhtenäiset polkuverkostot ovat vain ihan eri luokkaa. Kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä polkuverkostoa upeissa maisemissa.

Usean kesän on tehnyt mieli suunnata alueelle, mutta jostain syystä aikataulut napsahtivat vasta nyt kohdilleen ja reissu toteutui. Ajelimme parin autokunnan voimin aamusta Metsähallituksen luontokeskukselle. Sielä olikin pienoista aamuruuhkaa, sillä muitakin oli paikalla ja baarin munkkikahvit hävisivätkin tarjoilutiskiltä alta aikayksikön. Kokeneet Hossan kävijät Juntusen Usko ja Bovellanin Kari olivat tulleet Iisalmesta Hossan kevätjotokselle jo torstai-iltana. Kiitos Uskolle ja Karille, jotka tulivatkin Kokalmuksen leiriltään luontokeskukselle meitä vastaan. Olihan se hienoa kun oli osaavat oppaat vetämässä letkaa ja me saimme vain nautiskella perässä. Omalla sakilla olis jääny varmaankin osa reissusta ajamatta, kun aika olisi mennyt kuitenkin kartan tutkimiseen. Hyvä näin. Kelihän oli lähes helteinen, mutta tuuli puhalteli isoimpien järvien selät vaahtopäille joten maastossa oli oikein hyvä ajella. Sääskistäkään ei ollut vielä havaintoja. Munkkikahvien jälkeen Usko kertasi reittisuunnitelmaa ja niin lähdettiin matkaan.


Luontokeskukselta Värikalliolle
Ajettiin siis Huosiusjärven ja Laukkujärven polkuverkoston pohjoisempia reunoja Laukkujärven tasalle. Polut olivat todella mielenkiintoisia vesistöjen vierellä kulkevien harjujen polkuja. Laukkujärven suunnassa alkoi sitten pikkuhiljaa tulla teknisempää polkua vastaan ja Valkeisenpolku oli sitten Uskon termein "semiteknistä" ja teknistä. Eli oikeata juurihoitoa jota riitti ainakin viisi kilometriä ellei vähän enemmänkin. Mutta se kannatti, sillä tunkkauksen päätteeksi saavuttiin Värikalliolle, jossa odottivat hienot kalliomaalaukset. Olen vieraillut alueella joskus nuorempana, varmaankin jollain kouluretkellä ja oli mukava verestää muistoja paikanpäällä. Maalaukset on löydetty ihan vasta, vuonna -77 ja kyseessä on Kuusamon puoleisen Julman Ölkyn kalliomaalausten lisäksi Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset mitä on tähän asti löydetty.



Kohti Hoiluan särkkiä ja Kokalmusta
Värikalliolta ajettiin sitten laskupätkää alas Valkeisenpolulle, josta kurvattiin Pitstolehdontielle. Olis päästy suoraan Kokalmukselle, mutta serpat veti porukat huikean hienolle Järvien polun pätkälle kohti Hoiluan särkkiä. Iso-, Keski- ja Ala-Valkeaisen välistä kulkevilla kangaspoluilla oli kyllä suu messingillä! Hoiluan särkät olivat kyllä hienoa pätkää kans. 



Hotelli Kokalmuksella syötiin hyvin, paisteltiin makkaraa ja juotiin nokipannukahvia. Uujiin korput unohtu vain maistella. Serpat jäi leiriin ja me lähdettiin jatkamaan Järvien kierrosta ajamalla Pitkä-Hoiluan itärantaa pitkin kohti Pistolehdontietä. Alunperin oli tarkoitus ajella Hakoharjua pitkin takaisin, mutta serpat suositteli noviiseille tiesiirtymää takaisin luontokeskukselle ja niin tehtiin. Jatkonsalmentiellä vetästiin viimeiset tempot, hienoissa maisemissa meni sekin. Niin päättyi päivän jotos ja pyörä liikkui reilun 4h joskin päivälle tuli mittaa melkein pari tuntia enemmän. Kilometrejä kertyi 47km.
Joka ukko oli tyytyväinen reissuun ja nyt näille meidän lähipoluille on helppo lähteä kun tietää minkälaista huippupolkujen tarjontaa sielä on. Kannattaa tutustua vaikkapa tähän Kainuun infokarttaan, josta löytyy Hossan polkuverkostot. Suosittelen lämpimästä aluetta kaikille maastopyöräilyn ystäville. Ajamista riittää varmasti vaikka useammaksi päiväksi, joten pidemmänkin matkan päästä tulevat voivat aivan huoletta suunnitella vaikka jonkinlaisen ajoleirin toteutusta alueelle. Meille lähempänä asuville Hossa mahdollistaa päiväreissujen tekemisen.


Kuvia löytyy täältä lisää.



4 kommenttia:

  1. Komeita polkuja ja kuvia. Kävimme Värikalliolla pyörittä reilu 10 vuotta sitten muistaakseni jostain tunturisuunnistuksesta palatessa. Sinne voisi kyllä palata kera ajokkien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikallion lähistön polut viiden kilometrin säteellä ovat melkoisen vaativia ja jäivät suurimmaksi osaksi ainakin minulta ajamatta. Että patikoimalla sinne pääsee vähemmällä vaivalla. Mutta jos haluaa vähän seikkailla niin mikäs siinä. Muut polut olivat kyllä erittäin hyviä ja ajettavia.

      Poista
  2. En oikein muistanutkaan, millaisia Värikallion lähipolut ovat. Mieluummin ajan hyviä polkuja kuin kamalaa kivikkoa ja juurakkoa - jos sinne seudulle päädymme, niin kyselen vinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää polkua on kymmeniä kilometrejä koko retkeilyalueella että sen puoleen sinne voi suunnata ihan huoletta!

      Poista